Lämmin toukokuu

Esikkojen aikaa.

Elbatarkin on taas päässyt omaan alkuperäiseen elementtiinsä.

Satamaan tuotiin kaksi valtavaa ponttoonia jatkamaan laituritilaa.

Tällaisen hienon työkalun tilasin Positiivareilta. Täällä näkee, miten kätevä vekotin tuo on.

Hurraata, Padasjoen Jekulle.

Pienellä kotiseuturetkellä osuimme samaan pihaan tämän autokaunottaren kanssa.

Hieno vanha silta.

Kauneutta Kuhmoisissa.

Talven kovat pakkaset ovat vaurioittaneet vanhaa omenapuuta.

On se vaan niin suuri nautinto pulahtaa järveen, jäitäkään ei enää ole.

Raparperi pääsi salaa kukkimaan Turunmatkamme aikana.  Matkasta laitankin oman postauksen.

Näitä samoja kukkia kuvasin jo aikaisemmin, nyt ovat jo vetelemässä viimeisiään. Aurinkoa kohti kuitenkin kurkotellaan.

Nyt pitäisi kerätä pihlajanlehtiä juoma-aineiksi. Huomenna kokeilen, laitan sitten ohjeen viljattomaan.

Männyn kukka on aika hieno, mutta siitepölyä on nyt siivottava joka paikasta.

Hienohelma, uusi tulppaani. Näitä pitäisi hankkia lisää. Kamera ei pystynyt tallentamaan hienoa väriä oikein.

Olen vähän mandaloinutkin, kärryillä on pysytty. Torstaina taas uudet kierrokset.

Lappu päivässä projekti on myös ajan tasalla.

Kuin kukkia kedolla.  Tällä paikalla pitäisi kasvaa belliksiä, vaan eipä kasva enää. Talven pakkanen on vienyt bellikset. Toivottavasti viime kesän siemenet ovat siellä itämässä, että joskus vielä saadaan nauttia bellisten kauneudesta.

Talven tuhoista ei vielä ole tarkkaa tietoa. Muutamat liljat ja ruusut ovat kuolleet. Viinirypäleitäkään ei näillä leveysasteilla kannata kasvattaa, no, ehkä jossakin hyvin suojaisalla paikalla.

Näitä on niin kiva virkkailla.

Olipa tänään lämmin päivä. Aamulla kävin joessa uimassa ja olin intoa piukassa, suunnittelin kaikenlaista. Vaan suunnitelmaksi jäivät, sippasin päivällä totaalisesti ja päätin ottaa puolentunnin nokoset. Kaksi tuntia siinä meni kevyesti. Herätessäni en tietänyt onko aamu vai ilta. Tällaista se on vanhalla puolentunnin nokosiinkin kuluu aikaa kaksi tuntia. Hih...

Kasvimaan kylvöksiä on kasteltava ahkerasti, pian saadaan jo retiisiä ja salaattia omalta pihalta.

 Naapurin kissat käyvät täällä kuopimassa kasvimaata, nyt on laitettu pihan reunoille sellaiset haisut, että toivotaan kissojen etsivän muhevaa maata muualta.

Ihanaa kevättä.

Keltavuokon siirto onnistui sittenkin. Viime kesänä sitä ei näkynyt, mutta juuri oli kuitenkin säilynyt. Anjalle tiedoksi kiitosten kera, että tallella  kukka on, tai niitä onkin nyt kahdeksan tainta.

Tätä kotiloriesaa taas riittä koko kesäksi. Tammenlehtien alta löytyi oikea yhdyskunta. Näillä nilviäisillä ei taida luonnossa olla minun lisäkseni muita vihollisia. Tällaisia tulokkaita eivät vanhat paikalliset varikset ja harakat ymmärrä ruokana käyttää.

Scillan kukkia on valtavasti, ei tuolla nurmikolla nyt raski kulkea.

Mandalat saivat tällä viikolla kuusi uutta kierrosta.

Uimavedet lämpenevät vauhdilla, Kirkkolammi 15,1 astetta 05.05.2016.

Taidemuseossa

Näitä kuvia olen  pantannut kun kaikkea muuta on ollut näin kevään tullessa  kohinalla . Kronologisessa järjestyksessä nämä jutut blogissa eivät nyt mene.  Mäntän museoissa kävimme jo huhtikuussa.

Tallennan kuitenkin nämä muutamat sanat ja kuvat tänne talteen, että paremmin säilyttäisin sen ihmeellisen tunne-elämyksen muistissani, jonka koin katsellessani Kieferin omalaatuisia teoksia. Taiteilijan nimi ei ollut  ennestään tuttu. Koko näyttely olisikin jäänyt näkemättä ilman ihanien naapurien vinkkiä.

Ilvesäiti ja vauvailves ovat ihastuttamassa Serlachiuksen Gustaf- museon ovella.

Alkujaan Gustaf Serlachius oli apteekkari,  saamme tutustua menneen ajan apteekkiin.

Voisi kuvauttaa itsensä vanhalla kameralla, taustatkin ovat valmiina ja sopivia pukuja vaatenaulakossa. Tosin ei kyselty olisiko todella ollut mahdollista ottaa kuva tuolla vanhalla valokuvauskoneella.

Siirrytään katsomaan tarinaa Paperiperkele, se kertoo Gustaf Adolf Serlachiuksen muutosta Mänttään perustamaan paperitehdasta.

Tarinaa ei tarvitse pelkästään katsoa patsaiden esittäminä, kuulokkeilla saa kuunnella näyttelijöiden kertomana, kuinka Gustafista kehittyi paperitehtaan patruuna.

Yksi tuttu äänikin siellä nauhalla kuului, Kari Mattila esitti hienosti Mäntän patruunaa.

Kuvassa Axel Gallén maalaa Sissi-tytön muotokuvaa.

Oli hieno kokemus siirtyä huoneesta ja kuvaelmasta toiseen kun kynnyksellä nauhurista alkoi ilman napin painallusta kuulua juuri sen huoneen tarinaa. En ollut museossa sellaista aikaisemmin nähnyt.

Tässä vaiheessa siirryimme toiseen museoon ja Anselm Kieferin taidenäyttelyyn.

Serlachius-museo Gösta on Mänttä-Vilppulassa toimiva Gösta Serlachiuksen taidesäätiön ylläpitämä taidemuseo.

 Joenniementie 47,  Mänttä

Ansel Kieferin teokset ovat valtavan kookkaita. Opas kertoi kolmen täysperävaunurekan tuoneet teokset Saksasta.

Kuvasta voi päätellä teosten mittasuhteita  ihmisten kokoon nähden. Vasemmalla on kuvattuna kalenteri.

Sain luvan ottaa valokuvia omaan käyttöön, en  tiedä saisiko näitä blogiin liittää. Juttu nyt vaan on niin, että sanat eivät riitä kertomaan näistä teoksista, pakko jotain kuvaa olla, jos haluaa kertomustaan selventää.

Liitän ensin teoksen esittelyn ja alle kuvan, tästä selviää tarina ja mitat.
.

Huikeaa, hämmentävää, järkyttävää, mielen läikähtelyä....... Melkein pääsin vieläkin kokemaani tunnelmaan valitessani näitä kuvia albumistani.

Museon myymälästä ostin tämän kortin. Nuori tyttö siinä kutoo sukkaa. Niin minä sen näen.

Taulun nimi on, Bretagnelainen tyttö, 1883, Amélie Lundahl

Mänttään on vielä palattava, jäi niin paljon tutkittavaa Gösta Serlachiuksen kotimuseosta, joka siis on ollut samalla paperitehtaan edustustilana. Paljon kauniita huonekaluja, taide-esineitä, muotokuvia y.m. ja puistokin on varmasti kesällä kaunis. Ihan järvimaisema.

Serlachius museoita on siis kaksi, Gustaf ja Gösta, samalla pääsylipulla pääsee molempiin. Tarra kämmenselkään tai takin kaulukseen.

Eilen notkuilimme satamassa.

Sataman värejä.

Onnelliset.

Museoauto, kaunis vanha kuormuri.
 

Jos jossakin täällä jotain tapahtuu, niin sinne on riennettävä joukon jatkoksi ihmettelemään. Emme olleet ainoita tapahtumasta kiinnostuneita.

Valtavat nosturit tulivat Lahdesta nostamaan Elbattaren laiturille katsastusta ja vuosihuoltoa varten.

 Hyvin onnistui nosto, vaijerit kestivät eikä laiva kaatunut.

Sataman poijut odottavat veneitä, ensimmäinen purjevene on jo laskettu vesille.

Laiturikahvit.

Siinä Elbatar nyt odottaa toimenpiteitä ratakiskoilla tuettuna. Kiskojen yläosat on hitsattu kiinni laivaan, eivät luista pois tukitehtävästään.

Kotipihan keväisiä aarteita, vuohenputket. Ensimmäinen raparperikeitto on jo maisteltu.

Vuohenputket olivat kevään ensimmäisiä.

Nokkonen on niin hyvää, että joku pikkuinen oli jo palan lehdestä haukannut. Tuo sileälehtinen voikukka on suosikkini.

Tämä nippu päätyi silputtuna kaalilaatikkoon, kolme isoa vuokaa.

Nyt kiireesti pihalle takaisin, aurinko paistaa.