sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Lokakuun kauneutta.


Matkalla saareen voi nyt ihailla järviluonnon kauneutta, kun kyläyhdistys talkootyönä perkasi tienvarren pöpelikön siistiksi ja avoimeksi.



Järven joutsenpari oli kai jo lähtenyt, koska yhtään valkoista hahmoa ei näkynyt rannan kaislikossa eikä selällä melomassa.


Metsäretkellä Päijänteen kansallispuiston aluella, kuljimme tällaista metsätietä jalkaisin, autolla saavat mennä vain metsähallituksen herrat. Sieniäkin oli, mutta ne olivat niitä valkoisia. Luonto itse oli asetellut puomejakin tien yli.


Näimme ensin vain myrkyllisiä sieniä tien varrella. Olimme jo lähellä auton parkkipaikkaa kun koppaan kuitenkin löytyi rouskuja yhden pienen sienisalaatin verran, pari isoa tattia, muutama kanttarelli ja pivollinen suppilovahveroita. Luulin jo, että saaressa ei enää suppilovahveroita kasvakaan. Nyt ei taida olla  niiden vuosi, ainakaan täällä meillä päin.



Tätä sientä luulin ensin matsutakeksi,  en oikein muistanut miltä se herkullinen tuoksuvalmuska näyttää tai tuoksuu. Sinne jäivät. Sienikorissa saa olla ainoastaan tunnettuja sieniä,  "mustatuntuu" juttuja on varottava, on oltava varma tunnistus.

Tässä olisi ensi kesäksi hieno tehtävä, opetella uusi sienilajike. Olen tänä kesänä yrittänyt tarkkailla mahdollista punavahakasta, sitä joka Suomessa viimeksi nähty 140 vuotta sitten. Olisi hienoa jos sellaisen harvinaisuuden vielä kohtaisi. Näitä vahakkaita tuntuu olevan erilaisia pilvin pimein, ehkä sitä oikeaa en pystyisi edes tunnistamaan.  Mustavahakas on tuttu, mutta sitä kyseessä olevaa punaista en muista koskaan nähneeni.


Seitikkejä nämäkin.

Vaikka korissa ei tällä kerralla paljon saalista ollutkaan, niin  edelleenkin olen sitä mieltä, että metsäpolulla kulkeminen on parasta liikuntaa mitä ikäihmiselle ikuna olla voi. On niin helppo hengittää, ylämäessä vähän tahtia hidastaa niin hyvin menee.

Ainoa harmitus tähän aikaan vuodesta ovat hirvikärpäset, hyttysetkin olivat jo hävinneet. Kuka hyötyy hirvikärpäsistä? Syövätköhän linnut niitä? Monet pikkulinnut ovat jo tulleet metsien kätköistä pihoille tutuille ruokintapaikoilleen. Kaksi punatulkkuakin kävi jo tuossa ikkunan takana jasmiinipensaassa meitä tervehtimässä.


Marja-aronian ruskaväritys on kaunis.


Palasimme mökin pihalle juomaan eväskahvimme ja taata leikkasi vielä nurmikon.




Punainen mansikka sinnittelee vielä syksyisessä auringon paisteessa.

Pikkuinen muurahainen on nakertanut terälehdistä paloja, maistuvatkohan ne mansikalle?


Yöksi on luvattu pakkasta, keräsimme loput pavut ja kurpitsat talteen. Sääli käy ihania kukkia, jotka vielä niin kauniina kukkivat ruukuissa ja kukkapenkissä.

Ihanan päivän iltana tyytyväinen ja kiitollinen olo, eli nykykielellä; "mahtava fiilis".

20 kommenttia:

  1. Äkkiseltään en keksi hirvikärpäselle tarkoitusta! Toivon mukaan joku niitäkin tosiaan syö vähemmäksi. Hieno päivä oli tänään syksyisin värein ja auringon paisteen kera. Mukavaa lokakuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei, loppukesän marjaretkien harminkappale tuo hirvikärpänen on.

      Hieno päivä korvasi pienoisen harmin.

      Poista
  2. Luulisi ötököitä riittävän syötäväksi ilman hirvikärpäsiäkin, ne ovat levinneet todella laajasti joka puolelle, hyi sentään. Meillä on syksyllä riesana taon-kärpäset, ne ei onneksi jää kiinni vaikka vähän pistävätkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut joidenkin ihmisten luopuneen kokonaan metsään menosta ihan vaan hirvikärpästen takia.

      Poista
  3. Kaunista on<3

    Äitini on monta päivää keittänyt mehumaijalla marja-aronioista mehua. Hän tekee siitä sitten 'suppia' eli soppaa, kuten sanovat satakuntalaiset.

    Mukavaa lokakuuta teille<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo meidän marja-aroniat ovat vielä ihan pieniä uusia taimia, maistiaiset sentään saatiin.

      Ystävät saaressa antoivat meille omista marjoistaan, nyt meilläkin on pakastimessa näitä "vitamiinipommeja".

      Mukavaa lokakuuta myös teille. :-)

      Poista
  4. Kiitos lumoavista luontokuvista. Minä kai tulisin lähes sairaaksi, jos en pääsisi luontoon ja metsään. Olen huono sienestäjä ja mieluummin vain ihailen niitä enkä kerää kovin usein. Tatitkin ovat aina niin matoisia.
    Kumma ettei ollut enää hirvikärpäsiä Savon korkeudella viime tiistaina, kun retkeilimme Etelä-Konneveden kansallispuistossa (kuvia blogissani).
    Aurinkoiset syyskelit jatkuvat ainakin tämän viikon, joten eiköhän lähdetä ulos, hih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuoret tatit ovat usein ihan puhtaita. Kannattaa kuitenkin yrittää tattienkin keräilyä, herkkua ovat.

      Poista
  5. Kyllä on kauniita kuvia Unelma. Hyvä onkin olla varma mitä poimii sienimetsässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, joka vuosi sattuu jollekin vahinko. Onneksi tänä kesänä en ole huomannut lehdissä kerrottavan sienivahingoista. Maahanmuuttajille annetaan infoa Suomen ruokasienistä.

      Poista
  6. Kaunis on syksyinen metsä sienineen, väreineen. Niin kauniit kuvat, miten ihana onkaan hengittää puhdsta raikasta ilmaa!
    Hirvikärpäsistä, niitä ei ole joka paikassa, ainoastaan alueilla jossa ovat hirvet. Ikäviä otuksia ja todellinen riesa hirville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin huomasimme, että suolla ei ollut hirvikärpäsiä, mutta tuolla kuusikossa olikin runsaasti, siellä kulkevat hirvet ja peurat. No, pieni haitta ne ovat siihen mahtavaan tunteeseen verrattuna, minkä metsässä kokee.

      Poista
  7. Olen samaa mieltä kanssasi, että metsäpoluilla kävely on ihan ulkoilun parhautta.
    syysfiilistelyä kuvissasi, kaunista.
    Minun kiusanani eivät hirvikärpäset ole, vain yhden olen tukastani listinyt tämän syyskesän aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyn värit saavat fiilistelemään. :-)

      Poista