tiistai 7. heinäkuuta 2009

Terveiset Tallinnasta

Olen nyt saanut erään haaveeni toteutumaan. Olen jo vuosia sitten seurannut Tallinnan suuria laulujuhlia televisiosta ja toivonut joskus pääseväni mukaan. Muistan kuinka vuosia sitten itkin liikutuksesta, kun legendaarinen Gustav Ernesaks johti kuoroa, se mahtava tunnelma välittyi televisionkin välityksellä maailmalle.

Nyt pääsin minäkin, oli uskomaton kokemus olla mukana siellä kymmenien tuhansien ihmisten laulaessa " Mu isamaa, mu armas"

Tämä kollaasi on lauantaipäivän juhlakulkueesta. Tässä marssivat laulajat ja tanssijat, vieraitakin oli tullut lukuisista eri maista, myös Suomesta. Kulkue lähti liikkeelle kohti laululavaa kahdelta iltapäivällä ja ohimarssi kesti yli viisituntia. Mukana oli innokasta ja iloista juhlakansaa vauvasta vaariin. Juhlakansa oli värikkäästi ja kauniisti puettua, upeita kansallispukuja olivat pukeneet päälleet aikuiset ja lapset. Ehdin ottaa lauantaina 935 kuvaa, voitte arvata, että mammalla on nyt sutinaa kuvien käsittelyssä. Laitan niitä muistiin tallennettavaksi blogiin lisää heti, kun saan valmiiksi. Kauniista Tallinnasta on myös tulossa kuvia, kuvauskohteista ei ollut pulaa. Tämänkin kollaasin kuvaa voi klikata suuremmaksi.

Sydämestäni kiitän ystäviäni Porvoosta, teidän ansiostanne tämä vuosientakainen toiveeni on nyt toteutunut.

7 kommenttia:

  1. Upeaa. Uskon, että juhlat olivat kokemus. Ne ovat aina taitaneet olla virolaisten oma kansallinen juttu, joka on pitänyt yllä heidän omaa identiteettiään, virolaisuutta. Ajoista huolimatta. Ja Tallinna on ihana kaupunki.

    VastaaPoista
  2. Moi! Ihanaa lueskella sun kirjoituksia ja katsella upeita valokuvia! Ja kiitos kahvilavinkistä - siellä pitää ehdottomasti poiketa. Pullahammasta alkoi heti kolottamaan :)

    VastaaPoista
  3. Ompa kiva, kun pääsit sinne.
    Ja varmaan olikin hieno siellä olla.
    Hienoja esityksiä oli varmaan paljon.

    VastaaPoista
  4. Eilen tuli juuri uutisista tästä tilaisuudesta. Olitko kuuntelemassa vai mukana laulamassa? Hienoa että pääsit, oli varmaan juhlallista. Ja mekin pääsemme mukaan kuviesi kautta :-)

    VastaaPoista
  5. Päivi, kyllä siellä kaikkialla aisti, että juhla oli tärkeä kansallinen juttu. Yhteenkuuluvuuden tunne oli tärkeä osa iloa ja juhlintaa.

    Marja, kivaa, kun aina poikkeat katsomassa mamman juttuja.

    Harakka, olin vuosikaudet aina viidenvuoden välein kaihonnut päästä paikanpäälle kokemaan sitä juhlatunnelmaa ja se oli todella mahtavaa.

    Uuna, olin vaan turistina mukana. Ihailin virolaisten kansallistunnetta ja ylpeyttä omasta identiteetistään. Vaikka kaikkialla laululavan alueella oli valtava tungos ja pitkät jonot joka puolella, niin kaikki olivat vaan iloisia ja rauhallisia, tyynenä odoteltiin omaa vuoroa. Nyt oli LAULUJUHLAT.

    VastaaPoista
  6. Vau! Tuliko niitä kuvia niin paljon? Sait varmasti sen tunnelman vangituksi osittain edes toisten iloksi kuviin. Kun laulu- ja tantsupidujen lippuja oli myyty kaikkiaan 137 tuhatta kappaletta ja pelkästään esiintyjinä oli laululavallakin silloin lauantai-illan konsertissa 27 tuhatta laulajaa, voi vain hengästyä siitä yhteenkuuluvuuden tunteesta mitä monilla tuntemillani virolaisilla on. Nämä laulujuhlat ovat aina merkinneet virolaisille paljon, mutta tänä päivänä mukana laulamassa ja tanssimassa on kaikki sukupolvet. On upeata, että jo pienestä asti lapset haluavat olla mukana kuoroissa ja osallistua laulujuhliin. Se ilo ja positiivisuus näkyi kulkuessa kaikkien kasvoilla. Mutta tällä laulamisella ja yhteenkuuluvuudellaan tämä kansa sai itsenäisyytensä takaisin ja sille pitää nostaa hattua meidän, joille itsenäisyys ja vapaus on ollut jo kauan itsestäänselvyys.
    Joskus vuosia sitten, kun Gustav Ernesaks nosti tahtipuikkonsa laululavan edessä johtaakseen Mu isamaa on minu arm -laulun, sain olla siellä laululavan rinteessä. Se oli todella vaikuttava ja mieleenpainuva hetki. Nyt Ernesaks on muistomerkkinä laululavan rinteen yläosassa. Ja laulujuhlat jatkuu taas viiden vuoden kuluttua. Menestystä ja onnea virolaisille ystävilleni, olen ylpeä, että jo 70-luvun alkupuolelta olen saanut seurata heidän elämäänsä ja kokea heidän vieraanvaraisuuttaan. Ja olipa upeaa olla nyt kokemassa sinun, Unelma, kanssasi tämän laulujuhlan tunnelmat, jotka kuviin myös talletit.

    VastaaPoista
  7. Anja, kiitos kun kommentoit. Toivoisin mahdollisimman monen vielä lukevan sananvuorosi, koska siinä on niin paljon asiaa.

    VastaaPoista