Jotain tässä lätisen.

Eilinen postaus tuli lähetettyä eetteriin eli nykykielellä bittiavaruuteen niin nopeasti, että unohtui tuo alla oleva kuva. Ukonilma uhkasi, oli nykäistävä piuhat irti seinästä.

Ensimmäisessä kuvassa on marjatuomipihlaja, saskatoon.
 

Suomessa on kuulemani mukaan kaksi tofutehdasta ja toinen niistä on täällä Padasjoella.

Jos satutte ajelemaan Päijänteen läntistä rantatietä ( vanhaa nelosta ), niin poiketkaa ostoksille. Ostimme testattavaksi savutofua ja silkentofua, hyviä olivat.

Pieni on kaunista. Näin herttaisia ovat vihreän viinimarjan kukat.

Bellikset melkein hävisivät pihasta, mutta nyt ovat onneksi taas palailemassa.  Valkoisia.

Vaaleanpunaisia.

Mahonia, ( Mahonia aquifolium ), ystävän puutarhasta lahjaksi saatu.

Ketunleipiä.

Valkoiset tulppaanit pellon reunassa.

Lauantaina kävimme pienellä kotiseuturetkellä, kuva Vesijaolta.

Kätevää ja järkevää.

Sosiaalisessa mediassa oli taannoin keskustelua maitotölkeistä. Kysyttiin kumpi on parempi, korkillinen vai liimattu tölkki.  Monet suosivat korkkia sen uudelleen sulkemisen helppouden takia, tölkki ei vuoda puolityhjänäkään, jos sattuu eväsrepussa kaatumaan.

Meilläkin käytettiin korkillisia tölkkejä, kunnes kuulin seuraavan jutun. Joku oli jossakin isossa marketissa nähnyt mieshenkilön avaavan maitotölkin korkin ja kulauttavan kurkustaan alas osan maidosta ja palauttavan vajaan tölkin takaisin kylmähyllyn riviin. Kääk... Liekö tarina jotain urbaanilegendaa, mutta yhtä kaikki, ällöä.

Nykyään suosimme näitä liimattuja tölkkejä, joita voi  kierrättää energiajätteiden laatikkoon. Hyvän vinkin tölkin tiiviiseen viikkaamiseen  löysin netistä. Tänne se kikkakolmonen on laitettava, ettei asia unohdu.

Avataan tölkki kokonaan eikä litistetä vanhaan malliin vaan kuvan näyttävällä tavalla. Pohjaosa taivutetaan päälle. Ensimmäinen kuva.

Reunat mallin mukaan taakse.

Tölkin suuosa taivutetaan piiloon pohjan alle.

Ja tadaa.... Pieni sievä, tiukka ja siisti tölkkipakkaus ei vie paljoa tilaa roskapussissa ja energiajätelaatikossa. Saakohan tuosta nyt selvää, pitäisi olla video.

Muuten, ne korkilliset tölkit ovat verrattomia lehtokotiloiden metsästyksessä.

Jotain nättiäkin vielä.

Kesäasukkaat

 Toukokuun alussa pihapiiriin ilmestyi kolme reipasta kirjosieppoa, poikia kaikki. Laulelivat yhdessä ja riitelivät, pönttöpaikkoja tuntui taas olevan liian vähän. Lopulta jasmiinipensaan reviirin valtasi tämä sinnikäs sieppopoika.

Tylysti se ajoi pois kaikki puskaa lähestyvät talviset pihalinnut, varpuset ja tintit. Loppui luvaton hengailu tällä pöntöllä.

Päiviä ja viikkojakin kului, mutta puolisoa ei näkynyt. Mekin jo huolestuimme, vaikka suuresti nautimmekin keväisistä kosiokutsuista. Että voikin niin pienestä linnusta lähteä sellaisia sointuja. Välillä tirppa viserteli jasmiinipensaassa ja usein lennähteli sirkuttelemaan korkealle tammen latvuksille ja säkeistöjä riitti, olisipa saatu nauhalle talteen.

Hyvä itseluottamus veitikalla oli omaan sharmiinsa ja laulunääneensä. Uskoi lopulta konsertoinnin tuovan tulosta ja hyvinhän tässä sitten kävikin. Me jo välillä luulimme, että aluellamme ei tänä keväänä liiku ollenkaan tyttösieppoja.

 Eilen pöntölle saapui utelias sieppotyttö ja me jännitimme lasin takana.

 Alkoi torpan esittely ja pienen kainostelun jälkeen homma oli selvä.

Päätettiin vetää "yhtäköyttä".

Rouvasieppo vetää viimeistä narutupsua pesään.

Autettiin vähän pesänrakentajaa kun huolestuin tuosta muovinarun pätkästä, jonka herrasieppo oli jo aiemmin löytänyt. Vietiin jasmiininoksille villa- ja pellavalangan pätkiä. Molemmat lankalaadut kelpasivat ja  rouva roudasi ne pönttöön. 

Koko päivän rouva ahkeroi pöntön sisustamisen kanssa.

Pöntön isäntä kävi välillä tarkistamassa tilanteen. Selvästi väheni laulu ja lirkuttelu kun rouva oli saatu valloitettua pesää rakentamaan.

Näin suloinen hän on, pikkuinen rouva.

Toivotan onnea ja pöhinää tälle pöntölle.

Uusi kasvi pihalla.

Japaninruusukvitteni on istutettu pihalle viime syksynä, nyt nähdään ensimmäiset kukat.

Oli mukavaa saada yksi ihan uusikin kukka kameran tähtäimeen.

Eilen tuolla pihalla keskustelimme naapurin kanssa kevään ensimmäisistä kukista. Niistä ilahtuu niin paljon, että kameralla on ikuistetettava jokaista lajia monta ruutua. Tämäkin blogi on esitellyt vuodesta toiseen sinivuokot, valkovuokot ja kaikki muut aikaiset kukkijat. Näiden ihanuuksien ilmestyminen kylmän pimeän talveen jälkeen karikkeen peittämään maahan on aina yhtä suuri ihme ja ilon aihe.

Pensas ei vielä ole suurensuuri, mutta toivotaan suotuisaa kasvua.

Tämä meidän pihamme on ilmeisesti alkujaan suunniteltu ammattipuutarhurin toimesta, kaikki puut, pensaat ja kukkapenkit ovat olleet säntillisen hienosti omilla paikoillaan. Kunnioitettavan järkevät piirustukset. Nyt on vaan niin, että tämä mummeli on rönsyillyt täällä huolettoman luovasti. Hyötykasveja on lisätty kaikkiin sopiviin ja sopimattomiinkin paikkoihin, kukantaimia on saatu lahjoiksi ja puutarhamyymälöistä on aina tarttunut mukaan jotain sellaita mitä ilman ei voi elää ja hengittää. Siemeniä on kerätty tienvarsiltakin pientä muutaman neliön "niittyä" varten.

Nyt on ikää jo senverran, ettei tarvitse kaikista säännöistä ja suosituksista piitata, kunhan vaan toimii lain ja asetusten mukaan.

Nyt nautitaan kesästä, linnuista ja kukista.

Tosin tänä aamuna heräsin jo kolmelta flimmeriin, ei kannata hötkyillä, lääkettä naamariin ja takaisin nukkumaan. Iltapäiväunien jälkeen sydän oli taas löytänyt oman rytminsä, pääsin kuvaamaan näitä kukkia ja vähän muutakin. Niistä sitten myöhemmin.

Luumupuut kukkivat

Pölyttäjä ilman siipiä. Pihassa pörräsi tänään kimalaisia, mutta ne olivat kiinnostuneita vain karviaismarjan kukista. Toivottavasti joku  eksyy luumujakin pölyttämään. Nyt on onneksi aurinkoista ja lämpöäkin on luvattu muutamaksi päiväksi.

Tämä luumu on nimeltään Pietarin lahja, valkoisia kukkia on valtavasti.

Bellikset palaavat hiljalleen meidän pihalle, lähes lumeton pakkastalvi vei melkein kaikki bellikset. Iloksemme nyt taas palailevat nurmikkoa kaunistamaan.

Kevätesikko on yksi kevään keltaisista, keltainen onkin pääväri päivän postauksessa. Viime keväänä näitä on  istutettu, toivottavsti selviytyvät seuraavistakin talvista yhtä hyvin. Täällä Päijät- Hämeessä esikkoja ei luonnossa näy, onneksi viihtyvät myös pihoilla.

Luumu on Punainen parooni. Toinen vuosi alkaa tässä pihassa. Toivottavasti nyt saamme jo maistiaisiakin. Kukkia on paljon, mutta kylmä ja tuulinen sää on karkoittanut öttiäiset.

Keltavuokko

Ensimmäiset lemmikit avatuivat tänään.

Takatalvi

"Kesä keikkuen tuleepi", vielä eilen hyytävässä tuulessa kuvasimme vuokkoja ja vihreää maata. Aamulla piti oikein hieraista silmiä ja ihmetellä mikä päivä tänään on, ollaanko vielä huhtikuun puolella?

On yhä aamun sininen hetki, aurinko on jo noussut, mutta on vielä matalalla radalla järven takana.

Hiippailin kameran kanssa pihalle aamutakissa, vedin vain saappaat jalkaani.

Voi surkeutta, onko nyt kaikki pilalla?

Neljä tuntia myöhemmin, elämä voittaa.

Aamulla  kuuden tienoilla, pakkasta oli vielä kolme astetta.

Kuudelta aamulla.

Kymmeneltä aamulla. Ei uskoisi, että samalla pihalla hiippailen.

Luonto näyttää taas keväiseltä. Kaikki näyttävät selvinneen, arempia kasveja suojattiin illalla pakkasen varalle.

Kerrankin sain tehdyksi tällaisen reaaliaikaisen postauksen. Tämä ihan vaan siitä syystä, että näitä kevään kukkimisia ja kukkumisia on mukava seurailla ja vertailla myöhemmin.

Lintujen talviruokintakin jo kertaalleen lopetettiin, mutta nyt oli pakko vielä kopistella viimeiset siemenet pönttöön kun tirpat tulivat koputtelemaan ikkunalaudoille. Oli vilu ja nälkä.

Tyhjältä näyttää, täydennystä on tulossa tuotapikaa.

Toivotaan öttiäistenkin pian heräävän kohmelostaan, linnunpoikaset tarvitsisivat proteiiniruokaa. Taivaalta odotamme puhdasta puurovettä, lunta vasta syksyllä.

Kevät etenee.

Isännän puhelinkameralla on tullut niin kaunis kuva keltavuokosta, että luvalla laitan sen tänne.

Pihalle ja mökille on tuotu etelästä valkovuokon juuria. Hyvin tuntuvat viihtyvän huolella valituilla paikoilla.

Pikkuiset orvokit ovat kestäneet hyvin viimepäivien pakkaset.