Pikakierros Ruissalossa.

Kevät on myöhässä täälläkin. Kuvittelin näkeväni metsät täynnä sinivuokkoja, kevätesikkoja ja kiurunkannuksia.  Eipä vielä näkynyt, oli melko kylmääkin ja pilvistä, jos kukkia oli niin nuput supussa varmaankin.

Jotain sentään on jo runsaasti, näitä hanhia.

Valkoposkihanhi. Branta leucopsis
 

Vahti valppaana.

Pyh, tässä nyt jouda sen kummemmin poseeraamaan.

Kansanpuiston nurmikolta jotain syötävää löytyi, kaikki paitsi yksi keskittyivät ruoan hakuun. Vartiovuorossa oleva tähystäjä  väijyi tarkkana kuvaajan liikkeitä. Ei meitä pelätty, en kuitenkaan mennyt ihan lähelle ruokarauhaa häiritsemään.

Ruissalossa on valtavasti peuroja. Mekin näimme neljä eri laumaa peltoaukeamilla.

Ajoreitti Ruissaloon on ollut jo vuosia kovin kimurantti. En ymmärrä miksi autoilijoita kierrätetään ajamaan  omituinen lenkki Artukaisten suuntaan. Käsittämättömiä nuo liikennesuunnittelijan kiemurat. Ruissalo on minulle niin tärkeä paikka, että lähes jokaisella reissulla kotikaupunkiin kierros Ruissalossa on must.

Onneksi varsinainen saari ei ole paljoa muuttunut, luontoa suojellaan. Uusia ovat nuo valkoposkihanhet enkä peurojakaan  muista siellä lapsena nähneeni, jos niitä oli, niin melko vähän kuitenkin. Uutta on myös pyörätie, autoja oli silloin paljon vähemmän. Rannalle veivattiin fillarilla tai köröteltiin bussilla. Talvella hiihdettiin naapurin Airin kanssa. Honkapirtillä juotiin kuumaa mehua, munkkikin olisi maistunut, mutta raha riitti vain mehuun.

Kuvia on vielä sateisesta Turustakin, mutta tämä Picasa on taas puliveivannut näitä ohjelmiaan niin, että entiset opit eivät enää päde, huhtikuun alussa on tullut muutoksia. Pitääköhän nyt lopettaa blogin pito kokonaan?

Jatkuvat ohjelmien muutokset rassaavat tällaista ikäihmistä, putoaa kohta kärryltä.