sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Kauhea keskiviikko



Aamu oli aurinkoinen ja kesäinen, en osannut arvata mitä päivä toisi mukanaan. Vähän tuntui herätessä selkä kipeältä, mutta muutama sakkopunnerrus sai jäykkyyden häviämään. Lähdin ystäväni kanssa uimaan Pilvijärvelle, vesi oli ihanan lämmintä.


Taata sitten ehdotti retkeä Porvooseen, hänellä oli asioita ja minäkin olin suunnitellut uuden isomman keramisenpannun hankintaa. Herekin lihakauppaankin oli asioita.

Lounaalla kävimme vakipaikassamme Hannamariassa, tilasimme molemmat porokiusauksen, se osoittautui hyväksi valinnaksi.

Robinhoodissa tunsin vähän huonoa oloa, lähdin edellä autoon istumaan. Helpotti, kun sain juoda karpalomehua tölkistä. Asiat tulivat hoidetuksi ja ajelimme hiljalleen kotia kohti.

Kotipihassa ongelmat alkoivat, selkä oli poksahtanut. Luulin ainoan munuaiseni tulehtuneen, kipu tuntui mielestäni ihan siinä kohdassa. Vaivalloisesti sain itseni ulos autosta. Mitä nyt tehdään,  terveyskeskuskin on lomalla ? 

Muistin, että meille oli tullut esite uudesta Lääkäriasemasta Sipoonrannassa.  Soitin ajanvaraukseen, olisimme päässeet jo 20 min. kuluttua, no ei me täältä niin pian ehditä.

Oli helpottavaa kuulla, että selkään oli iskenyt noidannuoli. Siitä selvitään muutamassa päivässä, munuainen olisikin ollut huonompi juttu. ostimme apteekista Felden geeliä ja ajoimme takaisin kotiin.

Uusi pannu.

Luulin päivän ongelmien nyt jääneen tähän, no saahan sitä luulla.

Kuuden ja seitsemän välillä illalla alkoi kauhea vatsakipu. En vieläkään tiedä oliko se ruokamyrkytys, sappikohtaus tai suolitukos. Ilta oli aivan kauhea, istuin vuoroin pytyllä ja vuoroin oksensin, mitään taukoa ei kipuun tullut eikä helpotusta, vaikka luulin jo kaikkien sisäkalujenkin valuneen vessanpöntöstä alas. Voimat siinä menivät ja kylmä hiki kasteli kaikki vaatteeni, vaihdoin yöpaidan päälleni. Kymmenen tienoilla alkoi jo ottaa sydämestä. Taata siinä vaiheessa ei enää kestänyt katsella sivusta vaan soitti hätänumeroon. Ambulanssi tuli, sydänfilmin ottaminenkaan ei tahtonut onnistua, kun välillä piti juosta vessaan oksentamaan.

Lähdettiin siitä sitten ajamaan Porvoon sairaalaan, tippapullo laitettiin ambulanssissa. Taata tuli omalla autolla ambulanssin perässä sairaalaan, mutta lähti sitten myöhemmin kotiin nukkumaan, kun minua ei vielä kotiin laskettu. Sairaalassakin jouduin vielä istumaan pytyllä. Onneksi minua ei laitettu sinne verhojen taakse koppiin  lääkäriä odottamaan, sain ihan oman huoneen. Yöllä yhden maissa lääkäri ehti katsomaan. Siinä vaiheessa tilanne oli jo vähän parempi, mutta verenpaine oli laskenut liian alhaiseksi. Lisää tippaa vaan.

Torstaina aamupäivällä taata haki minut kotiin, kun tulehdus- ja veriarvot olivat jo paremmat. Kotona kömmin heti omaan sänkyyni ja nukuin loppupäivän, olin ihan kuitti. Mitään en uskaltanut syödä, tuntui, että vatsa ei ota muruakaan vastaan.

Perjantainakin oli vielä ihan "flaati" olo. Varovaisesti aloitin nieleskellä muutakin kuin karpalomehua.

Lauantaina aamulla aikaisin pääsin ystävän kyydissä uimaan. Vedessä viivyin vain hetken, mutta se uiminen virkisti niin, että taas tuntui elämä maistuvan muullekin kuin okkelle.

Arvatkaapa mitä tapahtui sille noidannuolelle?  Se hävisi siinä illan tiimellyksessä kun halasin vessapyttyä tai olin kaksinkerroin pesufadin yläpuolella yrjöllä. Rintakipukin saattoi johtua siitä rajusta oksentamisesta, toisen silmän alapuolelta katkesi pieni verisuoni. Onneksi ei sentään aivoista katkennut.
 
Posted by Picasa

16 kommenttia:

  1. No, tuossa oli kyllä koettelemusta kerrakseen. Ihan teki melkein kipeää lukea tarinaasi. Jos tuossa oli potemiset vähäksi aikaa!

    Parempaa oloa ja vointia!

    VastaaPoista
  2. Voi ei mikä koettelemus! Onneksi selvisit säikähdyksellä ja pääsit sairaalahoitoon.

    VastaaPoista
  3. Unelma, kuulostaa tosi hurjalta...

    Mekin löysimme Hannamarian, kun haimme Porvoosta uuden automme ja autokauppias suositteli sitä paikkaa. Söimme parhaan pasitetun maksan ikinä!

    Ei ole ollut helppoa täälläkään, eikä se ole ohi vieläkään. Kysy A:lta, jolle meilasin asiasta.

    Parempaa tulevaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  4. Voi voi, kylläpä sinulla olikin kovat koettelmukset.
    Onneksi sait apua. Voimis sinulle!Toivon sinulle parempia päiviä.♥

    Ps. Minulla oli kauhea torstai. No olen siitä melkein selvinnyt.

    VastaaPoista
  5. Koettelemus-sana tuli minullekin mieleen tuota lukiessa ja on näköjään tullut muillekin. Mahtaa olla Taatakin huojentunut, että olet kunnossa.
    Taivaan Isän hoitoa sinulle!

    VastaaPoista
  6. Voi ompa sinulla ollut koitelemuksia,toivotaa parasta:)

    VastaaPoista
  7. Huhhuh, olipas kokemus. Ihan elin myötä ;) Olikohan vain jokin raju virus?

    VastaaPoista
  8. No huh, toivottavasti olosi on jo kohentunut entiselleen.
    Parempaa viikkoa ja kauniita päiviä!

    Taitaa olla liikkumassa joku vatsapöpö,kuulin tyttären perheen poteneen/potevan:(

    VastaaPoista
  9. No voi hyvät hyssyrät. Kyllä sinua on koeteltu oikein olan takaa. Onneksi nyt on jo paremmin. Ja täydellisen tyhjennyksen jälkeen on saatava vatsaan kuitua että lähtee taas prosessit toimimaan.
    Toivottavasti se oli ruuan aiheuttama, se selkäkipu saattoi liittyä siihen samaan. Tai mene ja tiedä. Parempaa vointia sinulle ystäväiseni.

    VastaaPoista
  10. No voi kamala olipa sinulla tosi kamala päivä! Onneksi kaikki on nyt hyvin <3 Aurinkoisia päiviä sinulle:)

    VastaaPoista
  11. Toivottavasti tämä alkava viikko on parempi. Aikamoinen sairaskokemus sinulla olikin, huh huh.

    VastaaPoista
  12. Kamala tilanne, onneksi apu taisi tulla!
    Toivon sinulle pikaista paranemista ja hyvää kesäviikkoa, Unelma.♥

    VastaaPoista
  13. Onneksi voit jo paremmin!
    Selittämättömät kivut on niin kurjia. Tuntuu, että kivunkin sietää paremmin, kun tietää mistä se johtuu.
    Mukavampia päiviä Sinulle!

    VastaaPoista
  14. Oi kamala! Mulle on aivastaminenkin paha paikka selän takia. Onneksi voit jo paremmin. Toivottavasti nyt kerralla tuli kaikki sairastamiset useamman vuoden "tarpeiksi". Halaus!

    VastaaPoista
  15. Voi, mitä kurjaa olet joutunut kokemaan! Toivottavasti nyt kaikki on jo hyvin.
    - Parempaa heinäkuun loppupuolta! :)

    VastaaPoista
  16. Kerrassaan kamalaa, mutta ehkäpä olet jo kunnossa. Niin toivon.

    VastaaPoista