Perjantaina seurakuntakodilla..

Kun ensimmäisen kerran astuin tähän saliin, niin alttarilla paloi yhdeksän kynttilää. Ne olivat sytytetyt niiden suomalaisten matkailijoiden muistoksi, jotka joutuivat auto-onnettomuuteen kotimatkallaan. Suru ja järkytys oli silloin suuri. Sairaalasta oli pyydetty seurakuntalaisilta apua, tarvittiin tulkkeja ja monenlaisten käytännön asioiden hoitajia. Seurakunnan työntekijät antoivat kriisiapua ja tukea loukkaantuneille ja onnettomuuteen joutuneiden omaisille. Seurakunnan merkitys ja tärkeys tuli silloin kaikkien tietoisuuteen.

*

Perjantaina katselin tuota alttarin takana olevaa tekstiilitaideteosta. Se kuvaa hyvin tämän seurakuntakodin luonnetta. Muuttomatkalla olemme, keväällä taas suuntana pohjoinen.

Talvikanttori Masan musiikkimuistelot ovat perjantain kohokohta.

Martti Kilpeläinen taas kertoili soittamiensa painokappaleiden tarinoita ja hänellä on usein jokin yllätyskin kuulijoiden varalle. Tällä kerralla kaupungissa vierailevalle muusikko Seppo Karhemaalle työnnettiin klarinetti käteen ja pyydettiin soittamaan. Huolimatta siitä, että Karhemaa sai soitettavakseen vieraan instrumentin, niin soitto soi kauniina ja nautittavana. Melodia oli tuttu, Petite Fleur.  Mieluusti olisimme kuunnelleet enemmänkin.

Kilpeläinen kertoi meille taas kiinnostavasti laulujen tarinoita. Yhden haluan kirjata taas muistiin.

Tuttu virsi "Täältä puolehen ylhäisen maan..." Laulun alkuperäiset sanat on kirjoittanut Sanford Bennett, joka oli varsinainen monitoimimies, päätyi lopulta lääkäriksi.
In The Sweet by  and by.

Bennett antoi laulun sanat ystävälleen Joseph Philbrick Websterille  (1819 - 1875 ), joka sävelsi oitis runoon melodian. Ystävilleen he sen  esittivät ja joku oli heti sitä mieltä, että tästä tulee kuolematon teos. Hyvä ennustus.


Webster kunnioitti suuria säveltäjiä ja tuntui olevan huumorimiehiä, sen voi huomata hänen pojilleen antamista nimistä; Joseph Haydn Webster  s.1852, Louis Beethoven Webster s. 1858, Friedrick Händel Huse Webster,  oli myös tytär Mary Helen Webster.  Jos Webster olisi elänyt meidän aikanamme, niin olisikohan tytär saanut nimen Kaija Saariaho Webster.  :-)

Kerrotaan Websterin olleen vähän melankoliaan taipuvainen, siitäkin huolimatta hän sävelsi yli tuhat laulua, balladeja ja hengellisiä lauluja.

Martti Kilpeläinen soitti meille tämän " täältä puolehen ylhäisen maan..." melodian pianolla kolmena eri sovituksena.  Uusi kokemus minulle, veisuuseen olen toki joskus osallistunut.

*

Hain linkit netistä, voitte  halutessanne klikata kuuntelemaan mistä melodioista on kyse. ( Toivoa sopii, että myös toimivat.  :-)  )



Lisäys.  Anonyymi on löytänyt nimen kuvaamalleni kauniille puulle se on
Dombeya wallichii

Kuvat löytyvät postauksessa tuulinen markkinapäivä. 

Kadun vartta laidasta laitaan.

Tämä liikkeensä ovella päivystävä Mopsi-herra saa minut tekemään pienen ylimääräisen lenkin kotimatkallani, käyn pikaisesti tervehtimässä. Tänään on ollut vähän viileä päivä, on viisasta vetää vähän hupparia niskaan.

"No niin, riittää jo, voit jo jatkaa matkaasi. Saatat vain pelotella asiakkaat pois."

Sadevesikaivo tulvii yli rannalla.

Parvekebongari täällä väijyy ihmisiä työnsä äärellä.

Posti kulkee näinkin kätevästi.

Iloa silmälle.

 

Silmäniloa saa myös näistä tuoretuotemyymälöistä.

Luojan pieni varpunen.

 

Hän tuli varovasti kävellen keppiinsä nojaten.
Kosketti sormen päillään madonnan otsaa, teki ristinmerkin ja
rukoili hiljaa.
Vetäytyi vähän taaemmaksi ja vietti vielä pienen hiljaisen hetken.
Kymmeniä ihmisiä kulki ohi, eivät he häntä häirinneet.

En häirinnyt minäkään istuin läheisellä penkillä jo ennen hänen saapumistaan. 

Sadeviitan suojassa kuvattua.

"Sateen sattuessa sisällä".

Rantakahvilan asiakkaat ovat siirtyneet sisätiloihin, toinen kerta tämän  kolmen talvikuukauden aikana.
 

Matkalla Sofiaopistolle satoi ja ukkonenkin jyrähteli.
 

 

Kukin suojautuu sateelta tyylillään.
 

Oikealla on Centro Finlandian toimitilat.
 

Tässä odotellaan pahimman ryöpyn ohi menoa.
 

Tänään olisi voinut keräillä sateensuojien varsia.
 

 

Melkein yksin sain kulkea rantatiellä kotimatkallani. Taatan kurssi alkoi, kun minun tuntini loppuivat.
 

Ensin vähän verryttelyä ja venyttelyä.
 

Ottaako mummeli kuvan?  No ottaa, ottaa, oikein monta.
 

Ja sitten veteen aaltojen keinuteltaviksi.
 

Hiekkaveistoksen tekijä oli vetäytynyt  suojaan sateelta omaan putkeensa.
 

Tätä hurjapäätä kuvasimme aamulla. Tuuli miestä riepotteli miten tahtoi. Lopulta mies nousi ilmaan jalat sätkien ja tipahti rantaveteen. Sattuikohan pahasti, kun varjoa ei enää avattu.
 

Se seitsemäs aalto.

Kirjainhaaste # 20 -MA

Fuengirolan sataMA auringonnousun aikaan.

Täällä toisten -MA kuvia

Lauantairetki Marbellaan.

Aamu oli niin kaunis ja aurinkoinen, päätimme lähteä retkelle Marbellaan. Bussikyyti täältä kestää noin tunnin ja lippukin oli edullinen 2,93 €,  eläkeläiset saavat vielä alennustakin. Me emme ole sitä alennuskorttia kuitenkaan hankkineet, kun melko vähän täällä bussilla kuljemme.

Lähestyessämme kaupunkia, näimme ison kyltin, joka toivotti tulijat tervetulleeksi espanjaksi, englanniksi ja venäjäksi.

Olemme täällä kuulleet, että venäläiset asunnonhankkijat saavat oleskeluluvan automaattisesti, jos asunnon arvo on vähintään 160.000 €.

Marbella kuuluu olevan rikkaiden venäläisten suosiossa.

 

Kaupunki näyttää avaralta ja siistiltä.

Hiekkarantaa riittää monta kilometriä.

Viikonloppuna perheet tulivat rantaan vapaa-aikaa viettämään.

Joku rohkea uskaltautui jo veteen, pikkuinen koirulikin sai tassunsa märäksi.

Monenlaisia kulkijoita kuvasin. Tämän miehen korva oli venytetty tuollaisen pyöreän puulevyn avulla.  En tiedä oliko hänellä sylissään vauva vai koiruli.

 

Olen täällä ihmetellyt nuorilla neidoilla noita pitkävartisia saappaita.  Miksi ihmeessä niitä käytetään, kun ei ole kylmä eikä luntakaan sada?

Pikkuiset tytöt olivat tuoneet nukkensakin päiväkävelylle rannalle..

 

Kuppi kahvia, kiitos. 

Pääkadun varrella on kaunis puisto suihkulähteineen ja suurine puineen.
 

Parque Alameda. Puiston penkit ovat uskomattoman kauniita, selustan kaakelit ovat erilaisia. Kesällä näitä penkkejä olisi varmaankin hankala kuvata, kun ihmiset hakeutuvat suurien puiden lehvistöjen suojaan.

Puiston reunalla on näitä vanhanaikaisia kioskeja.



 

Koko päivää ei tarvinnut omin jaloin talsia. Pääsin vihdoinkin vossikan kyytiin.

 

Marbellaan on vielä tehtävä toinenkin retki, emme ehtineet ollenkaan vierailla vanhassa kaupungissa. Kunto ei kestänyt enempää ja aurinkokin alkoi jo laskeutua korkeiden talojen taakse.

"Oppia ikä kaikki"

Tämän lauseen paikkansa pitävyydestä lähdin ottamaan selkoa.

Siispä Sofia-opistolle, hopi, hopi.

Opistolla on alkanut espanjankielen alkeiskurssi tammikuussa, en silloin päässyt mukaan, kun flunssa vei kaikki voimat. Lähdin katsomaan uteliaana millaista opetusta siellä annetaan ja ovatko toiset jo hyvinkin pitkällä.

Lähes kaikki ovat aloittaneet liki nollasta, uskaltauduin mukaan.

Ensin käsittelimme kodin koneihin liittyvää sanastoa. Hauskoja tapauksia ja kommelluksia oli sattunut, eräskin rouva oli pessyt pyykkiä pari viikkoa huuhteluaineella. En paljon päässyt hihittelemään kaverin erehdykselle, kun meillä oli tiskattu kalkinpoistoaineella pari koneellista. Luulimme edellisen asukkaan jättäneen pesuainetta kaappiin ja ihmettelimme pesutulosta, jota ei siis ollut. Ilmeisesti edellinenkin asukas oli tiskannut astiat samalla aineella, koska tullessamme kupit ja mukit olivat teen tai kahvin jäljiltä kamalan näköisiä.

Päästiin sitten ihan asiaankin. Opettelimme ruoka- ja ravintolasanontoja. Ryhmätyönä laadimme uuden ravintolan ruokalistan. Se oli hauska tehtävä, kukin halusi omat mieliruokansa listalle. Minäkin pääsin hyvin mukaan, vaikka olin ensimmäistä kertaa elämässäni espanjan tunnilla. Olen yrittänyt opiskella ruokasanastoa ominpäin  täällä kotona.

Olen huomannut, että torilla ja kaupoissa kannattaa yrittää esittää ostoslistansa espanjaksi. Yritys palkitaan ystävällisellä hymyllä ja hyvällä palvelulla, pussiin valitaan parhaat tuotteet. Tuo hymy tosin saattaa liittyä minun kielitaitooni. :-)  Opiskelen jo edellisenä iltana kotona ostoksieni nimet espanjaksi. Poikani toi minulle sanakirjan vähän ennen lähtöämme tänne, ääntäminen on sitten kuunneltava netistä.

Ei minulla mitään harhaluuloja ole uuden kielen oppimisesta tällä iällä, mutta hyvä on osata edes kertoa omat henkilötietonsa ja tilata ruokansa paikallisella murteella.

Tunnilla oli kuitenkin ihan mukavaa, aion mennä taas ensi tiistaina mukaan.

Buenas noches.