Perjantaikerhomme joululounaan nautimme yhdessä ystävien kanssa Sopukassa. Emännät olivat valmistaneet ihania jouluruokia ja kaikki oli aseteltu kauniisti esille.
Ensin kala- ja salaattipöytä.
Tässä näkyy osa lämpimänruoan kattauksesta.
Jälkiruokana luumurahkaa, hedelmiä ja kahvia.
Oli ihanaa istua valmiiseen pöytään. Mistähän se johtuukaan, että toisten valmistama ruoka maistuu niin hyvältä.
Muistuu mieleeni monet aikaisemmat joulut. Omalle perheelleni yritin aina valmistaa unohtumattoman joulun, tunnelma oli tärkein. Mummo luki jouluevankeliumin ja ruokapöytään tultiin pyhävaatteissa. Kaikilla oli suosikkiruokansa, tytönpirpana taisi syödä pelkkää rosollia ja paljon vaaleanpunaista kermavaahtoa päälle. Miesväki nautti kinkusta ja minulle oli parasta joulun antia lanttulaatikko. Lipeäkalaakin laitettiin joulupäiväna, mutta sitä taisimme syödä vain mummo ja minä.
Olin onnellinen, kun saimme tarjota lapsillemme rauhallisen ja mukavan joulun, ruoasta ei ollut puutetta. Usein muistelinkin niitä sota-ajan jouluja, niitä elämäni ensimmäisiä. Minkäänlaisia muistoja joulun herkuista ei ole, niitä ei yksinkertaisesti meillä nähty.
Taas olen joutunut opettelemaan syömään hyvin kohtuullisesti. Kaikkia tekisi mieli maistaa, mutta vatsa ei monien leikkausten jälkeen enää pysty selviytymään suuresta ruokamäärästä. Vain pieni nokare kutakin laatikkoa, rosollia ja herneitä. Suolaiset sillit ja kalat eivät enää sovi lautaselleni. Siinä sitä sitten vieressä katselee, kun toiset syövät ja itsekin haluaisi mättää kaksin käsin herkkuja suuhunsa. Elämä on opettanut syömään useita pieniä aterioita.
Sipoonlahti näkyy Sopukan ikkunoista. Näihin maisemiin Harkimo rakennuttaa sen kalliin "Diiliprojektinsa". Ehkä se on Sipoolle hyvä asia, että kuntaan muuttaa vaurasta väkeä, kun Helsinki kaappasi pitäjän parhaat alueet huolimatta asukkaiden vastalauseista. Jos kuvan klikkaa suuremmaksi , niin voi ihailla yksinäisen joutsen soutua kaislikosta merelle päin. Mistähän nämäkin joutsenet löytävät uuden reviirin, kun rantojen kaislikot tuhotaan?
I arrived here just surfing.
VastaaPoistaCongratulations on Your nice site and best wishes from Italy
Siis aivan ihania jouluruokia poydat nokuu!!! Minulle kaikkein eniten pisti silmaan ruisleipa.
VastaaPoistaMe kavimme syomassa kiinalaisessa. Hyvaa, siis aivan ihanan hyvaa, oli kylla ruoka siellakin ;).
Nam,herkullinen joulupöytä! Sopukassa olen minäkin käynyt ja ollut yötäkin kurssilla kauan sitten,tosi nätti paikka. Tuosta Diilijutusta en oikein mitään tiedä,toivottavasti ei pilaa Sipoon kauniita maisemia.
VastaaPoistaOnkin parempi syödä pieniä aterioita eikä mättää mahaan äärimmäisen täydeksi.
Pilland, you are welcome.
VastaaPoistaTuula, ruoat olivat hyviä todellakin. Minäkin pidän kiinalaisesta ruoasta, harvoin kuitenkin tulee käytyä heidän herkkujaan syömässä.
Yaelian, siinä Diili-ohjelmassa Harkimo haki myyntijohtajaa suunnittelemalleen 200:n asunnon projektille. Luulisin, että Harkimo sipoolaisena ottaa luonnon vaatimukset huomioon. Oli muuten kiva sattuma, että italialainen eksyi blogiini juuri nyt, kun olen kuvaillut suomalaisia ruokia. Berluskonihan on mollannut ruokamme mennen tullen.
Oi mitä herkkuja olettekaan päässeet nauttimaan, minulla kun oli nälkä jo ennestään rasittavan myyjäispäivän jälkeen :)
VastaaPoistaMeidän poikien serkkutyttö on aviossa italialaisen kanssa, joka on aivan hulluna suomalaiseen grillimakkaraan, kylmäsavuloheen ja tekemääni vadelmajuustokakkuun. Eivät ne kaikki italiaanot mitään berlusconeja ole :D
Mukavaa pakkasviikkoa sinulle!
t. Marja
Onpa Sopukan tarjoomukset ihanat. Joulupöytä kyllä on aina niin kaunis. Minulla on ihan sama juttu, jouluruokiin kuuluvat kalat taitavat jäädä väliin, enkä jaksaisikaan, vähempi parempi. Pääsisin mieheni avecina useammallekin jouluaterialle, mutta olen sanonut kiitos ei, eniten siksi etten ahneuksissani kuitenkin ottaisi yhtä sun toista mikä sitten jäisi lautaselle.
VastaaPoistaKiittelin sinua blogissani kauniista ajatuksistasi Tukholmassa ja huomaan etten tänne ole mitään maininnut. Taitaisimme olla hyvää seuraa toisillemme tuon ruokapuolenkin kanssa! Tyttäreni muuten tuli juuri päivä Tukholmassa-risteilyltä, ihan toisenlainen reissu teineillä.
Voi miten kivan näköistä
VastaaPoista(nyyttikestitkin on mukavia ;)
Kyllä olikin hienot ruuat ja maittavat varmaankin teillä siellä.
VastaaPoistaTuli oikein nälkä, kun niitä katseli, heti piti mennä jääkaapille, muttei siellä ollut mitään, ei sitten yhtään mitään niin hyvää, kuin sulla tuolla...
Minä tein jouluaterian viikonloppuna kinkkuineen ja laatikoineen sekä alkupalakalat olivat myös mukana.
VastaaPoistaYmmärrän kuinka ihanalta on nauttia, kun kaikki on pöydässä valmiiksi katettuna ja saa vain istahtaa syömään.
Herkulliselta näyttää.
Ihan tuli tippa linssiin täällä kuin luin kirjoitustasi ja katsoin kuvia. Ihan tuli oman perheen joulutunnelma mieleen ja sydämeen. Sitä täällä on itkettykin tasaiseen tahtiin, joulua odottaen.
VastaaPoistaNiin kutsutut pikkujoulut ovat nyt ajankohtaisia. Teillä on ollut hyvät suuhunpantavat ja seura varmasti mukavaa. On se välillä kiva istua valmiin ruoan ääreen, se on jotenkin luhlallistakin.
VastaaPoistaPyödissä on monenlaista herkkua, aivan notkua meinaavat.
VastaaPoistaKun katselen kuvia aamulla, ei tule näkönälkäkään.
On vaan kumma - silloin kun olis saanut syödä kaikkea, niin ruokaa oli niukemmin, nyt kun syömisiään pitää rajoittaa, niin sitä on runsaasti.
Ihanaa ajanvietettä! Tuo jouluisen mielen kaikille! :)
VastaaPoistaKyllä on hienoa päästä vaihteeksi valmiiseen pöytään. Minullakin on noita ruokarajoituksia niin paljon, että usein voin vain katsella ja ihailla - ja joskus haikaillakin.
VastaaPoistaLapsena minulle riitti uunissa yön haudutettu puuro ja väskynäsoppa. Muuta en oikein muistakaan, vaikka aikuiset kyllä söivät muutakin. Kerran isä sai jostain suuren laatikon rusinoita. Ne olivat herkkua, sellaisia suuria. Söimme tietysti vatsamme niin täyteen, että puistatti.
Minä olen vieläkin se, joka järjestän muille joulun. Kaikki tulevat meille syömään, mutta nykyisin jokainen tuo myös jotain tullessaan, ettei minun tarvitse kaikkia ruokia laittaa.
Kaikkein eniten nautin koristelupuolesta, kuten tämän päivän bloggauksestani näet :-)
Risusydän, niinhän se on, ei pitäisi yleistää. Luulisin, että suomalaisesta jouluruoasta pidetään muuallakin maailmalla. Joko nyt myyjäiskiireet hellittivät?
VastaaPoistaLeen@, kiitos. Kävin kyllä lukemassa blogiasi, tai käyn päivittäin. Oidetään tähtäimessä se ensi joulukuu.
Hannele, nyyttikestit ovat hyvä idea. Monet perheetkin ovat ottaneet nyyttikestit tavaksi jouluna. Säästyy emäntä isolta urakalta, jos kaikki osallistuvat jollakin tavalla.
Harakka, eiköhän sinunkin jääkaappisi pian ala täyttyä joulun herkuista.
arleena, minä en enää touhua entiseen malliin jouluruokien kanssa, nuoremmat hoitavat.
Voi Kazza pikkuinen, vai ikävä sinulla on kotiin. Näin jouluna se taitaa pahiten tuntua. Uskon, että saat siellä uudessa kotimaassasi luotua vähän kotoista joulutunnelmaa. Sytytä monta kynttilää, kotiväelle, sukulaisille, blogiystäville ja jouluenkeleille.
Zilga, oli meillä oikein rattoisaa. Lauloimme joululauluja, kuuntelimme runoa ja kivoja pakinoita. Joulujuhlasta jäi hyvä mieli.
VastaaPoistaEila, hyvää joulumieltä sinulle!
Uuna, olipa kiva lukea tuo ihana sana "väskynäsoppa", se tuntuu niin tutulta lapsuudestani. Tiedätkö sinä mitä räätikkäloora on?
Kävin katsomassa askartelujasi, ihania tähtiä. Suosittelen toisillekin, käykää kurkkaamassa Uunan lumitähtiä.
Äiti, rosolli ja vaaleanpunainen kermavaahto ovat edelleen ne suosikit...ja vähän kinkkua mutta paljon sinappia.
VastaaPoistaJoutsenista sen verran, että ne ainakin osaa lentää turvaan jos vesi siinä rannassa nousee, osaakohan ne hienot talot ja suuret rahat?????
Johanna, kyllä ne talot sinne ylös kallioille turvaan rakennetaan. Sinne tulee uimarantakin, ehkä mekin saamme käydä siellä uimassa?
VastaaPoistaEikös räätikkäloora ole lanttulaatikkoa. Siitä en lapsena pitänyt, mutta nyt se on suurta herkkua. Se on helppo tehdä gluteenittomanakin ja tulee hyvää. Ja väskynäsoppaa teen tänäkin jouluna ja puuroon laitan aina monta mantelia, että mahdollsimman moni saisi onnea :-)
VastaaPoistaUuna, kyllä se lanttulaatikkoa on. Minun mammani oli Vampulasta kotoisin ja siellä syötiin ennen vanhaan räätikkälooraa. Mammani oli syntynyt 1881.
VastaaPoistaMantelit kuuluvat ehdottomasti joulupuuroon.
Meillä syötiin joulupuuro joulurauhan julistamisen jälkeen. Masut täynnä puuroa lapset jaksoivat odottaa aattoillan päivällistä ja joulupukin tuloa.
Tällaisia kuvia ei pitäisi katsoa näin myöhään, sillä nyt on pakko mennä jääkaapille, vaikka ei siellä kyllä tällaisia herkkuja ole!
VastaaPoistaNam.
VastaaPoistaNäistä tuli joulumieli. =) <3