Kurkistus ikkunasta

Kuva-arvoitus.😊
Elämä jokivarressa vilkastuu. Täältä löytyy sulaa vettä kun järvet ovat vielä jäässä.

 Kotibambi kävi tarkistamassa sinivuokkotilanteen.
 

Sesonkihommia.

Ai, ai kun varpaat ihan palelevat, eikä ruokaakaan ole näköpiirissä.

Pikkulintuja pystymme vähän auttamaan jyvähommissa, mutta miten voisi auttaa näitä upeita pitkäkoipia? Eivät uskalla pihaan tulla.

Eilen Päijänteellä sataman rannan läheisyydessä joku oli vielä uskaltautunut jäälle kalasoppa-aineksia  pilkkimään.

Eilen Tuulosessa oli iso kirppis parkkihallissa. Kierreltiin ja katseltiin. Ei ostettu mitään, yksi "läheltäpiti" tapahtuma tosin oli (Saara Hopean nypyläkulho ), mutta järki voitti, minullahan on jo niitä. Eipä kirppiksiltä enää tahdo löytyä meikäläisen kukkarolle sopivia löytöjä.

Geneettinen sukututkimus

Kävimme eilen Lahdessa opiskelemassa näitä DNA-juttuja Lahden seudun sukututkijat ry, opastivat . Tuntuu vaikealta kun näitä FamilyTree:n taulukoita on vaikka kuinka paljon.

Kuvan taulukosta näkee kuinka monta centimorgans ´ía on esim. äidin ja lapsen välillä 3330 - 3720, sininen ruutu SELF ruudun alapuolella. Sisarusten centimorgansien lukumäärä näkyy sinisessä ruudussa selfin vasemmalla puolella 2209 - 3384. Pikkuserkuksilla olisi centimorgans-luvut 45 - 515:n välillä.

Ei vielä selvinnyt mitä nuo centimorgansit oikein ovat, jotenkin ne liittyvät dna-ketjuun.Vähän liian korkeaa tiedettä minulle, tässä vaiheessa en tarkkaa tietoa tarvitse, enkä luultavasti ymmärtäisikään.

Tilasimme testin jo marraskuussa 2017, Female sai testipakkauksensa jo joulukuussa ja tuloksenkin jo tammikuussa 2018.  Male sai testinsä tuloksen vasta 29.03.2018. Onneksi odottamaan joutui tuo kärsivällisempi osapuoli.  Geneettisiä sukulaisia on Femalelle löytynyt 2800 , Male on laajempaa sukua, tuloksia hänelle 5308.

Kuva on minun listani eräältä sivulta. Kaikkia sivuja en ole edes tarkastellut, koska läheisimmät sukulaiset löytyvät listan alusta. Lista olisi paljon pitempi jos sukulaiset olisivat testejä teettäneet. Olen rajannut nimet pois, koska niitä ei saa julkaista ilman lupaa. Yksi pikkuserkku näyttäisi olevan tässä otannassa.

Tämä onkin sitten jo biologiaa, kaaviolla näytetään X-kromosomin periytyminen naisella ( Female ).

Male saa X-kromosomin äidin suvulta.

Tapasimme innokkaita sukututkijoita, joilla oli asian tiimoilta paljon tietoa. Minulla suurin osa asioista meni yli pään, on mentävä toukokuussa uudelleen alkeiskurssille. Kiinnostava harrastus tottakai. Olen nyt saanut tietää esivanhempani kuudessa polvessa, tosin tiedot tässä vaiheessa ovat perinteisellä sukututkimuksella selvitetyt, mutta yllätyksiä voi tulla. Kirkonkirjoissa on myös virheitä, tahallisia tai tahattomia.  DNA-testit paljastavat totuuden varmuudella, niinkuin nyt sellaisenkin, että piikatytön lapsen isä olikin kirkkoherran poika. Näin meille kerrottiin.

Toinen juttu sitten onkin se, että tarvitseeko kaikkea tietää, vai voisiko antaa asioiden olla vaan vanhalla mallilla.

Löytyy minunkin match-listaltani  näitä mr. ja mrs. henkilöitä, en ole tutkinut tarkemmin. Löytyisivätköhän mahdollisesti USA:sta, olisiko iso-isä ollut asialla? 1900-luvun alussa hän nuorena miehenä oli monta vuotta  Ameriikassa työssä.

Lunta on vielä paljon, saisi jo kesä tulla.

Se oli sitten siinä.

Nimittäin aurinkoiset kevätpäivät tällä erää, pyry alkoi aamulla. Onneksi lomalaisetkin saivat nauttia muutamista poutapäivistä.

Satamalla on kummallinen vetovoima myös talvella, kesällähän satama onkin paikkakunnan sydän. Pilkkikansalla ja hiihtäjillä oli mahdollisuus poiketa Elbattarella kahvilla, kelkkojakin sai lainata. Pitäjäläiset olivat hyvillään kun Elbatar oli avoinna kolmena päivänä. Satamassa on ravintolakin, mutta sen ovet ovat tarkoin lukossa talvikaudella.

Tämän huushollin hellahenkilö on tähän ikään päästyään kokkaillut porukoille ruokaa jos jonkinmoisilla härpäkkeillä, kolmijalalla kamarinpesässä taisi olla primitiivisyyden huippu.  Se oli sota-aikaan mamman luona kun klapit olivat palaneet, niin hiilien alle piilotettiin nauriita paistumaan ja kolmijalan päällä paistinpannulla käänneltiin pannukkuja. Tämä nykyinen on paras kaikista, tosin tässäkin pitäisi olla vähintäin sähköteknikko kyetäkseen hyödyntämään hellan koko repertuaaria.

Pääsiäisenä lammasta, no kyllä vaan. Jos nyt sitä jostain kohtuullisella hinnalla saisi. Ei nyt ihan Herekille asti lähdetty lammasta hakemaan, ostettiin vaan lähikaupasta valmiiksi verkotettua ja maustettua. Ei välitetty vaikka paketin syrjässä jossakin luki Wellington.

Uunin ohjevalikosta napsautettiin lampaanpaisti, 120 astetta ja lämpömittariin 70 astetta. Ei tarvinnut vahtia, automatiikka pelasi. Klik vaan ja se on siinä, varttitunniksi lihaköntti folion alle huokaisemaan.

Hyvää tuli, nyt voikin taas loppuvuoden jouluun ( kinkkuun ) asti syödä Härkistä ja papuja.



Tätä jälkiruokaa jos söisi joka sunnuntai, niin loppuvuodesta ei enää mahtuisi ovesta ulos.

Olen vähän yrittänyt elvytellä ompelutaitojani kun tuo virkkaaminen alkoi jo vähän tökkiä. Tuntuu tuo konekin olevan ihan kohmeessa, ettei vaan olisi käytön puutteessa ruostunut, rakkine. Ompeluhommat jäivät siinä vaiheessa kun lankaa ei saanut neulasilmään millään ilveellä. Nyt on silmät leikattu, pitäisi onnistua taas, mutta "jos ei ole kärsä kipeä, niin on maa kova".  On nuo sormet vaan menneet tönköksi, ei tahdo vinokantti kääntyä halutulla tavalla. Neljä pussukkaa kokeiltuna ja kolme koneenneulaa poikki, huonoja neuloja nykyään, nih.

Eilen tein itselleni lupauksen, että teen blogiini ainakin yhden postauksen per viikko, se voisi olla vain yksi kuva tai pari lausetta. Silloin blogiystäväni tietäisivät mummelin olevan jonkinlaisessa kondiksessa. Huomasin, että olikin aprillipäivä. No ei se mitään säästin tälle päivälle.

Sirokolle lämmöllä.

Viime viikolla sain suruviestin ystävältä, hän kertoi yhteisen blogiystävämme menehtymisestä. Olen ollut surullinen ja samalla kiitollinen siitä, että niin hienon blogiystävän tekstejä olen saanut lukea. Ajatuksia on tullut paljon elämän rajallisuudesta, pysähdyttäviä.

Tämä blogien maailma on hämmästyttävä, ystävystymme meille ensin vieraiden ihmisten kanssa. Elämme kukin omaa elämäämme, olemme eri ikäisiä ja elämäntilanteemme ovat moninaisia. Meillä on kuitenkin langaton yhteys, huolestumme jos uusia postauksia ei ilmesty kaverin blogiin. Ilahdumme hyvistä uutisista tai kauniista valokuvista.

Sirokko oli minulle tärkeä, miksi en useammin sitä hänelle kertonut. Kävin lukemassa, mutta kommentti jäi monta kertaa laittamatta.

En koskaan tavannut Sirokkoa tässä elämässä, en tiedä edes hänen nimeään. Olen vaan ihastellut hänen tekstejään, ne valloittivat. Sirokon tarinoita  on ollut hauska lukea, hänen huumorinsa on älykästä ja nokkelaa, ei koskaan pahansuopaista. Hän on kertonut niin kunnioittavasti iäkkäästä anopistaan, " mösjööstä" ja komeista vahtikoirista, unohtamatta persikkapuuta. Sirokolla oli myös taito kuvata kaunista syntymämaataan kesäisillä lomamatkoillaan, hän löysi aina jotain kiinnostavaa.

Sirokko on rikastuttanut tarinoillaan elämääni. Ilman hänen blogiaan tietäisin Algeriasta tuskin mitään. Olen saanut nauttia lahjakkaan ihmisen kirjoituksista. Hän jätti bittimaailmaan miellyttävän jäljen.

Kiitollisena jätän jäähyväiset Sirokolle ja osanottoni suruun hänen omaisilleen.

.

Hyvää pääsiäistä!

Blogin syntymäpäivä.

Tuntuu uskomattomalta että jo yhdeksän vuotta on blogini ollut olemassa. Vuodet ovat kiitäneet vauhdilla, nykyään jo tuntuu, että kyydissä ei tahdo pysyä.

Olen saanut monia ihania blogiystäviä, elämälle kiitos jokaisesta heistä.

Talvi on mennyt vähän kuin nallekarhuilla horroksessa, en ole jaksanut blogia päivittää tai saanut aikaiseksi mitään kommenttejakaan lisäiltyä. Olen ollut huono blogiystävä, mutta mukana olen yrittänyt räpistellä. Toivottavasti kevät saa taas uutta ryhtiä elämään ja aivoihin jotain elonmerkkiä.

Mihin se luovuus ja aloitekyky talvella häviävät? Hangen alle, sanoisin. Minäkin, sydäntalvella syntynyt ihminen, olen talvella ihan kohmeessa. Kaikilla mittareilla mitattuna, mikään ei tunnu miltään.

Mitään suurta draamaa elämässämme ei näiden vuosien aikana olla koettu, päivä kerrallaan, jokaisesta uudesta aamusta kiittäen.

Suurin muutos elämässämme ehkä tapahtui kun muutimme tänne jokivarteen lähelle luontoa.

Päivisin on saatu nauttia auringon suloisesta lämmöstä ja valosta ja usein myös sakeasta pyrystä ja lumitöistä. Täällä maalla tulee enemmän seurattua säiden vaihteluitakin.

Jasmiinipensaassa on ollut elämää.  Pikkuiset tirpat ovat tarvinneet paljon ravintoa selviytyäkseen kovina pakkasöinä.
 

Pyrstötiaisia kävi vierailulla pieni parvi, normaalisti näitä ei meillä ole näkynyt.

Pyrstötiainen siellä odottaa vuoroaan.

Harmaapäätikkakin poikkesi taas etsimässä murua rinnan alle. harmillista kun kuvista tulee näin huonoja lasin läpi näpsien.

Haukka tässä on myös vieraillut tipupaistia väijymässä. Tuohon tiheään jasmiinipensaaseen se taas syöksyi ja putosi maahan, jaksoi kuitenkin lennähtää  pöntön katolle sulkiaan oikomaan. Oli vähän nolon näköinen, selkänsä käänsi kuvaajalle. Eipä ihme, kun höyhenet noin epäjärjestyksessä, eihän tässä näin pitänyt käydä. Kapsahtaa nyt puskaan pulskan paistin kiilto silmissä.

Vielä minä tuon haukan ymmärrän, mutta ne rusetit kaulassa väijyvät paksut kissat ärsyttävät. Ne väijyvät lintuja vain metsästysvaistojensa mukaisesti, eivät hengenpitimikseen tirppoja tarvitse. Tekisi mieli laittaa rusettiin lisukkeeksi kellot ja helistimet.

Enhän minä kissoja vihaa, en, en. Enemmän lintuja ja pieneläimiä autoilla tapetaan.

Olen nyt virkannut kuusi torkkupeittoa ja monia pipoja. Tuntuu kivalta vaihtelulta näperrellä välillä jotain muutakin. Pian huusholli on täynnä pussukoita, kunhan ensin opin tekniikan.

Tänään paistaa aurinko ja minulla on ihan hyvä mieli. Ajattelen lämmöllä kaikkia blogini vierailijoita ja uskollisia ystäviäni. Kiitos näistä yhdeksästä yhteisestä blogivuodesta.💝

Jokainen pieni varpukin on kiedottuna timanttien peittämään vaippaan.

Kuvat eiliseltä lenkiltä.

Aamulla heräsin flimmeriin, tekstiä ei nyt tule enempää. Jännitetään onko taas lähdettävä keskussairaalaan. Nautitaan vaan pakkaspäivän kuvista joella.