lauantai 19. joulukuuta 2009

Ei savua ilman tulta.


Muistatteko vielä tämän kesällä kuvatun autiotalon?



Loppukesällä siellä pihalla kävi metsuri. Pihapolusta tuli kuorma-auton mentävä väylä. Talo riisuttiin, peltikatto heitettiin roskalavalle ja ikkunoistakin jäi vain mustat ammottavat aukot jäljelle. Villiintyneen pihan kirsikka- ja omenapuut hävitettiin rakennuksen lähistöltä. Tuuli pääsi vapaasti puhaltamaan homeisen talon jokaiseen nurkkaan.

Muita kävijöitä emme siellä koskaan nähneetkään, ainoastaan jäljet niistä, jotka ovat jättäneet puumerkkinsä rakennusten seiniin, tuhonneet ovet ja talon sisutuksen.

Aamulla, kun lähdimme kauppareissuun, arvasimme lukuisista paloautoista, että pian tapahtuu jotain radikaalia pikkutalon pihapiirissä.

Palomiehet polttivat rakennukset. Metsähiirulaiset saavat etsiä itselleen uuden sateensuojan.

Tällaista elämä on. Aikansa tämäkin talo siinä aurinkoisessa rinteessä, suurten vanhojen puiden katveessa palveli asukkaitaan.

Ensi keväänä mahdollisesti näemme mitä tälle tontille seuraavaksi tapahtuu, nouseeko uusi hieno talo tuhkasta.


Tässä ovat näkyvissä pikkuisen talon ja ulkorakennuksen viimeiset hetket.


Posted by Picasa

9 kommenttia:

  1. Tätä se elämä on. vanhan on väistyttävä uuden tieltä. Historia elää vain katsojan mielessä.

    VastaaPoista
  2. Tämä pieni talo tuli tiensä päähän, surullista toisaalta!

    VastaaPoista
  3. Savuna ilmaan ja uutta tilalle. Tämä talo oli tullut elinkaarensa päähän. Ja sai polttohautauksen.

    VastaaPoista
  4. No HÖH!
    Miksi se puutarhakin piti....?

    VastaaPoista
  5. Korppi, mistä Korppi tänne osasi lennähtää. Tervetuloa vaan blogien maailmaan.

    marjukka, pienet autiotalot ovat jotenkin kiehtovia. Mukavaa oli kulkea taloa sivuavaa polkua metsään.

    arleena, se polttohautaus on siisti loppu talollekin.

    Arjaanneli, puut kaadettiin vain talon ja ulkorakennuksen välittömästa läheisyydestä, ehkä palovaaran takia. Rinteeseen jäi vielä suuret muhkeat tammet ja vaahterat. Kirsikkapuut taisivat mennä kaikki ja suuri osa omenapuista. Keväällä sitten näkee, kukkiiko kirsikkapuu tontin reunalla.

    VastaaPoista
  6. Mikään ei ole ikuista. Puutalot on helppo hävittää, radikaalia mutta siistiä. Jos ei mitään nouse tilalle niin luonto kyllä ottaa omansa takaisin.

    VastaaPoista
  7. No huonosti kävi sille sitten, mutta puutavara oltaisiin kyllä voitu vaikka purkaa ja polttopuiksi laittaa.
    Mutta näin varmaan helpompaa.
    Kiva seurata, mitä alkaa kasvamaan tilalle!

    VastaaPoista
  8. Kyllä on niin vaikea hävittää vanhaa romahtanutta taloa. Olen pyytänyt palokuntaa polttamaan, mutta eivät olleet kiinnostuneet. Mitenköhän nuo saivat palokunnan sen tekemään?

    VastaaPoista
  9. Sirokko, ehkä puolen vuoden kuluttua jo tiedän mitä tontille tapahtuu.

    Harakka, pidän tilannetta silmällä.

    tanssiva harmaa pantteri, ehkä palokunta siinä sai jotain koulutukseen viittaavaa tuntumaa tilanteesta? Hyvä, että polttivat rotiskon. Mekin joskus sydän syrjällään seurattiin, kun pikkupojat siinä ulkorakennuksen vintillä mellastivat. Aikuiset kävivät ajamassa poikia pois, kun se vintin lattia oli ihan laho. Olisi pahimmassa tapauksessa poikajoukko voinut pudota lattian läpi alakertaan. Tuollaiset paikat kiehtovat nuorisoa.

    VastaaPoista