Talo

Perheen kotitalo. Meikäläisen mittapuun mukaan talo on oikea linna, suuret korkeat huoneet.

Etupihallakin on suihkulähde.

Aurinko paahtaa, vettä ei ole satanut pitkään aikaan.

Vierashuoneessa oli mukava nukkua.

Pieni poika on ihmeen suloinen, oikea aurinkolapsi. Pomppiminen on hauskaa.

Tässä on mukava soitella, kun isoisä varmistaa pianistin tuolilla pysymisen.

Etupihaa, kuva on otettu ikkunan läpi.

Lintujakin on muistettu.

Nyt on parittomien talojen kasteluvuoro. Takapihalla naapurin koirulitkin hyödynsivät virkistävän suihkun.

Oskar on kääpiösnautseri ja Vilpur on vehnäterrieri. Tulikohan nuo tiedot nyt oikein?

Suihkulähde toimii taas, kun vettä on runsaasti.

Teksasin keltaruusu onkin nyt valkoinen.

Alkukirjainhaaste # 30

AAmukaste. Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Täällä lisää alkukirjainkuvia.

Elokuvista tuttuja.

Oli joitakin asioita, jotka paikan päällä nähtyinä tuntuivat tutuilta. Mielelläni olisin nähnyt roadrunnerin, mutta niitäpä vaan ei näkynyt, vaikka ajelimme vartavasten hiekkateitäkin maaseudulla. Siis Anniina ajoi, hän käsitteli valtavaa jeeppiä kuin vanha cowboy konsanaan.

Ilokseni löysimme yhden talon edustalta tämän numeroviritelmän, jonka koristeena oli pikkuinen roadrunner betoniin ikuistettuna.

Tällaisia filmeistä tuttuja postilaatikoita on teiden varsilla edelleenkin.

Tässä lähtee kortteja Suomeen. Hyvin tuo laatikko tuntuu toimivan, vaikka se suomalaisittain katsoen onkin selällään. Laatikon kyljessä oleva vipu nostetaan ylös, jos laatikossa on lähtevää postia, siitä Kusti tietää napata kortit laukkuunsa.

Tämä on tuttu näky melkein joka pihassa maaseudulla.
Tuulimyllyt ovat tyypillistä Teksasia. On pieniä myllyjä ja valtavan isojakin näimme.

Koulubussin näkeminen sai minut innostumaan. Bussin väri ja malli on klassinen.

Anniina koukkasi jeepillä oikein koulun lähelle, sain paljon kuvia.

Emme olleet liikkeellä ruuhka-aikaan, valtateillä oli helppo liikkua.

Tämän ranchin portilla otin kuvia. Siellä näkyi eläimiäkin. Oli niin kuumaa., että eläimet viihtyivät sisällä ja isojen puiden siimeksessä.

Kuivalta näyttää laidun tässäkin.

Tästä kivasta lintujen rivitalosta oli pakko napata kuva.

Lake Austin spa.

Nyt taitaa olla aika ryhtyä purkamaan n. viidensadan kuvan saalista blogiin.

Viime sunnuntaina vietimme Anniinan kanssa tyttöjen päivää. Anniina oli saanut mieheltään syntymäpäivälahjaksi rentouttavan kylpyläpäivän ja onnekseni minäkin kuuluin siihen lahjaan.

Miehet hoitivat aamupäivan vauvaa ja iltapäiväksi oli kutsuttu naapurin tyttö lapsen hoitajaksi. Miehet lähtivät yhdessä elokuviin.

Ennen hoitoja kiertelimme ihailemassa kaunista pihaa.

Täällä on varmaankin jouduttu paljon kastelemaan, koska kaikki näyttää niin rehevältä.

Teksasissa kotipihoilla kannattaa viljellä kuivuutta sietäviä kasveja, koska kasteluvedestä saattaa tulla pulaa kesällä.

Täällä kylpylän uima-altaalla kävimme uimassa. Oli niin kuumaa, että kivipolulla ei ilman tossuja voinut kävellä ja metallinen uimaportaan kaidekin olisi polttanut käsiä, jos siihen olisi koskenut. Ensin Anniina auttoi minut alas veteen, mutta sitten keksin laittaa kylpypyyhkeen kaiteelle suojaksi. Uiminen oli ihanaa, vesi oli suloisen lämmintä.

Ensin hoidettiin jalat. Taustalla on Anniinan jalkahoitaja. Sisällä talossa oli ihanan viileää, mutta sitruunainen jäävesi oli kuitenkin tarpeen.

Seuraavaksi oli kasvohoito, mutta siellä ei voinut kuvata "laput silmillä".

Valokuvaaminen ei onnistunut myöskään hieronnassa. Normaalin niska ja selkähieronnan jälkeen oli vuorossa ihmeellinen tibetan-singing-bowl-sound-healing-meditation. Kuului hiljaista rentouttavaa musiikkia ja Tiibettiläisten kellojen helähtelyä. Näitä kulhoja ei meille ollenkaan näytetty, vaan lepäsimme lämmin pyyhe silmien peittona. Täydellisen rentouttavaa, Anniina nukahti hoidon aikana parikin kertaa. Nauraen hän kertoi heränneensä omaan kuorsaukseensa. Minä en nukahtanut, mutta kulhojen kohdalla ihollani tunsin lämmön tunnetta.

Jos teillä on tilaisuus jossain kokeilla tätä tiibettiläistä hoitoa, niin suosittelen.

Tämän kulhovalokuvan Anniina löysi minulle netistä.

Naistenhuoneen käsienpesupaikalla oli kauniisti rullattuja pieniä pyyhkeitä käsien kuivattamiseen. Käytön jälkeen pyyhe hietettiin pöytätason alla olevaan koriin. Monenlaisia "öklementtejä" oli varattuna kylpylävieraiden käyttöön. Minulle riitti katseleminen ja kuvaaminen.

Lounas kuului myös päivän pakettiin. Taisi olla jo kova nälkä siinä vaiheessa, kun en muistanut ollenkaan kameraa kaivella esille. Näitä hedelmiä sai ottaa vapaasti, myös kahvia ja teetä oli useassakin paikassa, minulle maistui kuitenkin puhdas vesi.

Tuon isoäidinneliöistä kootun peiton alle olisi ollut mukava käpertyä.

Tässä isossa kauniissa huoneessa odotellaan hoitojen alkamista tai lepäillään muuten vaan.

Huone on niin kaunis ja viihtyisä. Nappasin kuvia heti, kun valkoisten kylpytakkien peittämät hahmot siirtyivät muualle.

Tämän huoneen ilmapiirin haluan painaa muistini lokeroihin liitteeksi elämän tähtihetkiin.

Huoneesta oli pääsy suurelle parvekkeelle, sieltä yritin kuvata kylpylän puistoa, mutta hyöteissuojaverkot estivät terävän kuvan saamisen.

Asiakaslahjana saimme kylpylän logolla varustetut kassit. Tukevaa puuvillakangasta olevassa kassissa on mukava kuljettaa uimavaatteita rannalle.

Vielä viimeinen vilkaisu rehevään puutarhaan.

Anniina, jos luet tämän, niin kerro vielä miehellesi sydämelliset kiitokseni. Järjetitte minulle unohtumattoman elämyksen. Varpaatkin ovat vielä kuin pieniä vaaleanpunaisia helmiä.

Käteviä kotituliaisia.

Aloitin matkalaukun purkamisen. Ihmeen paljon sain mahtumaan tavaraa siihen sallittuun kilomäärään. Yritin tuliaisiksi valita mahdollisimman kevyitä tavaroita.

Tällaiset "hengittävät" kasvistensäilytyspussit vaikuttavat käteviltä. Pesun jälkeen tämän pussin voi käyttää uudelleenkin.

Tämä suomalaisen kelmun ameriikkalainen vastine on minulle tuttu jo ennestään, veljen perheeltä olen saanut näitä tuliaisiksi aikaisemmin ja olen tykännyt.

Minulla tahtoo meikäläinen Elmu mennä sen tuhanteen ryppyyn jo rasiasta repimisen yhteydessä. Ameriikkalainen versio pysyy hyvin suorana, mutta asettuu kuitenkin tiiviisti ruukun ympärille suojaamaan ruokia jääkaapissa. Kukahan tällaista alkaisi valmistaa Suomessa?

Tällaisia värisieppareita taitaa löytyä Suomestakin, mutta minä en ole niitä huomannut.

Jos epäilee pyykkikoneeseen menevän vaatekasan värinpitävyyttä, niin joukkoon heitetään tällainen pikkuinen sieppari, irronnut väri tarttuu liinaan. En ole vielä kokeillut tätä tuotetta.

Näitä silikonivuokia tai yleensäkin näitä silikonituotteita olen vierastanut. Tuntuu omituiselta, että tuollainen muovilta näyttävä vuoka ei sula uunin pohjalle samantien.

Kiinnostavalta näyttää tuo uunin ritilälle laitettava silikonimatto suojaamaan uunin pohjaa likaantumiselta. Jos tämä homma todella toimii, niin olisin erittäin tyytyväinen. Aluksi on kuitenkin yritettävä selvittää noiden käyttöohjeiden sisältöä.

Nytpä onkin ensin puhdistettava uunin pohja kunnolla. Inhoan sitä hommaa. Toivottavasti tämä silikoniliina toimii luvatulla tavalla.

Keittiökaupat Ameriikassa olivat kovin kiinnostavia. Löytyi jos jonniin moista tilpehööriä, kaikille en keksinyt mitään käyttöäkään, mutta mukava oli kuitenkin katsella.

Aamukampa, syyskampa # 003

Eipä ole paljoa vielä muutoksia tullut, vaikka kaksi viikkoa onkin jo kulunut. Aamulla oli vielä senverran hämärää, että numerolampussa on vielä valo. Edellinen kammanpiikki jäi laittamatta Teksasin matkani takia.

Täällä lisää syyskampoja.

Hyvaa huomenta, taalla Austin.

Viimeinen lomapaivani taalla Teksasissa on alkamassa, huomenna aamupaivalla alkaa kotimatka. Talle paivalle on luvattu sadettakin, mutta yhtaan pilven hattaraa ei viela nay.

Oli kuitenkin viela pakko tulla tanne joku rivi kirjoittamaan, kun on niin paljon tapahtumia mielessa.

Iso asia on se, etta Perrin on talla viikolla saanut ensimmaiset kaksi hammastaan. Edes hampaiden puhkeaminen ei ole Perrin-vauvelin hyvaa tuulta vienyt, han vaan hymyilee ja yrittaa tyontaa suuhunsa kaiken milla voisi ikenia vahan rassata.

Viranomaiset ovat antaneet uusia ohjeita veden saannostelyyn. Syyskuun kuudennen paivan jalkeen pihojen kastelua rajoitetaan yhteen paivaan viikossa, tassa talossa kastellaan lauantaisin. Autoja ei saa enaa pesta kotona ollenkaan. y.m.

Eilen tahan pihaan tuli nelja miesta pitkavartisten harjojen kanssa, Koirat nostivat aikamoisen rahakan. Harjamiehet oli tilattu rapsimaan hamahakkien verkkoja talon ulkopuolelta raystaiden alta, samalla he ruiskuttivat jotain hyonteiskarkotetta. Meilla Suomessahan talven pakkaset tekevat tallaisen harjamiesten homman.

Koiruleilla myos oli yksi kurja paiva, kun kukaan ei hellinyt ja rapsutellut perheen lemmikkeja. Taman ankean paivan hauveleille aiheutti kirpujenestolaakitys. Koirien selkaan laitettiin niskaan ja hannantyveen sellaista ainetta, joka ei ole terveellista ihmisille. Koiria ei siis saanut rapsutella. Koirat olivat ihmeissaan, kun naytti silta, etta kukaan ei valita heista. Ikavia ne kirputkin olisivat, mutta miten sita operaatiota koirille selittaisi. Selitettiin toki, mutta ymmarsivatko he?

Eilen kavimme katsomassa erilaista asuntoaluetta, siella kaikki talot ovat kuin linnoja, valtavan suuria ja kauniita. Huomiomme kiintyi sellaiseen seikkaan, etta monet talot ovat myynnissa.

Illaksi on tiedossa viela jotain kivaa, mutta seuraavat jutut laitankin sitten vasta kotona kuvien kanssa.

Viela pitaa kertoa yhdesta asiasta. Tiistaina kavimme shoppailemassa Rossissa, siella on tiistaisin elakelaisten tai iakkaiden ihmisten ostospaiva, kaikista ostoksista annetaan kymmenen prosentin alennus yli viisikymmentaviisivuotiaille. Rossilla oli aikaisemmin tiistaisin viikon hiljaisin myyntipaiva, nyt se taitaa olla vilkkain (no, siita ei ole varmuutta). Taalla lisataan normaalisti ostoksiin vero noin 8%, nyt tiistaina sen saa tavallaan alennuksen myota takaisin. Ross on keksinyt hyvan idean saada tavara liikkeelle.

Ostoksista ei sentaan kerrota enempaa, ovat lahinna tuliaisia. Matkalaukku saa painaa vain 23 kiloa, eipa siihen maaraan astiastoja saa sopimaan. Eipa karttunut luulasikokoelmani talla kertaa.