maanantai 27. heinäkuuta 2009

Vallis gratiae, Naantali

Armonlaakso



Viime torstaina teimme jokavuotisen kesäretkemme kauniiseen Naantaliin. Aurinko paistoi niinkuin Naantalissa kuuluukin paistaa. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, kenelläkään ei tuntunut olevan kiire minnekään. Lapsia oli paljon, onhan Naantali nykyään Muumien kaupunki. Muistelimme taatan kanssa niitä omia riemukkaita vierailuitamme lapsenlapsien kanssa Muumimaahan.



Onnistuimme astumaan kirkkoon juuri sillä hetkellä, kun urkuri aloitti pienen konsertin kesämatkalaisille. Hiljennyimme hetkeksi lepuuttamaan jalkojamme ja nauttimaan musiikista.



Kolme nunnaa saapui myös entiseen birgittalaisluostarin kirkkoon hiljentymään. Tämä kirkko onkin ainoa rakennus, joka on jäljellä katolisen 1400-luvulla perustetun nunnaluostarin rakennuksista. Pyhästä Birgitasta on kirjoitettu monia historiallisia tarinoita.



Tämä vanha kioski on niin kaunis, että taas se piti saada ikuistettua Naantalia kuvaamaan.



Ensimmäinen muistikuvani Naantalista on olympiavuodelta 1952. Olin silloin Tupavuoressa, nykyisen Nesteen jalostamon paikalla. Silloin siellä oli Huhtamäkiyhtymän henkilökunnan kesäkoti. Olin lapsenpiikana hoitamassa kahta pientä tyttöä, toinen oli 4v ja pikkuinen juuri täyttänyt vuoden. Pieni olin vielä itsekin, oikein ihmettelen nyt jälkeenpäin, miten niin pienet lapset uskottiin minun hoitooni koko päiväksi. Hyvin kuitenkin selvisin, söimme kolmestaan ison laatikollisen suklaakeksejä viikon aikana. Päivällä saimme käydä syömässä lomakylän ravintolassa.

Paras tyttökaverini oli piikomassa Naantalin Nunnakadulla, hän oli vuodenverran minua vanhempi. Eräänä iltana pyysin rouvalta lupaa käydä tervehtimässä ystävääni. Lupa heltisi ja kävelin sen n. kolmen kilometrin matkan ja tapasin rakkaan ystäväni. Hänkin sai sitten luvan lähteä ulos kanssani. Kiertelimme pikkuruisen kaupungin tuotapikaa ja ilta alkoi jo viiletä, minun oli aika lähteä takaisin. Ystäväni lainasi talonväeltä polkupyörän ja lähti minua saattamaan Tupavuoreen. Istuin tarakalla sivuttain ja niin me viiletimme ulos kaupungista helmat hulmuten. Muistan kuinka hyvästelimme Huhtamäen portilla, minä itkin pikkuisen, yritin olla urhea, mutta koti-ikäväkin tuli siinä itkussa samalla hoidetuksi. Muistaakohan ystäväni vielä?


Kuvat suurenevat, kun klikkaat niitä.

11 kommenttia:

  1. Naantali onkin ihastuttava kesäkaupunki;kävin siellä viimeksi vuonna 2004. Kivoja muistoja sulla onkin Naantalista!

    VastaaPoista
  2. Hyvin olet saanut naantalin kuviksi.Tykkään kirkosta erityisesti on jotenkin niin rauhoiitava tässä oravan pyörä elämässä

    VastaaPoista
  3. Kivoja ja herkkiäkin muistoja sulle liittyy Naantaliin.
    Se on kaunis kaupunki, ollaan siellä myös monesti oltu, kun lapset olivat pieniä, eli muumimaassa ollaan käyty enemmän, kuin yhen kerran!
    Naantali on todella kaunis kaupunki!

    VastaaPoista
  4. Naantali on kaunis varsinkin kesällä, jolloin siellä on kovasti matkailijoita.

    Mukavia lapsuuden muistoja sinulle pulpahti mieleen Naantalista. Niitä on hyvä kirjata ylös. Tuntuu, että säilyvät paremmin.

    VastaaPoista
  5. Muistelit mukavasti! Naantali on kaunis kesäkaupunki. Kävin siellä viimeksi toissakesänä.

    VastaaPoista
  6. Olen kaynyt vain kerran Naantalissa joskus 70-luvun lopulla. Muistan miten ihana se oli! Hienoja kuvia. Tuo kioski on ihana. Miksei tuollaisia enaa rakenneta?

    VastaaPoista
  7. kyllä AIRI muistaa ja sinä olit hallissa käydessäsi kasteen raikas tuoreen oloinen ,enemmän tälläisia visiittejä,ovat piristäviä ja kiitos tarinoista ..kaikkeen emme ole viellä ehtinyt tutustua..kirjoitteli jorma ja tyttö kaverini ..AIRI mummi .. terv. teidän taatalle

    VastaaPoista
  8. Yaelian, muistoja on todella paljon, kymmenien vuosien takaa ja uusia ihania Muumimaasta lapsenlapsien kanssa.

    Maija, kirkosta minäkin pidän. Tänä kesänä ei nyt kuultu iltavesperiä, kun olimme vain päivän pikakäynnillä.

    Harakka, ne käynnit lasten kanssa ovat ihan omaa luokkaansa. hauskaa on ja jäätelöä kuluu.

    arleena, muistot ovat mukavia. Syksyllä yritän kirjata enemmän talteen, nyt kesällä on niin kiireistä. Pihallakin pitäisi jotain saada aikaan.

    Famu, mieluisasta asiasta on hauska kirjoittaa.

    S. tuollaisia ihania vanhoja rakennelmia on ihana kuvata. Samaa ihmettelen minäkin, miksi kukaan ei enää tee näin kauniita kioskeja.

    Anonyymi ystävä ja tyttökaverinsa, laitoitpa ihanan kommentin. Noin kauniisti minusta ei olekaan sanottu varmaankaan sen olympivuoden jälkeen, hih. Terveiset menivät taatalle.

    VastaaPoista
  9. Kaunis tarina lapsuuden ajoista, kauniit ovat myös sinun kuvat. Niin kuin aina! :) Kun pikkuiseni vähän kasvaa, niin pitäisi kyllä käväistä siellä Muumimaassa! Kävimme viimeksi vanhemman tyttäreni kanssa ( hän oli silloin 5-v.) ja on siitä jo aikaa...

    VastaaPoista
  10. Ihania kuvia, vastikään miekin siellä kävin ihanassa entisessä kotikaupungissa 70-luvulla. Mulla oli todella tunteikas matka ja muisteluskierros, eka kertaa exäni kuoleman jälkeen, mutta hyvältä tuntui tuo henkilökohtainen muistomatka.

    VastaaPoista
  11. Eila, on se Muumimaa niin mieluisa lapsille ja oli siellä kiva käydä mamman ja taatankin.

    Pike, tuollaiset muistelumatkat tekevät hyvää sielulle. Olen iloinen, että tulit vierailemaan blogissani. Aloitin keväällä bloggailun ja moni asia on vielä hakusessa. Ei täällä blogissani mitään hienouksia ole, mutta sydämellä kaiken teen.

    VastaaPoista