Kasvien kevättä.

Ketunleipiä, lapsena näitä lehtiä syötiin metsässä, ihanan kirpeitä.

Koronakevään sulostuttajia, aina yhtä kauniita.

Valkovuokot, näitä ennen kerättiin äitienpäivänä äidille. Kuvakin on vähän epätarkka, kun aurinkolasit nokalla kuvasin. 

 Onnenpensas, ystävän lahja.

Joka kevät tällaiset kuvat on otettava.

Mökillä kasvaa sinivuokkoja joka kolossa.

Vain yksi valkoinen sinivuokko tänä keväänä.

Vanhassa kirsikkapuussa viihtyvät monet jäkälät, keväisin on kukkiakin ja marjat päätyvät rastaiden matkaevääksi muuttolennolle.

Tuuli on katkaissut vanhan koivun. Kannossa on nyt paljon asuintilaa pienille ötököille ja linnuille, kääpäkin saa mukavan kasvualustan. Sitä ei haluta kaataa, antaa lahota omia aikojaan.

Ompelin maskit, en ole pankkiin lähdössä. :-)

Tälle maskille ei minulla ole mitään käyttöä ollut, kun kotona on käsketty pysymään. Mökillä on muutaman kerran käyty, kun siellä ei kukaan asu. Ajetaan pihasta pihaan, juodaan termospullosta kahvit ja vähän rapsutellaan tannerta ja kukkapenkkiä. Kuunnellaan lintujen kevätkonserttia ja palataan taas kotiin.

Hämmentävää tämä tilanne on ikäihmiselle, ei voi muuta kuin toivoa säästyvänsä taudilta. Jos näin vanha sairastuu koronaan niin kotona ohjeiden mukaan pitäisi pysyä. Terveyskeskukseen ei pidä mennä, eikä sairaalaankaan, ambulanssia ei saa tilata. On soitettava keskussairaalaan, siellä sitten ihminen päättää mitä tehdään. Turhaa kai sinne sairaalaan olisi lähteäkin jos kaikkia ei hoideta. Siinä vaalissa meikämamma olisi häviäjien joukossa.

Ihmiset pesevät käsiään niin että nahka lähtee, eilen tv:ssä annettiin ohjeita tähänkin vaivaan.

Hoh-hoijaa, mitähän tästä vielä tulee. Viisainta on jättää asioiden liika pohtimen ja katsoa mitä huominen tuo tullessaan.  Pysytään kotona ja pestään käsiä.

Seuraavalla mökkireissulla kuvattiin tämä.
 Pupu tai peura on siististi napsinut jokaisen kukan ja nupun keltavuokosta. Näin oli käynyt, olisin kerännyt siemeniä. Kukkapenkkiinkin oli ilmestynyt lapionpiston kokoinen kolo.  Metsäneläimet, sanoo mies. Herää vaan kysymys kumpi noista edellä mainituista veijareista käytti lapiota.

09.05.2020 osallistutaan Bird Life tapahtumaan.  Toivottavasti meilläkin on siivekkäitä vierailijoita liikkeellä tuona aikana.  Varsinainen lintujen ruokinta-aika on jo ohi, rasvapallot sulaisivat oksalla. Siemeniä vielä tarjoillaan jos viileät ilmat jatkuvat.

Vappuaatto

Kaikesta huolimatta, iloista vappua!

Lahjakirjan huhtikuu.

Viime tippaan jäi tämäkin postaus, eikä nyt puhuta tippaleivistä ja simasta vaan "Riston Valinnan" huhtikuun annista.

Luin sivut jo alkukuussa ja kuuntelin musiikkia. Olisi pitänyt päivittää silloin heti tuoreeltaan tuntemukset, kun tämä huhtikuu on ollut ihan kummallinen. Pääsiäinenkin meni kuin huomaamatta, uutisista on seurattu koronan hillitöntä etenemistä maasta toiseen.

Jotain kuitenkin muistan.

Kuuntelin Buxtehuden Ad genua, joka perustuu Jesajankirjan tekstiin.  Luin oman versioni vanhasta käännöksestä ( kuvassa ).

Uusi käännös: "Katso, minä ohjaan Siioniin rauhan virran.
                          Kuin uomastaan tulvivan puron
                          minä käännän sen luo kansojen rikkaudet.
                          Sen imeväisiä kannetaan sylissä
                          ja keinutellaan polvien päällä."  Jes 66:12

Kun liitin postaukseeni kuvia, soi tämä Ad genua taas taustalla. Eipä olisi voinut sopivampaa musiikkia löytää tämän kansakuntia järkyttäneen ja hämmentäneen historiallisen huhtikuun päätteeksi.

Tämä valokuva on taulun yhdestä pienestä nurkkauksesta. Riston Valinta kirjasta.

Huhtikuun taideteos on Sevillan taidemuseon kokoelmasta "Pyhän Katariinan mystinen kihlautuminen". Teos on vuodelta 1615, Francisco Herrera vanhempi.

Tästäkin teoksesta Liisa Väisänen kertoo niin kiinnostavasti, että tekisi suorastaan mieli matkustaa Espanjaan katsomaan tuota taulua. Luettuani Liisan tekstin näkisin teoksen ihan uusin silmin. Ymmärtäisin enemmän.

Liisa Väisänen  kertoo: "Pyhän Katariina Aleksadrialaisen tunnistaminen onnistuu helposti hänelle kuuluvista tunnuksista, rikkinäisestä teilipyörästä ja miekasta."

 Kuvaa en tohdi tähän valokuvata kokonaisena, kun nuo tekijänoikeudet eivät ole minulla mitenkään hallinnassa. Toivottavasti Googlettamalla kuva voisi löytyä.



Pieni tiedonjyvänenkin tulkoon tänne kirjatuksi, ehkä muistan sen seuraavalla kerralla kun musiikin ammattilainen kuuluttaa ...basso continuo.. Tuttu sanapari, mutta koskaan en ole ajatellut mitä se tarkoittaa. Minähän vaan kuuntelen, en osaa eritellä yksityiskohtia. Yleensä minulle riittää jos yhtyeessä on viuluja, harppuja ja klarinettejä, suosikkejani.

Annan Riston selittää: " Basso continuoksi kutsutaan barokkimusiikissa sävellystekniikkaa, joka muodostaa kappaleen soinnullisen ja rytmisen pohjan. Soittimia, jotka soittavat basso continuota, kutsutaan continuo-ryhmäksi." Basso continuo ei ole soitin.

Vielä pieni tuokio barokkimusiikin parissa. Vappuaaton kunniaksi vähän kevyempi ote, kunhan viulu saadaan viritettyä, ihanat viulu ja harppu.
Heinrich Ignaz Franz Biberin Mysteerisonaateista huhtikuussa äänitetty esitys.

Toukokuussa saan lukea mm. viuluvirtuoosista Salzburgin hovissa, helatorstaista ja vielä lisää H.I.F Biberin Mysteerissonaatista. Pääsemme myös narraamaan silakoita, mikäli etukäteisselailuuni voi luottaa.

****
Munkkien paistaminen jääkin huomisaamuun kun taikina on ihan jäässä. Kyllä, pakastettuagluteenitonta pullataikinaa saa ostaa kaupasta.

Music For Hope

 Pääsiäisenä lähetettiin Milanosta ympäri maailman Andrea Bocellin konsertti. Hän lauloi urkujen säestyksellä tyhjässä Tuomiokirkossa. Tämä historiallinen konsertti kosketti sieluani.

Viimeisen laulun,  Amazing Grace, Andrea Bocelli lauloi ulkona. Tätä laulua kuunnellessani tunsin syvästi ihmisen pienuuden ja voimattomuuden, kuinka pienenpieni virus voi kirjoituttaa historian uusiksi ja yllättää ihmiskunnan lähes täydellisen valmistautumattomana tällaiseen pandemiaan. Ihminen suuressa viisaudessaan on taas kerran yllätetty. Sadattuhannet ihmiset ovat  jo menettäneet omaisiaan ja ystäviään. Tämä on ihmiskunnan yhteinen suru. Nähtäväksi jää mitä huominen tuo tullessan.

Onneksi meillä on toivoa, yhdessä tästä selviydytään. Uskoisin, että maailma ei tämän koettelemuksen jälkeen enää ole samanlainen kuin vielä vuoden alussa oli.

Laulun aikana näytettiin kuvia hiljentyneistä suurkaupungeista.

Onko milloinkaan kautta  rauhanaikaisen historiansa riemukaaren aukio ollut näin tyhjä?
 

 USA:ssa miljoonakaupunki on hiljentynyt.

Autiokaupungilta näyttää Lontookin.

Vielä kuva Pariisista. Kaikki kuvat olen valokuvannut TV:n ruudusta YouTuben nauhoituksesta. Tämä postaus on tehty itselleni muistoksi. Konsertin musiikin voi kuunnella YouTubesta.

Toivon tämän konsertin tuoneen lohtua surullisia asioita kokeneille ihmisille.

Uteliaalle uutisia.

Näinä aikoina media on tulvillaan koronavirusuutisia, kiinnostuin tästä Yle:n artikkelista.

Voiko veriryhmällä olla vaikutusta koronavirustartuntaan?  Tiedättekö veriryhmänne? Omani on AB+, sen selvitti aikoinaan Suomen Punaisen Ristin veripalvelu. AB+ verta on n. seitsemällä prosentilla väestöstä. Turussa veripalvelu kutsui minut kirjeellä verta luovuttamaan. Joskus kävi niin, että jouduin lähtemään kotiin rautapurkki taskussa. Ei voitukaan ottaa kahden pikkulapsen työläisäidin aneemista verta. Myöhemmin verta luovutettiin työpaikalla kaksi kertaa vuodessa, taas kelpasi. Oli mukava auttaa. Olen myös saanut "lainani" takaisin, en edes tiedä kuinka monta pulloa sain lahjaverta isompien leikkausteni jälkeen.

Nyt lähti rönsyilemään, näin käy kuulemma vanhoille ihmisille. Palataan asiaan kuvan alla.

En ryhdy selvittelemään Yle:n juttua enempää koska sen voi kukin lukea itsekin, ehkä joku muukin uutislehti asiaa käsittelee.  Kiinnostavaa.

Artikkeli palautti mieleeni vuosien takaisen pohdiskelun serkkuni kanssa. Hän oli Floridassa asuessaan törmännyt tällaiseen veriryhmäkeskusteluun. Silloin vuosituhannen vaihteessa kehiteltiin USA:ssa sellaista teoriaa, että tulevaisuuden ruokakaupat myisivät elintarvikkeita asiakkaille veriryhmän mukaisesti. Henkilön pitäisi tietää vain veriryhmänsä ja kauppias kertoisi mitä ruokaa kannattaa hankkia.  Esim. AB+:lle  lammasta, kania, kalkkunaa ja meren antimia. Ananasta.

Uteliaisuuteni asiaa kohtaan heräsi, aloin tutkia lisää. Netistä löysin ameriikkalaisten Peter J. D´Adamo - Catherine Whitney :n  kirjoittaman kirjan, joka oli myös käännetty suomeksi.

Luin kirjan, erityisesti ne osat jotka koskivat AB+ henkilöitä.  En koskaan ottanut kirjan ohjeita käyttööni. Ehkä olisi pitänyt. Moni asia kuitenkin hämmästyttää vieläkin. Olen nimittäin ihan luontaisen vaiston varaisesti suosinut sellaisia ruoka-aineita, joita kirjakin suosittelee. Tykkään erityisesti lehtikaalista, parsakaalista, kukkakaalista, kurkusta ja bataatista y.m., näitä suositellaan veriryhmälleni. Haitalliseksi mainitaan appelsiini. No, siitä saankin usein kieleeni aftoja.

Se mikä sopii USA:ssa ei välttämättä sovi Suomessa, kaikenlaisia teorioita on kiinnostavaa tutkia. Voisihan tätäkin systeemiä näin koronakaranteenin aikana uteliaisuuttaan kokeilla. Valitsisi lautaselleen vaikkapa kahden viikon aikana vain suositeltuja ruoka-aineita. Mikä ettei.

Lähdenkin  valmistamaan lounaaksi juuresmuusia ( runsaasti bataattia ) ja lammaspaistia. Minttukin on neutraalina sallittu mauste.

Tästä nyt puuttuu se muusi, mutta se on vasta vaiheessa.

Kuvan tulppaanit kukkivat kasvuhuoneessa, ylimääräisenä lahjana tulleet sipulit kuopattiin myöhään syksyllä lasin taakse. Hyvin ovat säilyneet kuivilla lehdillä peitettyinä kylmässä lasitalossaan talven yli. Tämä kukkakokeilu kannatti.

PS. Se utelias olen siis minä.

Pääsiäinen.

Kahvia ja pashaa kahdelle karanteenilaiselle. 

Retki saareen.

Jäät ovat lähteneet

melkein.

 Tehin puoleisella rannalla näkyi pieniä lauttoja ihan rannassa.

Koskelot olivat jo tulleet.

Sulat on saatava ojennukseen kun kuvataan.

Kalliolla kaikkea jännittävää. Kuinkahan monta jäkälälajia tässäkin kuvassa on?

Onkohan tämä sulkasammal, olisi pitänyt nykäistä yksi sulka mukaan kotona tunnistettavaksi.

Olen usein ihmetellyt tämän  kivilaatan valtavaa kokoa. Jääkausikohan sen on rantakalliolle heittänyt, on siinä rytinässä palakin lohjennut. Miesvoimin  näitä lohkareita ei siirrellä.
 

Uusien omenapuiden leikkaaminen olikin retkemme varsinainen syy. Uimapaikalla kellui vielä jäälautta.