maanantai 21. syyskuuta 2009

Kremppaa ja krätinää

Me Varsinais-Suomen alkuperäiset ihmiset käytämme puheessamme mielellämme konsonanttiyhdistelmää kr. Itäsuomalaiset jättävät tuon k-n sanan edestä pois, olen asian pannut merkille, he ovat siis ristittyjä. Me siellä lännessä aikanaan kriipustimme ja kraapustimme krihvelitauluihimme ja olimme kristittyjä, nyt taidamme vaan kritistä ja krätistä. Meillä syödään kriikunoita ja krapuja, olemme hieman kronkeleita ja kranttuja. Herrasmiehet käyttävät kravattia. Krrr... eihän minun tästä pitänyt kirjoittaa, vaan krempasta.

Täällä blogistaniassa eräs herrasmies, jonka sanataituruutta suuresti arvostan, kärsii nyt selkäkrempasta. Tiedän kokemuksesta kuinka maailma mustenee ja murheet syvenevät jos tuolilta, sängystä, autosta ym. ei pääse ylös ilman tuskan virnettä ja hiiapin apua.

Laitanpa tässä pari riviä plus ylimääräiset tästä katalasta vaivasta, josta olen selvinnyt juuri ja juuri.

Yhtenä syksynä tuossa ajelin laulellen kylille vesijumppaan ja nakkasin rekvisiittareppuni naulakon viereen lattialle. Sitä onnetonta hetkeä en unohda, kun reppua tavoitellessani selässä tapahtui jotain. Siitä en enää pystyasentoon päässyt vaan jäin kumaraan voihkimaan. Soitin taatalle töihin, tule hyvä mies hakemaan minut täältä, en pysty ajamaan autoa kotiin.

Kotiin päästyäni ystäväni soitti, hänelle siinä kerroin surkeudestani. Hän käski laittamaan puhelimen kiinni ja jäädä odottamaan. Hetken kuluttua hän soitti uudelleen ja antoi minulle puhelinnumeron, johon neuvoi minua soittamaan. Sieltä tulee apua.

Soitin ja sain ajan vielä samalle päivälle, lapsenlasteni isä lähti minua viemään Helsinkiin. Matka sinne oli tuskallinen ja autosta nousu lähes ylivoimainen. Pelkäsin kamalasti, kun yhtään en tietänyt mitä tulee tapahtumaan, luulin vähintäin halvaantuvani siellä hoidossa. Tieto siitä, että ystäväni poika oli suositellut tätä kiropraktikkoa, lievensi pelkoani. Ajattelin, että jos tuon pojan nuori lääkärivaimo oli uskaltanut miehensä lähettää R.N: n hoitoon, niin häneen luotetaan ammattipiireissäkin.

Lopulta sitten luottavaisin mielin laskeuduin siihen hoitopöydälle, joka ensin näytti vähintään inkvisiittorin apuvälineeltä. Siinä ensin tutkittiin vaivan laatua ja kiropraktikko lupasi, että hän ei tee mitään, jos näyttää siltä ettei hänen keinonsa auta. Ensin vähän mammaa venytettiin ja nikamat tutkittiin yksi kerrallaan. Tuskanpaikka löytyi heti ja hoito alkoi. Leikillisesti sanoisin, että mamma pantiin solmuun ja vähän rusautettiin. Tuntui kuin veri olisi jälleen alkanut virrata aivoihin asti ja olo oli kevyt. Varovasti siitä nousin ylös ja suurin kipu oli pois. Pystyin seisomaan taas suorana, ihanaa. Tärkeä havainto oli, että missään hoidon vaiheessa minuun ei sattunut ollenkaan.

Reippaana kävelin saattajan autolle ja hänkin ihmetteli, että mitä sinulle oikein tehtiin. Jumiutuneet nikamat saatiin liikkuviksi jälleen.

Näitä selkävaivoja on ollut jälkeenkin päin, aina se kipu tuntuu tuolla vasemmalla puolella. Nyt olenkin päättänyt, että käyn ainakin kerran vuodessa avauttamassa jumiutuneet selkänikamat. Toivon pysyväni liikuntakuntoisena mahdollisimman pitkään. En mitenkään haluaisi sitä Kaari Utrion lanseeraamaa kuoleman pilleriä nielaista.

Suurin osa selkävaivoista voitaisiin hoitaa, jos osattaisiin oikeat menetelmät. Eivät ne buranat ja valohoidot paranna, kipua ehkä lievittävät joissain tapauksissa.

Kerronpa vielä senkin, että tämä minun kiropraktiikan tohtorini on saanut monivuotisen koulutuksensa Englannissa ja nyt hänellä on yli kahdenkymmenenvuoden työkokemus kotimaassa. Vastaaotolla olen keskustellut vuoroani odotellessa muiden tyytyväisten potilaiden kanssa.

13 kommenttia:

  1. Juups, taikanäpit sedällä!
    Kaksosraskauden aikana ja jälkeen minullakin ristiselkä aina juili ja tuolta solmuunlaittaja/rusauttajalta sain avun monta kertaa.
    Mutta nyttenpä ei ole tarvinnut mennä edes sinne, kun rupesin noin kaksi vuotta sitten joogaamaan, siellä opin sellaisen liikkeen millä se joku nikama siellä aukeaa ihan vaan lattialla maaten ja tietyllä tavalla ketaroita heilutellen.
    Ei ne särkylääkkeet ja leikkauspöytä aina ole tarpeen...on muutakin apua saatavilla.

    VastaaPoista
  2. Samanlainen kokemus minulla on omasta kiropraktiokostani, jossa olen käynyt jo vuosia, ja suosittelen todellakin lämpimästi ylläpitohoitoa kerran vuodessa, vaikka selkä ei reistailisikaan.

    Myös tuo Johannan mainitsema jooga on sopinut selälleni todella hyvin.

    VastaaPoista
  3. Minullakin on ollut alaselän vaivoja,ja naprapaatti oli se,joka auttoi.Sitä ennen otin pari viikkoa kaikenlaisia särkylääkkeitä,jotka eivät kuin hieman lieventäneet sitä tuskaa. Manuaalinen hoito onkin se,joka selkävaivoihin auttaa,eivätkä pillerit. Pitäiskin varmaan tilata aika kiropraktikolta....

    VastaaPoista
  4. Johanna, sitä joogaakin joskus harrastin. Nyt en enää uskalla, kun ne joogaliikkeet vaikuttavat paljon sisäelimiin. Minultahan on jo heitetty roskiin kaikki sellaiset elimet, joita ei välttämättä tarvitse. On siis noita kiinnikkeitä ristiin ja rastiin. Nyt ovat suolet asettuneet jotenkin paikoilleen, ei passaa lähteä revittelemään eikä venyttelemään.

    SusuPetal, siellä puhuu oikea asiantuntija, kiitos.

    Yaelian, suosittelen, huolehdi siitä, että on varmasti pätevä kiropraktikko.

    VastaaPoista
  5. Apua oikeasta paikasta ja oikealla tavalla, kuulosti niin helpolta. Mutta usein se ei sitä ole jos ei osaa mennä oikean henkilön autettavaksi.
    Mieheni on käynyt myös kiropraktikolla, joka sai ongelman heti kuntoon ja antoi tarpeelliset voimisteluliikkeet, joita tehdään joka aamu eikä ko ongelmaa ole enää koettu.

    VastaaPoista
  6. Ole minäkin kiropraktikolla ollut, ja saanutkin sieltä hetkellisen avun selkäkipuihini.
    Mutta mulla selkä vaatii jo leikkausta, eli ei auta enää mikään muu.
    Mutta varmaan on totta, etä näillä hidilla moni selkävaiva paraneekin.
    Joogaa olen miettinyt, ja piti jo viimekerralla lainata kirja "ensiaskeleet joogaan", mutta lainaan seuraavalla kertaa kun menen kirjastoon.
    Kiitos sulle !

    VastaaPoista
  7. Kyllä, selkäkivuista suurinosa on korjattavissa nikamien avauksella silloin tällöin, mutta niihin otetaan 600 puranaa ja kärsitään.

    VastaaPoista
  8. Hieno juttu, että sait avun vaivaasi!
    Joskus riittää pieni kurkotus ja naps selkä on jumissa. Naapurissa asuu onneksi krempan nitistäjä, ja toimii juuri noin, ensin solmuun ja sitten se sama naps toisinpäin. Ihan käsittämättömän nopea apu yllättää aina.

    VastaaPoista
  9. arleena, ne voimisteluliikkeet ovat tärkeitä, kun ne oikein suoritettuna hoitavat sellaisia syviä lihaksia, joihin ei hierojakaan pääse käsiksi.

    Harakka, se jooga voisi olla sinulle hyväksi. Voisi aloittaa rauhallisesti omien tuntemusten mukaan.

    Zilga, olen samaa mieltä kanssasi. Aivan liian helposti yritetään lääkkeillä selvitä.

    Kaanon, niinpä pienestä se joskus on kiinni isokin vaiva. Hieman on nikama siirtynyt ja kipu on valtava.

    VastaaPoista
  10. Voi, sattuipa juuri minulle ajankohtainen aihe. Olen miettinyt kiropraktikolle menoa ja netistä niitä jo haeskelinkin. Reilun viikon olen huimauksesta kärsinyt, kun niska-hartia -seutu on niin jumissa. Nyt tosin alkaa vähän jo helpottamaan, kun olen pari kertaa hierojalle ennättänyt. Olipa kiva kuulla sinun hyvästä kokemuksta ja että apu löytyi. Kiitos vinkistä ja palailen sinulle privaatisti..

    VastaaPoista
  11. Marja, saat minulta kiropraktikon puhelinnumeron tarvittaessa.

    VastaaPoista
  12. Saisinkohan minä apua kiripraktikolta lonkkavaivaan? Pelkään pahoin, mahtaako kiropraktikko pystyä hoitamaan kulumasärkyä.
    Selkävaivani hoituivat aikanaan hyvin vyöhyterapialla, kuten poskiontelotulehduksetkin.

    VastaaPoista
  13. aimari, luulen, että kulumiin auttaa kirurgin veitsi, uusia nivelkierukoita asentavat. Voisi tietenkin kysyä kiropraktikoltakin, mutta epäilen.

    VastaaPoista