tiistai 8. syyskuuta 2009

Metsä- ja järvienergiaa etsimässä

Tämä alkusyksy tai loppukesä on niin hämmentävää, ei oikein haluaisi luopua kesästä ja valosta. On vaikeaa tottua pimeneviin iltoihin ja syksyn tuuliin.

Syyslama iski minuun turvonneen jalan muodossa. Paksu ja kipeä jalka haittasi ja huolestutti elämääni niin paljon, että otin yhteyttä terveyskeskukseen. Sain lähetteen aluesairaalaan poliklinikalle, koska jalan oireet viittasivat veritulppaan. Neuvottiin menemään vastaanottoon aamulla heti kahdeksalta.. Siellä vastaanoton sohvalla sitten kuuntelin ihmisten sairauskertomuksia koipi paksuna koko aamupäivän. Vuoroni tuli pientä vailla yksi iltapäivällä. Ultrakuvalla sitten varmistui, että veritulppa ei ollut kyseessä. Olihan se hyvä uutinen, mutta jalkaa se ei parantanut. Tämä tapahtui viime tiistaina.

Keskiviikkona sitten alkoivat taas kansalaisopiston vesijumpat. Päätin lähteä mukaan lillumaan lämpimään veteen, koska jokainen järjestetty uintikerta maksaa kuitenkin. Jalka tuntui astuessa kipeältä, mutta hiljalleen sinne nilkutin. Hämmästys oli iso meillä mummoilla, kun altaasta noustuani jalka ei enää ollutkaan turvoksissa ja kävelykin sujui ihan mallikkaasti.

Nyt jalka on taas hieman paksumpi ja mietin tässä syitä, toimiiko ainoa munuaiseni huonosti vai sydänongelmatko ne tuommoista aiheuttavat.

Koska verikokeet ja sydänfilmit eivät aiheuttaneet mitään toimenpiteitä, niin päätin sitten itse hankkia järvi- ja metsäterapiaa. Ei kannata jäädä tänne torppaan murehtimaan.

Matkasimme Päijänteelle ja siellä kahlailin kolmetoista asteisessa vedessä jalkani taas ohuemmaksi. Uimaan en tohtinut mennä, kun pelkäsin sydämen hyppäävän lantin kokoisena kurkuun.

Aamupäivällä varustauduimme lähtemään vuorelle. Taata lähti kulkemaan rivakasti edellä marjaämpärinsä kanssa ja minä tassuttelin omaan tahtiini perässä. Taatan marjanpoimintaan ei oikein kuulu kameran kanssa sälttääminen.

Vuorenpeikko siellä odotti niinkuin ennenkin. Hieman on peikko rämettynyt, niinkuin on muuten mammakin. Ei nouse tossu enää niin norjasti kuin silloin ennen.



Luulen, että peikko ei pahastu vaikka hänet näin kuvasinkin, ei peikko yleensä näyttäydy kulkijoille.

Klikkaa kuvia isommiksi.



Mustikkaakin on vielä paljon metsässä. En kerännyt kaikkia, täytyyhän vuoren asukkaillekin jäädä syötävää. Karhukin tarvitsee paljon energiaa talviuniaan varten. En minä siellä vuorella otsoa pelännyt, mutta en varsinaisesti toivonut kohtaavanikaan metsän kuningasta. Toisaalta, asiaa tarkemmin pohdittuani tulin siihen tulokseen, että olisi se mammarievulle hulppea lähtö jos itse mesikämmen lähettäisi mummelin yhdellä kämmenen huitaisulla täältä ikuisuuteen.



Puolukkamättäät olivat niin kauniita. Sääli oli niitä marjoja koriinsa tempoa, mutta luonnon lahjat on kuitenkin ihmisillekin tarkoitettuja.



Kanttarellit lymysivät siellä pöpelikössä, kun pikkuisen tutkin sitä ympäröivää sammalikkoa, niin löysinkin hatullisen pannulle laitettavaa.



Mustaa torvisientäkin löytyi, oikein kauniita yksilöitä.



Metsä on täynnä sieniä tänä syksynä. Tuo haperoäiti kahden vauvansa kanssa oli niin kaunis, että laitoin sen sienikollaasin keskelle. Tämä kuva ei sovellu ohjeeksi ruokasienien kerääjälle. Olivat vaan niin kauniita, että teki mieli ne kameralla ikuistaa. Valkoista kärpässientä en ole aikaisemmin nähnyt niin suuria määriä, kuin nyt.



Voitte varmaankin kuvitella, kuinka ihanaa oli riisua märät sukat ja tossut (saappaat unohtuivat kotiin) ja kahlata vilpoiseen veteen. Silloin toivoin olevani avantouimari, olisi ollut hienoa pulahtaa järveen ja uida kauas Tehille. Tämä on taas sitä utopiaa, enhän uskalla kesälläkään rannan tuntumasta mihinkään kauhoa.



Pyssymiehet eivät olleet karkottaneet kaikkia vesilintuja tienoolta. Sorsaperheet olivat kuitenkin pois.


Syksyn värejä jo on rannalla havaittavissa.



Kuu nousi ja pimeys hiipi hiljaa metsästä järvelle. Kuunsilta, lumottu, satumainen. Hiljainen kiitos Luojalle siitä, että tämänkin päivän sain vielä kokea.
















18 kommenttia:

  1. Voi, kuinka ihanasti kerroit tarinasi! Täällä on taas niin kauniita kuvia, etten voi kuin ihastella. Toivottavasti syy oireisiin selviää, sairastaminen ei ole koskaan mukavaa. Parane pian! :)

    VastaaPoista
  2. Syksy on todella jo ilmassa...
    Itse olen taynna taman maan puheenaiheita. Oikein alkaa ahistaa...

    Toivottavasti jalkavaivasi paranee. Krempat on ikavia ja hidastavat arkea...Uiminen on joka suhteessa hyva laji!

    Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  3. Voi kuinka kaunis kuvasarja ja kertomus. Toivottavasti jalka paranee, terveenä on niin kiva olla.

    VastaaPoista
  4. Onneksi ei karhu sentään tullut kaappaamaan kanssaan talviunille, olisi siinä Taatalle hätä tullut.
    Mikä ihme sitä jalkaasi oikein vaivaa? Minullakin on nilkka kipeä ja särkee yöllä, mutta ei ole onneksi turvoksissa ja geeli tai särkylääke auttaa.

    VastaaPoista
  5. Ihana kertomus! Voimahali ja voi, kun jalkasi tulisi pikaisesti kuntoon.

    VastaaPoista
  6. Tuosta turvottelusta: eiköhän ne turpoa molemmat jalat, jos munuaisen toimimattomuudesta on kyse. Minullakin vain yksi jäljellä.

    Auttaisikohan sinua vanha kunnon kaalilehtihaude jalkasi turvotteluun? Nuiji niitä lehtiä ensin hieman rikki ja sitten kääri monta jalan ympäri ja muovi päälle. Voisi käydä kuin siellä uimahallilla.

    VastaaPoista
  7. Olipa kauniita kuvia!

    Toivottavasti jalkavaiva ei ole mitaan vakavampaa.

    VastaaPoista
  8. Kaunis kertomus metsäretkestäsi. Toivottavasti jalka tulee kuntoon!

    VastaaPoista
  9. Kauniita syyskuvia, kiva peikko. Tukisukat aina helpottavat.

    VastaaPoista
  10. Ihania kuvia oletkin saanut kameraasi, tosi ihania!
    Ihailin pitkään niitä, ja niiden kauneutta.

    Mutta siittä sun jalastasi, menisin kyllä vielä uudelleen lääkäriin, ja niin kauan, että vaiva löytyy.
    Ei ole normaalia, että jalka turpoo ihan hullun laila.
    Mä nyt blogiystävänä neuvon sua heti huomenna meneen lääkäriin, tai edes tilaamaan se aika sinne, mahdollisimman pian!
    Nesteen liiallinen kerääntyminen, ei ole tervettä, siihen on aina joku syy!

    VastaaPoista
  11. Ihania kuvia syksyn kauneutta kaunista!

    VastaaPoista
  12. Onneksi sinulla ei ollut mitään huolestuttavaa.
    Metsä onkin nyt satoa tulvillaan, kuten kuvissasikin kerrot.
    Viileä vesi lienee turvotukselle hyväksi.

    Kiitos kuvista.

    VastaaPoista
  13. Ihanaa syksyä. Ja parantumisia jalallesi.

    VastaaPoista
  14. Kiitos kaikille blogiystävilleni kauniista sanoistanne.
    Kerron nyt kaikille yhteisesti, että olen taas tänään käynyt vesijumpassa ja kaikki meni hyvin. Pystyn kävelemään ihan normaalisti ja kipukin on hävinnyt. Pientä turvotusta vielä on, mutta luulen sen johtuvan huonontuneesta verenkierrosta.
    Käyn ostamassa huomenna kaalia (Leen@lle tiedoksi). Tänään sain vesijumpassa saman neuvon, hän kehoitti laittamaan aidon pellavakääreen kaalilehtien päälle. Tämä on halpa lääke ja varmasti turvallinenkin.

    Nyt syksy näyttää jo paljon hienommalta.

    VastaaPoista
  15. Olipa kaunis ja luonnollinen kertomus. Harmillinen tapaus tuo jalkasi, mutta onneksi ei ollut tulppa kyseessä ja se ilmeisesti voi muutenkin jo paremmin. Ehkäpä juuri luonto- ja vesiterapia oli sitä, mitä koipi kaipasi.

    Tuli vesi kielelle kuviasi katsellessa. Mustikat ovat suurta herkkuani ja maistoin muutama viikko sitten elämäni ensimmäistä kertaa kantarelleja ja menetin sydämeni niille! Ei tosin poimittu itse, vaan torilta ostettiin ja kastike tehtiin perunoiden kaveriksi. Iso NAM. :)

    VastaaPoista
  16. Elegia, hienoa, että olet löytänyt kanttarellit ruokalistallesi. Suosittelen seuraavaksi vielä suppilovahveroita, nekin ovat oikein hyviä.

    VastaaPoista
  17. Kuvaat lähestyvän syksyn niin ihanasti, ettei sen tulo ole muuta, kuin ihanaa, vaikka illat hämärtyvät ja viilenevät.
    Toivottavasti jalkasi on tullut kuntoon, ettei mitään pahempaa ole sen kanssa.
    Marjoja ja sieniä olen itsekin haeskellut, kamera mukana tietty.

    VastaaPoista
  18. aimarii, jalkani on paljon parempi. Olen jo tehnyt uusia metsäretkiäkin. En ole ehtinyt blogiakaan päivittämään.

    VastaaPoista