Hurlumheipäivä

Tämä päivä päätettiin ottaa ihan rennosti, mennään sinne, minne nenä näyttää. Ilman varsinaista päämäärää lähdimme liikkeelle. Suunnittelimme poikkeavamme Mellunmäessä kirpparilla, kun olisin tarvinnut yhden altakastelevan ruukun. Kirppis oli siirtynyt kesäaikaan, ovet olivat vielä kiinni.

Ehdotin taatalle Vuosaarta, ajeltaisiin katsomaan uusia hienoja taloja. Tulimme ihan rantaan asti ja siellähän onkin hienoa.

Seuraavat kuvat ovat uimarannalta ja venerannasta.

Muutamia auringonottajia oli uskaltautunut rannalle, uimareita ei näkynyt. Voimme vain kuvitella millaista täällä oli helteisenä heinäkuun päivänä.

Rantaan on rakennettu hienot aallonmurtajat veneiden suojaksi.

Avaraa ja ilmavaa.

Tämä on kuin Rivieralla. Talot ovat ihan siinä uimarannan tuntumassa. Asukkaille on lyhyt matka aamu-uinnille.

Pari jykevää tuolia ihan luonnon materiaalista.

Vuosaari on erikoinen pala Helsinkiä, siellä on uusi hieno satama, sankkaa metsää ja talot rannalla kuin eteläisessä Euroopassa. Harmi vaan, että ei tullut mustikkaämpäriä mukaan tai uimapukua.

Lounasaikaan tulimme Itäkeskukseen. Toteutimme yhden suunnitelman, jota on mietitty koko kesän. Kävimme aterioimassa kiinalaisessa ravintolassa.

Riisiä kahdelle.

Kevätkääryle alkupalaksi. Ehdin jo vetäistä täytteet esiin ennenkuin muistin kameran. :)

Tässä on sitten possua, sieniä ja kanaa. Kasvikset ovat kevyesti keitettyjä ja kastikkeet maistuvia.

Iltapäivällä vielä retki järven rantaan. Olimme ainoat uimarit sillä hetkellä. Saatiin kuvatkin muistoksi.

Minulla on turvana vesijuoksuvyö, ei haittaa edes suonenvetokohtaus. Niin, ja jos isompi haveri sattuisi, niin ei tarvitsi mummelia lammenpohjasta naarailla, vyö pitäisi pintavesissä.

Pihatyöt ovat jääneet moneksi viikoksi. Lapio siellä on pystyssä merkkinä, mistä jatketaan ilmojen viiletessä.

Ruusut aloittavat uuden kukinnan. Naapurin pihlaja on jo ihan ruskea.

Nyt odotellaan vaan illan hämärtymistä, että saadaan sytyttää kynttilöitä kuistilla ja katsella lepakoiden lentelyä.

Anttilasta sitten löytyi se kukkaruukkukin.

Kesäkukkia.

Keväällä löysin "siemenpankistani", suuresta saviruukusta siemenpussin, jossa luki päällä Kesäkukkia. Parasta ennen päiväys oli mennyt jo ajat sitten. Laitoin kuitenkin siemenet multaan ja tässä on pieni otos parhaillaan kukkivista ihanuuksista. Joihinkin kukkiin on jo tulossa siemeniäkin. Tietääköhän kukaan, itävätkö kesäkukkien siemenet ilman kylmäkäsittelyä ensi keväänä? Olen oikein ihastunut tähän sekalaiseen seurakuntaani. Näitä kukkia olen leikellyt maljakkoon ja uusia kukkia aukeaa jatkuvasti. Rakkautta ja substraalia en tietenkään ole unohtanut, vettäkin on kannettu kannutolkulla.

Pihalla kasvaa myös joitakin yrttejä, kirveli, tilli, viininlehtisalaatti, lipstikka, ruohosipuli, minttu, mäkimeirami ja sitruunamelissa. Muutama tillin siemen oli tuossa kesäkukka pussissa, kaunishan sekin on ja ihana tuoksu. Persilja ja timjami puuttuvat kuvista.

Hedelmiä ja marjojakin on tulossa linnuille ja ihmisille. Mansikat syötiin jo kesäkuun lopulla.

Ruusut kukkivat pikakelauksella upeasti. Oli niin kuumaa, että kukat väsähtivät muutamassa päivässä ja kirvatkin niitä kiusasivat. Nyt ovat uudet nuput kasvaneet ja ensimmäiset kukat avautuneet. Kuvia kannattaa klikata isommiksi.

Kristina Regina, unohtumaton.

Eilen luin Helsingin Sanomista, että Kristiina Regina pääsee takaisin entiseen kotisatamaansa eläkepäiviä viettämään. Viisikymppinen entinen höyrylaiva nolla Bore (ilman järjestysnumeroa) purjehtii vielä kuukauden päivät ja sitten se on siinä. On hieno asia, että Kristina Reginaa ei viedä romutettavaksi. Laitan muutaman kuvan meidän Välimeren risteilyltämme. Kuvia on monta sataa, oli vaikeuksia valita.

Kristina Regina on tässä ankkurissa Patmoksen satamassa.

Nyt ollaan ankkurissa Santoriinilla, rantaan siirryttiin paikallisten moottoriveneillä. Tämän kuvan otin mukaan siitä syystä, että tästä näkee kokoeron suuriin loistoristeilijöihin. Hauska tapaus sattui kahdelle mukana olevalle rouvalle. He kohtasivat muutamia ameriikkalaisia turisteja satamassa. Kun keskustelussa selvisi, että suomalaiset olivat matkalla tuolla pienellä laivalla, niin rouvat jenkeistä päivittelivät, että teillä on varmaankin kallis risteily, kun aluksena on oikein tuollainen jahti. Eipä ollut Kristiinan hinnat kovinkaan tähtitieteelliset siihen mukavuuteen nähden, mitä risteily asiakkailleen tarjosi.

Tuonne ylöskö sitten olisi kiivettävä? Rohkeat nuoret ratsastivat aasilla, mutta me valitsimme konevoimat.

Kaupungista oli huikeat näkymät merelle. Uiva hotellimmekin siellä odotteli matkalaisia.


Alas rantaan päätimme kävellä tuota porrastettua serpentiinitietä. Aasit kulkivat omia aikojaan ilman taluttajaa hakemaan uusia kyytiläisiä. Minua vähän hirvitti, kun mitään liikennesääntöjä ei ollut, kukin puikkelehti miten taitoi. Aasit olivat kuitenkin kilttejä, eivät tosin tietä antaneet. :)

Uimaankin oli mukava mennä, kun tilaa hiekkarannalla oli. Tämä kuva on otettu huhtikuun puolivälissä , paikalliset kulkivat vielä toppatakeissa ja uimavahtien tornit olivat tyhjinä. Vesi oli niin kirkasta ja puhdasta, matalaa rantaa oli hieman vaikea kahlata, kun kivet olivat pyöreitä. :)

Kävimme myös Turkissa ihmettelmässä muinaisen Efesoksen raunioita.

Korintin kanava oli kiinnostava paikka. Tunti siinä vierähti, kun Kristina Regina kanavan läpi ui. Kertoivat reunojen olevan lähellä, paikoin vain puolitoista metriä jäi rannan ja laivan kylkien väliin. Paikallinen luotsi oli mukana, hyvin selvittiin.

Kanavan historia on vaiheikas ja jännittävä, siitä saisi jo oman postauksen. Se suuri komea risteilylaiva ei päässyt mukaamme kanavaan, jotain jäi heiltä kokematta. Eipä taida mahtua Kristiina Cruisesin uusi aluskaan Korintin kanavasta purjehtimaan.

Risteilymme alkoi Kreetalta ja päättyi Dubrovnikiin. Tämä kuva vanhasta kaupungista on otettu bussiretkellä korkealla vuorella. Ilma oli hieman auterinen, mutta kaupungin kauneus oli suorastaan lumoavaa. Dubrovnikia pidän yhtenä kauneimmista paikoista, joihin minulla on ollut mahdollisuus tutustua.

Nyt olisi suuri innostus päästä tutustumaan Kristina Cruisesin uuteen alukseen, joka aloittaa risteilyt elokuun lopulla. Haikeana muistelen mukavia retkiämme. Monta kaunista paikkaa jäi vielä Välimereltäkin esittelemättä, kuten Korfulla Itävallan Sissin kesälinna.

Viimeksi vielä kuva Kristina Reginan ahterista. Kiitollisena muistelen varustamon järjestämiä mukavia retkiä ja aluksen henkilökunta oli parasta A-luokkaa, saivat matkustajat viihtymään.

Ehkä joskus toisena päivänä innostun merkitsemään muistiin risteilymme viidelle Kanarian saarelle, siellä kohtasimme valtavan heinäsirkkapilvenkin, jonka tuuli oli tuonut Afrikasta.

Kanukka, Cornus alba

Tänä kesänä kanukkapensaassa on valtavasti marjoja. Aamu- ja iltapäivinä pensaassa ruokailee kymmeniä pikkulintuja. Kuvaa klikkaamalla näkyy paremmin. Linnut ovat niin vikkeliä, nappaavat siemen nokkaansa ja lehahtavat pois. Taata onnistui näppäämään kuvan kivitaskusta siemen suussa. Näitä kanukoita on useita lajikkeita, en tarkalleen tiedä tämän pensaan "omaa nimeä". Marjoista pitäisi tulla sinisiä, mutta taitavat joutua parempiin suihin jo ennen sinertymistään.

Toukokuun lopussa kanukka on kukkinut runsain määrin.

Tämän ruskakuvan kanukasta otin viime syksynä. Värit olivat huikeat ja kestivät kirkkaina päiväkausia.

Tässä on jo tullut ensilumi, lehtiäkin on vielä pensaassa. Tämän kanukan vuodenkiertoa olen seurannut tästä ikkunasta. Aina siinä on jotain kaunista katsottavaa. Talvella pakkasellakin sen kauniit punaiset oksat loistavat huurteen läpi.

Tänä syksynä pensasta on leikattava tuhdimmin, koska se jo peittää kohta pelastustien. Onneksi kanukka on nopeakasvuinen, saan taas nauttia sen kauneudesta. Vaatimattoman näköinen pensas, mutta aina siinä jotain tapahtuu. Eilen jouduin ajamaan kissan pois, kun se asettui väijymään pikkulintuja oksiston suojaan.

Lomamatka 35 vuotta sitten

Eilinen surffailuni uutissivuilla toi mieleeni haikeuden. Luin, että satunnainen matkailija toimittaja Juhani Mäkelä oli lähtenyt viimeiselle matkalleen. Olin niin tykännyt hänen sopivasti huumorilla ja kritiikillä maustetuista jutteluistaan televisiossa.

Talvella nautimme perjantaikerhossa Mäkelän hauskasta kerronnasta tuossa, "Noin seitsemänkymppisen kirjassa". Hän kirjoitti myös kymmenen vuotta aikaisemmin kuusikymppisten kirjan. Nyt emme sitten saakaan nauttia kahdeksankymppisten kirjasta, ehkä olemme omankin viimeisen matkamme jo siihen mennessä tehneet.

Hyvää matkaa vaan, Juhani Mäkelä.

Satunnaisen matkailijan lähtö sai minut muistelemaan omaa ensimmäistä ulkomaanmatkaani. Tuolloin seitsemänkymmenluvun alussa matkustaminen tuli mahdolliseksi myös tavallisille suomalaisille, pitkälti Kalevi Keihäsen ansiosta. Tosin me emme koskaan Keihäsmatkoilla käyneet.

Valitsimme matkakohteeksemme Espanjan, sieltä uuden lomakaupungin Benidormin. Ensimmäinen toimenpide matkalle lähtiessämme oli passien hankinta ja siinä tapahtuikin heti ensimmäinen virheeni. Matkatoimistossa kerrottiin, että tytär voidaan alaikäisenä merkitä minun passiini ja niin tehtiinkin. Poikani sai vain vuoden passin, koska hän ei ollut vielä armeijaa käynyt. Missään vaiheessa meille ei kerrottu, että tyttärellä olisi pitänyt olla kuitenkin oma henkilöllisyystodistus. Vasta Seutulassa asia meille selvisi, päästiin kuitenkin lähtemään ja virkailija toivotteli hyvää matkaa sanoilla: "Toivottavasti ette joudu vaikeuksiin Espanjassa". No, emme joutuneet, mutta ylimääräistä jännitystä tuo puuttuva henkilöllisyyspaperi meille aiheutti. Tytär on siis käynyt Francon Espanjassa ilman passia, ainoastaan hänen nimensä oli minun passissani.

Me onnettomat tumpelot saimme sitten avuksemme nuoren suomalaisen rouvan, joka oli jo tottunut matkailija ja osasi useita kieliäkin. Hän oli yksin matkalla ja otti meidät holhoukseensa, neuvoi meille monia hyödyllisiä asioita. Me neljä sitten kuljimmekin koko viikon yhdessä ja vieläkin tuon rouvan kanssa kirjoittelemme ainakin joulukortit.

Kuvat ovat jo kellastuneet ja väritkin ovat haalistuneet. Hotellin uima-altaalla muita hotellivieraita terrorisoivat nuoret saksalaismiehet, kun tuo miesporukka oli altaalla, niin muilla ei sinne asiaa ollut, olisimme hukkuneet siinä myllerryksessä. Mehän valitsimmekin mieluummin lämpimän meriveden. Sellaista autuutta emme olleet ennen kokeneetkaan, lämpöä.

Lapseni ostivat uimalasit ja snorkkelit ja sen jälkeen näinkin heistä vain kantapäiden vilahduksen, kun uimarit katosivat veden alle. Koska en ole lasteni kanssa neuvotellut, niin en voi julkaista kuvia ilman heidän lupaansa.

Meille oli varattu hotellissa "all inclusive". Saimme ihmetellä uusia ruokia melkein päivittäin. Tuolla matkalla minäkin söin ensimmäisen kerran linssikeittoa. :)

Kissoja ja koiria olemme aina matkoillamme kuvanneet.

Viikon kohokohta kuitenkin oli päivän retki Valenssiaan. Vanha ihana historiallinen kaupunki. Opas varoitti meitä kuvaamasta Francon poliiseja, se oli ankarasti kielletty. Heidät tunnisti helposti paistinpannun näköisestä päähineestä. Tämä päivä Valensiassa vaikutti siihen, että vasta lapsenlapsien kanssa on valittu rantaloma matkakohteeksi. Olemme enemmän pitäneet tutustumisesta kaupunkeihin ja ihmisiin.

Pian meidän matkamme jälkeen Franco kuoli ja Espanja sai jälleen kuninkaan johtajakseen.

Tämä pullo on matkamuisto ensimmäiseltä ulkomaan matkalta. Joku "viisas" oli neuvonut, että turistiripulilta välttyy, jos ottaa aamulla ensimmäiseksi tuikun "väkevää". Ilmeisesti emme osanneet ostaa oikeaa ainetta, koska tästä lusikallisesta väkevää huolimatta tai ehkä sen ansiosta saimme kaikki kolme oikein vuosisadan ripulin. Kaamea päivä oli matkalaisilla, yksi istui pytyllä ja kaksi seisoi vessan ovella jalat ristissä.

Tuo pullo on jo kokenut monet muutot ja usein se jo on ollut pois heitettävien listalla, mutta aina se vaan on matkassa pysynyt. Mainitsenpa vielä senkin, että turistiripulia en ole tuon reissun jälkeen joutunut kokemaan, saatiin kai immuniteettisuoja loppuiäksi.

Muitakin matkamuistoja on säilynyt, pieni siro kenkälusikka ja soma taulu.

Tämä pieni miniatyyritaulu oli mukava matkamuisto, sievä ja kevyt kantaa.

Kun sitten palasimme suurella DC kympillä kotiin (taisi olla kone ihan uusi silloin), niin lentokapteeni kertoi, että koko Euroopan taivas oli pilvetön ja Suomessa oli menossa huomattava kansainvälinen ETYK kokous. Täällä on siis ollut hellettä aikaisemminkin. :)

Monenlaista matkaa on tehty myöhemminkin, mutta tämä ensimmäinen on jäänyt tarkemmin mieleen. Valitettavasti en osaa kuvailla tunnelmia yhtä mehukkaasti kuin Juhani Mäkelä teki.

Päivä Tallinnassa , kamera kotona.

Jälleen kerran tiedossa oli mukava päivä ystäväni Anjan kanssa Tallinnassa.

Harmittava takaisku selvisi Tallinnan "reisisadamassa", kamera oli lähtötohinassa jäänyt eteisen pöydälle. Tää koki melkoisen järkytyksen, kun asiantila selvisi. :(

Olisi ollut niin mellevää ottaa kuvia niistä upeista loistoristeilijöistä, jotka reisisadaman pollareissa ja kiinnitysrenkaissa odottelivat turistiryhmiä kaupunkivierailuilta.

Mehän nyt emme tuollaisen pienen harmituksen antaneet retkeämme pilata, vaan suuntasimme kulkumme ensimmäiseksi ravitsemusliikkeeseen, olihan jo lounasaika. Mehän emme ole koskaan Anjan kanssa laiminlyöneet tutustumista paikallisiin pöydän antimiin. Tämän kuvan otin kännykameralla paatista, jolla turvallisesti matkasimme eteläiseen naapuriimme.

Keittopadat siellä jo höyrysivät tutussa ruokapaikassa odottamassa nälkäisiä vieraita. Mitä sanoisitte savulihahernekeitosta, johon on lisätty höysteeksi kokonaisia ohranryynejä? Keitto maistui oikein hyvältä, mutta hieman oli suolaista minun makuuni. Kolmea erilaista keittoa maistoimme pikkuisista kulhoista, broccolikeitto sai parhaat pisteet. Jälkiruokana oli jogurttia, mansikoita ja arbuusinpaloja. Raikasta ja hyvää. Noutopöydän hintakin oli eläkeläisen kukkarolle sopiva. :) Kuva patarivistöstä on kuva-arkistostani.

Masut lämmintä keittoa pullollaan köröttelimme raideliikennevälineellä, jossa luulimme olevan neliskanttiset pyörät viemään Anjan tuliaisia Tallinnan naapurille.

Torilla on aina mukava käydä melkein missä kaupungissa tahansa, niin täälläkin. Ihastelimme kukkien kauneutta ja vihannesten tuoreutta. Olisipa ollut vetolaukut mukana, niin olisimme voineet tuoda kotiin valtaisan arbuusin tai kärryllisen avomaan kurkkuja.

Vaatekojujakin kiertelimme, mutta mehän emme nyt mitään vaatetta tarvitse, niin luulimme. Näin siellä sitten pitkän rivistön uimapukuja. No just, uimapukuahan olen ollut hankkimassa koko kesän, kun entinen on uimahallin klooriveden kauhduttama. Sopiva uima-asu löytyikin minulle ja ystävälle kaunis kukallinen pusero. Ei tullut painavaa kantamusta ja budjetissakin pysyttiin.

Kiertelimme vanhan Tallinnan ihastuttavilla kaduilla muiden turistien joukossa. Sää oli ihanan leppoisa, enää ei ollut liian kuumakaan. Toki saimme otsamme hiessä lomapäiväämme viettää. Olin varannut reppuuni ohuen pieneen tilaan mahtuvan "vihmaviitan" sadetta torjumaan ja hyvin se keino tepsikin, kun Anja vielä varmisti tätä Murphynlakia sateenvarjolla. Olen varma, että ilman näitä varotoimia olisimme joutuneet sateessa talsimaan.

"Kynslauguleib" on ehdoton Tallinnan kävijälle. Tuo oikeinkirjoitus nyt ei ihan täsmää, kun koneesta en löytänyt sopivia merkkejä. Tummasta ruislimpusta paahdetuissa leivissä ja valkosipulidipissä on sellaista vetoa, että niitä tulee aina syötyä niin, että napa kiiltää. Kaupoissakin myydään sellaisia pieniä kakkaroita, joita sitten hammastikuilla nypitään lautaselta, mutta se ei ihan vastaa tätä suoraan pannulta tullutta ihanuutta. Tulomatkalla laivassa meillä oli Anjan kanssa oma looshi. :)

Ja hupsis vaan, päivä oli hurahtanut leppoisasti ja vielä oli tuliaiset hankittava. Puolikiitoa lähdimme kohti satamaa. Poikkesimme vielä kaupassa ja apteekissa. Taata sai tuliaisiksi mesipurkin ja gruusialaista leipää. Eikö olekin ihana vastine hunaja-sanalle tuo "mesi" vironkielellä?

Tallinnassa on eläkeläisen aina ollut kannattavaa poiketa apteekissa, niin nytkin. Virolainen vastaava tabletti cardioaspiriinille maksoi murto-osan baijerilaisen hinnasta.

Helsinkiin rantautuessamme sitten jo hieman satelikin, mutta eihän se enää haitaannut, olihan retkipäivämme jo lopuillaan. Linja-autossa sitten "helistimme" (taas ihana vastine suomalaiselle soittamiselle) puolisoillemme, että mummelit jyrää nyt kotia kohti, että jaksaako kukaan tulla pysäkille vastaan.

Vaikka kotona jalkoja pakotti, niin yläpäässä raksutti kaikki ihanat päivän tapahtumat.
Kiitos tutulle mukavalle matkakumppanille taas tästäkin retkestä, seuraavaa reissua suunnitellaan jo, eikö niin?