Narsissikevät.

Ensimmäiset narsissit avautuivat jo huhtikuun alussa. Ovat niitä pieniä, joita ostetaan aina pääsiäisen tienoilla ruukuissa ja istutetaan myöhemmin kesällä pensasaidan alle odottamaan seuraavaa kevättä.

Isommista kukinnoistakin on saatu nauttia pitkin kevättä, tällaisena kylmänä sääjaksona kukat säilyvät tuoreen näköisinä pitkään.  Syksyllä laitoimme sipuleita  moniin erilaisiin paikkohin, aurinkoon ja varjoon,kukat avautuvat vuorotellen.

Eri lajikkeet kukkivat sopivasti porrastettuina, saadaan iloa pitkäksi aikaa. Näitä narsisseja ei aikaisemmin ole ollut näin paljon, mutta myöhään syksyllä onnistuimme löytämään puutarhakaupasta ison säkillisen sitä kuuluissa "ale 70" -lajiketta. Sekalaista seurakuntaa, ne sopivat meille, kun peuroillekaan narsissit eivät maistu.

Kukat olivat juuri kauneimmillaan, kun tapahtui näin.

 Lunta on pyryttänyt ja yöllä on ollut pakkasia. Kuva on otettu 11.05.2020, jonain päivänä lunta tuli n. 5 cm, onneksi suli pian pois. Ei tarvinnut uudestaan lumikolaa esille kaivelle.



 Nyt paistaa taas aurinko ja lumet ovat sulaneet, monta kertaakin näiden päivien aikana. Maahan kaatuneita kukkia on yritetty varovasti nostella pystyyn.

Aamulla kuvasin, kun maassa oli vielä kastetta.

Tässä kukassa on ihana tuoksu.

Paremmin jaksaa täällä kotona pysytellä viruksia paossa, kun välillä pääsee pihalle nauttimaan kevään kukista ja saa kunnella lintujen laulua.

Tämä on jokin kerrottu lajike, availee vasta terälehtiään.

Muutamien kukkien varret olivat pakkasessa katkenneet, pääsivät sisälle turvaan. Nostin maljakon vanhalle tuolille kuvattavaksi.

Näitä jutunaiheita ja ideoita ei täällä kotona istuvalle juurikaan rönsyile, mutta tehdäänhän sitä "tikustakin asiaa", kuten vanhan kansan viisaus sanoo. Miksipä ei sitten narsissistakin.

Luontobongaus parvekkeelta ja ikkunan takaa. Nyt päivitän koko kevään.

06.03.2020

 Tästä se alkaa, valo lisääntyy ja elämä vilkastuu joella ja pihassa. Korona pienensi elinpiiriäni, teen luontokalenterin. Säästääkseni kuvatilaa laitoin pienempää kokoa, toki näitä voi klikata isommiksi, jos jokin yksityiskohta kiinnostaa. Kuvien laatu on luokkaa; "Tempaise kamera jostakin ja klik", se on siinä. Mallit ovat niin eloisia, että kiirettä pitää ruudun takana.

13.03.2020, "Valkopeppu peurat" lumisateessa.

18.03.2020 Peurat napostelemassa kaadetun koivun silmuja, bonuksena päivätorkut.

14.03.2020 Kuvaan ilmestyi puoliso.

20.03.2020. Pikkutikka.

21.03.2020. Mustarastas ja tikat.

22.03.2020. Pyrstönsä menettänyt pyrstötiainen, parina päivänä näin tämän pikkuisen, sitten katosi.

22.03.2020. Aamuhuurteisella rannalla asteli kaunis sarvipää.

28.03.2020. Harakat ja orava.

28.03.2020 Orava.

29.03.2020 Pyrstötiainen, ihana, eloisa, kaunis, ilontuoja.

29.03.2020. Pikkuvarpuset  ovat joka päivä runsain joukoin paikalla.

30.03.2020. Tästä alkaa minun kevääni täällä jokivarressa. Telkän tulo maisemaan on  aina iloinen yllätys. Pohjasukelluksen jälkeen niellään jotain isompaa.

31.03.2020. Tämä lintu näyttää pikkuvarpuselta, mutta tuo pään väri ihmetyttää. Harmaantuukohan tirppa vanhetessaan kuten kuvaajansakin?

31.03.2020. Sulassa sovussa (tällä kerralla ) tehdään selvää rasvamakkarasta.

05.04.2020. Piilokuvassa sorsat ja harakat.

 06.04.2020. Kohmeinen pörrääjä.

07.04.2020  Nyt olisi linnuille elävää ravintoa. Tässä herkutellaan vasta kaadetun vaahteran kannolla.

07.04.2020. Nokkosperhonen ja talventähti. Ensimmäinen iso perhonen oli sitruunaperhonen ja neitoperhojakin on näkynyt.

08.04.2020. Retkellä saareen nähtiin koskelopariskunta Päijänteellä.

12.04.2020. Aamuhämärissä kuului tuttu ääni, lokit olivat saapuneet.

14.04.2020. Onko tämä peipponen? Miten se menikään, "puoli kuuta peipposesta"?

 14.04.2020. Räntäsateessa värjötteli tämä kelta-joku, en ikinä opi tunnistamaan näitä pikkuisia.

17.04.2020. Näistä kuvista olen vähän katkera. Harmaapäätikka on vakio vieras meillä, mutta aina kun sen huomaan, se istuu rasvamakkaraa syömässä selkä ikkunaan päin. Vaan nyt se epeli istahti oikein poseeraamaan kun Veijo oli paikalla, sai napattua hienot kuvat. Kiitos kun sain luvan ottaa kuvat tähän mukaan.

28.04.2020. Nyt on jo rakkautta ilmassa, sinitiaiset ruokkivat toisiaan.

Ok, lähdenkin tästä pesäntekoon.

29.04.2020. Peippoja on jo paljon, kuin myös ihanaa laulua ja liverrystä.

06.05.2020. Joella souteli upea pariskunta, kanadanhanhia.

06.05.2020. Viisas tikka. Tuo jyväjemma tötsä on ympäröity harvalla verkolla, yritettiin turvata pienimpien turvallista ruoan hakua. Säkillinen siemeniä tyhjenisi muutamassa päivässä, jos närhet, naakat, varikset ja harakat pääsisivät itse ottamaan jyviä luukulta. Tikkapa keksi keinon, se kiipeää maasta tolppaa pitkin ylös ja hypähtää voimistelemaan luukulle. Tuo verkkohökötys on avoin alhaalta ja ylhäältä. Muut isot linnut eivät ole reittiä keksineet.

Punatulkkuja on käynyt koko talven täällä ruokailemassa, tavallisesti ne etsivät maahan pudonneita siemeniä.

Tästä litaniasta puuttuvat monet pihan lintuvieraat, tulisi liian pitkä lista. Varpushaukkakin täällä käy ruokailemassa, tosin se ei verota jyvävarastoa.

Vappuna nähtiin jo kirjosieppo ja västäräkki. Lauantaille odotan paljon lintuja tontille. Silloin bongataan Bird Lifelle, aikainen herätys, viideltä aloitetaan.

Listaa olen nyt pakertanut oikein "nääntämällä" , tähän on mukava verrata aikaisempien keväiden havaintoja omalla pihalla.

Vielä pieni loppukevennys. Meillä kasvatetaan tänä kesänä tulppaanin sipuleita. Apulaispuutarhurit varmistivat etteivät kukkivat kukat häiritse sipulien kasvua. "Oma vika", sanoi Rahikainen. Miksi en muistanut syksyllä sipulikaupassa valita peurankestäviä lajikkeita, niitä joita aiemmin hankittiin.

Kasvien kevättä.

Ketunleipiä, lapsena näitä lehtiä syötiin metsässä, ihanan kirpeitä.

Koronakevään sulostuttajia, aina yhtä kauniita.

Valkovuokot, näitä ennen kerättiin äitienpäivänä äidille. Kuvakin on vähän epätarkka, kun aurinkolasit nokalla kuvasin. 

 Onnenpensas, ystävän lahja.

Joka kevät tällaiset kuvat on otettava.

Mökillä kasvaa sinivuokkoja joka kolossa.

Vain yksi valkoinen sinivuokko tänä keväänä.

Vanhassa kirsikkapuussa viihtyvät monet jäkälät, keväisin on kukkiakin ja marjat päätyvät rastaiden matkaevääksi muuttolennolle.

Tuuli on katkaissut vanhan koivun. Kannossa on nyt paljon asuintilaa pienille ötököille ja linnuille, kääpäkin saa mukavan kasvualustan. Sitä ei haluta kaataa, antaa lahota omia aikojaan.

Ompelin maskit, en ole pankkiin lähdössä. :-)

Tälle maskille ei minulla ole mitään käyttöä ollut, kun kotona on käsketty pysymään. Mökillä on muutaman kerran käyty, kun siellä ei kukaan asu. Ajetaan pihasta pihaan, juodaan termospullosta kahvit ja vähän rapsutellaan tannerta ja kukkapenkkiä. Kuunnellaan lintujen kevätkonserttia ja palataan taas kotiin.

Hämmentävää tämä tilanne on ikäihmiselle, ei voi muuta kuin toivoa säästyvänsä taudilta. Jos näin vanha sairastuu koronaan niin kotona ohjeiden mukaan pitäisi pysyä. Terveyskeskukseen ei pidä mennä, eikä sairaalaankaan, ambulanssia ei saa tilata. On soitettava keskussairaalaan, siellä sitten ihminen päättää mitä tehdään. Turhaa kai sinne sairaalaan olisi lähteäkin jos kaikkia ei hoideta. Siinä vaalissa meikämamma olisi häviäjien joukossa.

Ihmiset pesevät käsiään niin että nahka lähtee, eilen tv:ssä annettiin ohjeita tähänkin vaivaan.

Hoh-hoijaa, mitähän tästä vielä tulee. Viisainta on jättää asioiden liika pohtimen ja katsoa mitä huominen tuo tullessaan.  Pysytään kotona ja pestään käsiä.

Seuraavalla mökkireissulla kuvattiin tämä.
 Pupu tai peura on siististi napsinut jokaisen kukan ja nupun keltavuokosta. Näin oli käynyt, olisin kerännyt siemeniä. Kukkapenkkiinkin oli ilmestynyt lapionpiston kokoinen kolo.  Metsäneläimet, sanoo mies. Herää vaan kysymys kumpi noista edellä mainituista veijareista käytti lapiota.

09.05.2020 osallistutaan Bird Life tapahtumaan.  Toivottavasti meilläkin on siivekkäitä vierailijoita liikkeellä tuona aikana.  Varsinainen lintujen ruokinta-aika on jo ohi, rasvapallot sulaisivat oksalla. Siemeniä vielä tarjoillaan jos viileät ilmat jatkuvat.