Erityinen kiitos pikkuserkulle tästä ihanasta ruususta. Koskaan emme ole tavanneet, mutta hän löysi minut MyHeritagen sukututkimuksen kautta. Olemme suunnitelleet tapaamista keväällä tai kesällä, maltan tuskin odottaa.
Lunta sataa, aamulla ei tarvitse miettiä mitä päivän ohjelmaan kuuluisi. Kola vaan heilumaan, "allit" saavat kyytiä, muskelit ovat kohta kuin Kippari Kallella 😊.
Yritän pitää pihassa tarpeeksi suuren alueen puhtaana mahdolliselle hälytysajoneuvolle. Hyvin olen selvinnyt, apua olen pyytänyt silloin kun lumi on ollut suojakelillä liian raskasta. Onneksi tykkään lumitöistä ja olen välttynyt flunssilta ja koronasta.
Tänään ei tarvinnut kokkailla kun tein kaalilaatikkoa niin suuren satsin, että siitä riitti pakastimeenkin. Tosin siitä tuli niin hyvää, että jouduin pitämään tuolin reunoista kiinni, etten olisi rynnännyt santsaamaan ja syyllistynyt ylensyömiseen.
Joulun tienoolla meni vähän överiksi tuo makean syöminen tai juominen. Katselin Hallmarkin jouluelokuvia, siis niitä joita toiset vihaavat ja toiset rakastavat. Minä siis tykkään niistä, kun niissä ei ryypätä eikä rällätä ja lopussa he aina saavat toisensa. On myös mukava katsella kauniita nuoria ihmisiä ja reippaita lapsukaisia. Tiedättehän sen kaavan, leskiäiti tai -isä plus suloinen lapsi.
Näitä elokuvia katsellessa on tietenkin nautittava kuumaa kaakaota tai omenamehua ( lue kuumaa siideriä ). Oletteko maistaneet kuumaa omenamehua? Minäpä olen, se on pakkasella ihanaa, varsinkin Ahvenanmaan makeista omenista puristettu tuoremehu, olen ostanut vuoden mittaan monta tonkallista ( 3 l ) tästä lähikaupasta. Keppikarkit ja vaahtosellaiset kuuluvat myös asiaan. Karkkeja ei koskaan muulloin, ainoataan pari palaa suklaata iltaisin jos makeanhalu pääsee yllättämään.
Tämä vekkuli pariskunta pääsi ilahduttamaan jouluna, muistoksi onnellisista jouluista.
Minulla oli ihana joulu tänäkin talvena kun rakas lapsenlapsi tuli tänne maalla viettämään joulua kanssani. Joulu oli haikea, mutta kauniit muistot kantavat.
Meillä oli kaunis kuusikin, jonka hyvät ystäväni toivat saaresta. Vilpitön kiitos heille. Kuusen koristelussa auttoivat tytär ja hänen poikansa.
Tunnistaako kukaan tuon maalauksen maiseman sijaintia?. No, sehän on Turusta sokeritehtaan rannasta. Ostin taulun vuonna 1967 kun jouduin muuttamman töiden takia pois syntymäkaupungistani. Kaunis muisto.
Lumihiutaleet kuuseen virkkasin n. kahdeksan vuotta sitten, niistä on paljon kuvia blogissakin. Tätä koristetta ei voisi kutsua lumikiteeksi, koska siinä ei ole kuutta sakaraa.
Pallot ovat kauniita kuusessa. Lapsuudessa kotona kuusessa oli myös karamellejä, jotka salaperäisesti katosivat jo ennen loppiaista.
Ystävien tuoma kaunis joulukukka. Kiitos elämälle ystävistä.
Nyt on jo päivän sininen hetki ja pitäisi valmistautua iltakirkkoon. Me olemme kappeliseurakunta, siksi osa Jumalanpalveluksista pidetään illalla 18.00. Jos pakkanen on kiristynyt tai lunta on liikaa joudun jäämään kotiin.
Tänään on Veijon nimipäivä. Ei ole tulppaaneita eikä kakkukahveita, onneksi on muistoja.
Paukkupakkaset hellittivät hetkeksi, aamulla kuuden aikaan mittari näytti nollaa. Pystyin taas lähtemään uimahallille, "ferrarini" kaipasikin jo tuuletusta. Moneen päivään en postilaatikkoa pidemmälle uskaltanut lähteä purevan pakkasen takia.
Iloinen asia on tuo aurinko, nyt jo matalan kaaren tekee puiden yläpuolelle. Pelakuut innostuivat heräilemään ja yhden annansilmänkin olen kesäkukista saanut pysymään hengissä näin pitkälle. Kohta on kylvettävä keijunmekot, ne ovat hitaita itämään ja kasvamaan. Palkitsevat sitten kesällä kaiken vaivannäön suloisilla kukillaan.
Punajuuri-aurajuustolaatikkoa olisi tänään listalla, otin jo eilen jääkaappiin sulamaan. Yhdelle on turha ruokaa valmistaa, onneksi on pakastimet keksitty.
Bon appetit, hyvää ruokahalua ei nyt ole, yksinään ei ole mukava syödä. Tottuukohan tähän joskus?
Onnea, iloa, rauhaa ja rakkautta vuodelle 2024.
Valaistu kirkontorni näkyy pihalleni kauniina. Tulen usein kuistille kuuntelemaan kellojen soittoa. Kirkonkellojen kumahtelu kiirii yli kylän, siitä tulee niin hyvä ja turvallinen olo.
Jouluna sain käydä lenkillä lapsenlapsen ja Lukan kanssa. Tälle reitille Lukalle oli jätetty paljon "kirjeitä", kuten kuvastakin näkee.
Taas päästään lumitöihin. Vielä kolme päivää tätä vuotta.
Pitkän esipuheen jälkeen varsinaiseen asiaan, markkinoille. Oli hyytävän kylmä ilma kun laskeuduimme Wienin lentokentälle, pakkanen paukkui ja jäätävä viima tunkeutui luihin ja ytimiin. Ensi töiksemme jouduimme etsimään pipokaupan, ja kohmeisille käsillekin piti löytyä kunnolliset hansikkaat. Eihän me nyt arvattu Wieniin lähteä tumput käsissä.
Ostimme turistiliput ja kiersimme koko kierroksen raitiovaunulla, samalla merkitsimme kartalle paikkoja jotka vaikuttivat "ehdottomasti nähtävä" jutuilta. Aika loppui kesken, ei ehditty kokea kuin pieni ripaus satumaisen kauniista joulukaupungista.
Joulumarkkinat olivat elämys, nyt on ihana muistella. Markkinkojut pursuivat kaikkea mahdollista turhaa ja tarpeellista. Sydämeni löi ylimääräisiä kierroksia katsellessani värikkäitä ohuenohuita lasipalloja, olisi tehnyt mieli ostaa koju tyhjäksi. No, siihen lentolaukkuun ei paljoa mahdu, rikki olisivat menneet.
Puoliso kaipasi lämmintä juotavaa ja sitähän sieltä löytyi, kuumaa oli, puna nousi poskille. Oli ihanaa kulkea rakkaan ihmisen kanssa käsi kädessä jouluvalojen loisteessa. Nyt hän on tähtenä taivaallani.
Tänä vuonna katselen lisää jouluelokuvia. Kaakaot, vaahtokarkit ja karkkikepit on jo hankittu.
Hyvää adventtiaikaa kaikille.
P.S. Mukit jäivät meille muistoksi nimelliseen hintaan.
