Totta kai karanteenissa.

  

 Hassu sana tuo tottakai, onko se siis totta? Kai se on totta. Totta kai.  Hallituksen johtohenkilöt ovat olosuhteiden näin ollessa esiintyneet päivittäin Tv:ssä ja vakuuttaneet asioiden totta kai olevan niin tai näin.

Tietenkin minä olen karanteenissa, tottakai. Yhteen vain erikseen? Tottelen annettuja määräyksiä, totta, kailla tai ilman.

Tulkaa mukaan kuvakierrokselle ruudun taakse.

Kuka katala kanalja on napannut pyrstötiaisen pyrstön?

Kyllä voikin pikkuinen olla soma.  

 Yöllä vielä on ollut pakkasta, mutta aurinko lämmittää jo suloisesti.

Kuvat ovat vähän epätasaisia kun ikkunan takaa olen kuvia napsinut.

He ovat taas täällä.

Joki ei jäädy, ruokaa löytyy pohjalta.

Naapurin pihassa kaadettiin vanha koivu.  Silmut ovat makeita, ei tästä ole kiire minnekään. Pienet päivätorkut ovat aina paikallaan.

Kuviteltiin tuon verkon estävän isojen lintujen ruokailun pienille tarkoitetulla makkaralla. No, saahan sitä toivoa kaikenlaista. Nälkä se tikanpojan atrialle lennättää. Olen koko talven odotellut valkoselkätikkaa ikkunani alle. Eipä ole näkynyt.

Pikkutikka on käynyt, mutta käänsi minulle selkänsä.

Keräsin tähän kollaasiin tänään pihalla kuvaamiani kukkia ja jokirannan pajuja.

Viehkosti versoo.

 

Vihreä maistuu aina.

Ihan vaan uteliaisuuttani tilasin tällaisen vesiviljelyruukun versojen kasvatukseen. Onhan tuo muotoilukin linjakas ja soma, eikä valloita paljoa tilaa pöydällä.  Versot nousivat tässä ensimmäisessä kokeilussa pintaan kukin omaan tahtiinsa.  Hyvä niin, tästä vaan salaattiin  tai leivän päälle kiireisimmät piipat. Puhtaita taimia ja taatusti tuoreita.

 Tilasin täältä.

Tuo vesiviljely ideana on varmaankin hyvä, mutta eipä tuosta tötteröstä olisi paljoa iloa isossa perheessä.  Meitäkin on vain kaksi ja versoja riittää vain koristeeksi. Onneksi ruokakaupoissa myydään matalakasvuisia salaatteja ruukkuineen päivineen. Ne ovat hyviä pimeinä talvikuukausina kun luonnosta ei tuoretta vihreyttä löydy.

Näitä salaattiruukkuja on myös kahdelle salaatille tai yrtille.

Seuraava erä on valmiina ja herneversotkin venyvät mukavasti, eivät ujostele vaatimattomassa kierrätysrasiassaan.

Syötävän hyvää.

Ihaillaan nyt vielä näitä, pian tuleekin jo runsaudenpulaa kun vuohenputket lykkäävät vartta sopivissa ja sopimattomissa paikoissa. Näitä miettien ja toivoen, pysykää terveinä.

Marian ilmestyspäivänä 2020

Tästä päivästä yhdeksän kuukauden kuluttua vietetäänkin taas joulua. No, nyt on kevät ja valoa tulvillaan koko talo, puissa ei vielä ole lehtiä varjostamassa .

Tammikuusta asti olen pantannut yhtä juttua, josta olen ajatellut kertoa, mutta en vaan ole löytänyt sen kuuluisan punaisen langan alkupäätä mistään. Ajatuksia ja elämyksiäkin olisi monenkin postauksen verran. Yritän tiivistää. 

Sain pojalta syntymäpäivälahjaksi kirjan. Heti en ehtinyt kirjaa avata kun oli lukupiirin kirjakin vielä kesken tai melkein alkuvaiheessa. Aikaisempien radion kuuntelukokemusteni perusteella arvelin, että tästä kirjasta ei selvitäkään yhdellä istumalla.

Nyt tarvitaan syventymistä, rauhoittumista ja antautumista tarinan vietäväksi. Radioääni Risto Nordell on ennestään tuttu ( Riston Valinta ), se helpottaa ja rohkaiseekin avaamaan tämän kirjan lukijan omien musiikillisten ansioitten puuttumisesta huolimatta.

Kuvittelin ensin hotkaisevani kirjan samantien, mutta ei se niin mennyt. Kirjassa esitellään luterilaisen kirkkovuoden musiikkiakin kalenterin mukaan, niin päädyin lukemaan aina kuluvan kuukauden osuuden kerrallaan ja perehtymään tarkemmin ajankohdan aiheisiin. Meikäläiselle amatöörille kuukauden annoskin on melko haastava. Kaikkea en pysty omaksumaan, mutta jotain uutta kuitenkin haluan oppia ymmärtämään. Kerron nyt maaliskuun antia. Maaliskuussa valo voittaa pimeyden.

Olen varannut avukseni raamatun ja tietokoneen. Haluan lukea sen psalmin jonka teksti aikoinaan on säveltäjää innoittanut. Internetistä löydän kaikki kirjassa mainitut sävellykset. Vaikeammatkin teokset avautuvat kuuntelijalle paljon paremmin, jos on saanut vähän taustatietoja säveltäjistä, aikakausista ja esiintyjistä jo ennakkoon kerrottuna.

 Maaliskuun suosikkini ovat  Gregorio Allegrin Miserere ( psalmi 51 ) ja Claudio Monteverdin Maria-vesper. Hataraan päähäni ei enää jää teosten tai säveltäjien nimet muistiin, on laitettava ne tänne tulevaa kuuntelukertaa helpottamaan. Täältä sitten näen mikä sävellys on joskus ilahduttanut ja mieltä liikuttanut.  Olisipa luoja minullekin suonut absoluuttisen sävelkorvan ja laulun lahjat, vaan kun ei ole. Onneksi kuitenkin kuulevan korvan ja kaikelle kauniille avoimen mielen .

Unelman raamattu näyttää olevan 62 vuotta vanha.  Riston Valintaan on painettu myös joka kuukaudelle klassisen taideaarteiston ajankohtaan kuuluva teos.




Aukeaman maalauksen "Neitsyt Marian ilmestys" on valokuvannut Marco Peretto. Riston Valinnasta löytyy myös mukavia tarinoita  arkisista tapahtumista ja ajankohtaisista vapaa-ajan puuhista huumorilla höystettyinä.

Kun  kuvan tässä kohdassa kääntää kirjan sivua niin takaa saa lukea Liisa Väisäsen FT (symbolitutkija )  kirjoittaman esittelyn taideteoksesta, hän onkin monille TV:stä tuttu. Tietää varmaankin kaiken symboleista, niistä joita taiteilijat kautta aikojen ovat piilottaneet teoksiinsa. Ainakin tämän Maria-taulun symbolit aion tutkia tarkoin Liisa Väisäsen opastuksella.

Olenhan itsekin viesteihini lisäillyt näitä nykymaailman symboleja, hymiöitä, ainakin sydämiä ja raamatun välistä löytyi neljälehtinen apila. Nyt  tiedän, että pyhä-sydän on tyypillinen Jeesus-tunnus ja kristinuskossa nelilehden apila tulkittiin sekä ristinä että 4 evankeliumina. Maalauksessa sydämet koristavat punaista mattoa. Tämä teos on suorastaan kokoelma symboleja, kiinnostavaa.

Kun hengenravintoa on nautittu yllin kyllin, niin hiukopalaksi voisi onkia kevätsiian ja valmistaisi sen ruoaksi Riston ohjeen mukaisesti. Miltähän kuulostaa "Limemarinoidut siikafileet"?

Seuraavalla Lissabonin matkallanne käykää täällä. Museu Nacional de Arte Antiga, Lissabon, Portugali. Tutustukaa symboleihin "Neitsyt Marian ilmestys" teoksessa.

Oikein jännittää mitä huhtikuu tuo mukanaan. Toivottavasti säilymme terveinä.

Maaliskuinen aamu Päijänteellä.

Vielä helmikuussa luulimme ettei tänä talvena järvi jäädy ollenkaan. Muutama kipakka pakkasyö on kuitenkin jääkannen muodostanut. Lunta ei ole juuri nimeksikään. Nyt olisi mahtavaa kiitää jäällä luistimilla, kelkoilla tai veivata lenkki läskipyörällä.
 

Tässä taitaa olla huoltomies vauhdissa. Kilpailijat ovat kaukana selällä.

Potkukelkalla.

Polkupyörällä.

Luistellen.

Padasjoenselällä kilpailtiin viikonloppuna jääpurjehduksen suomenmestaruudesta ( SM ). Nyt olisi tarvittu tuulta purjeisiin, vaan kun ei. Molempina aamuina oli täysin tyventä.

Tuulta odotellaan.  Me emme jaksaneet odotella maaliin tulijoita, kaverilla alkoi varpaitakin palella. Sää oli mitä parhain ulkoiluun, aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Yleensä satamassa tuulee aina, varsinkin tänä talvena kovaa on hönkäillyt, mutta nyt kun olisi tuulta tarvittu, ei sitä puhuria aamupäivällä kuulunut. Jäi epäselväksi millä keinoilla jääpurjehtijat autoilleen pääsivät.

Aamun timantit.  Kilpailua emme nähneet, mutta raitista ilmaa oli mukava hengitellä keuhkot täyteen.

Kyytivälineet täyttivät laiturin.

Vielä yksi timantein koristeltu puska laiturin kupeelta.

Tammikuu-Helmikuu

Eilen pakkasimme päiväkahvitarvikkeet koriin ja kävelimme rantaan nauttimaan aurinkoisesta päivästä. Mikähän siinä onkaan taikana, kun kupponen  kofeiinijuomaa maistuu ulkona luonnon läheisyydessä paljon paremmalta.  Tuntuu kuin alkaisi taas heräillä talvihorroksesta kun aurinko paistaa.

Mitähän siitä aamuruskosta sanottiinkaan ennen muinoin?

Kuistilla katoksen suojassa kanervat ja tuijanoksat säilyvät hyvinä kevääseen asti.

22.01.2020 otettu kuva satamasta.

Tammikuussa postilaatikosta löytyi kirje ystävältä. Olen oikein iloinen ja ylpeä tästä muotokuvasta. Silmät katsovat suoraan kohti, hyvin Minni on onnistunut. Kiitos ihana ystäväni. :-) Facebookista taisit mallin löytää?

Nyt seurataan uutisista koronaviruksen etenemistä. Tautia on jo löytynyt monista maista ja kuolonuhrejakin on useita satoja. Viranomaiset ovat antaneet aika niukasti suojautumisohjeita. Riittäneekö  se hihaan yskiminen ja käsien peseminen tosipaikan tullen? Tuolla suuressa maailmassa näkyy ihmisillä kasvosuojuksia, toivottavasti niistä on tarpeeksi suojaa. Lähiviikot näyttävät kuinka tästäkin vitsauksesta ihmiset selviytyvät?

Täällä kotona kökötellessä ei suojavarusteita tarvita, kunhan vaan pysyy tolpillaan eikä kompastu mattoihin.

Kalevalanpäivän terveisiä kaikille.

"Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi
lähteäni laulamahan, saa´ani sanelemahan.
sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan." ( Kalevala )

Sukututkimus meillä nyt on koko talven ollut tärkeimpänä harrastuksena, se juttu on niin koukuttavaa.

Sekaisin ovat nuo maailmankirjat.

Helmikuussa sataa  vettä, lumesta ei ole tietoakaan. Kukat kukkivat pihalla ja tintit visertelevät kevään riemua.

Sinivuokot pitäkää nyt vaan nuput supussa, pörriäiset nukkuvat vielä.

Aikaisemmin selitettiin, että vuoden keskilämpötila on lähes vakio, noin yhden asteen tarkkuudella. Siis kylmän talven jälkeen saatiin lämmin kesä tai päinvastoin. Sateisia ja pimeitä marraskuita on vuodessa ollut vain yksi, tänä vuonna niitä on ollut jo neljä. Onneksi valo jo voittaa ja päivä pitenee.

Nämä tässä ovat lahjaksi saatuja pannulappuja eli patalappuja. Eivätpä ole enää, EU:n mukaan näitä ei saa kutsua ikiaikaisella nimellään, vaan ovat nyt "käsin tehtyjä koriste-esineitä", varsinkin jos ovat menossa joulumyyjäisiin myyntiin.  Sanonko mitä  xxxxxx, no enhän  minä, yleensä koskaan mitään.

Patalappuhan on perinteisesti ollut se elämän ensimmäinen virkkaustyö. Niin se oli minullakin, ihmettelin mihin ne silmukat katosivat kun lopputulos oli kolmion muotoinen, olisi pitänyt yrittää väkertää pyöreää.

Turhaan minäkin olen ollut huolissani maailman tilasta, kun on nuo koronat, sodat, pakolaiset, vanhusten märät vaipat, tulvat ja metsäpalot. Jos EU:n kallispalkkaisilla virkamiehillä on aikaa näperrellä tuollaisten patalappujen ja käyrien kurkkujen parissa, niin isompia murheita ei näyttäisi olevankaan. Muuten, - nyt niitä kiellettyjä käyriä kurkkuja saa taas syödä direktiivin luvalla.

Päijänteellä on viimeviikolla troolattu muikkuja avovedellä, sellaista ei kukaan muista ennen tapahtuneen helmikuussa.

Kaikkea mahdollista ja mahdotonta tapahtuu. Ehkä minunkin olisi taas aika herätä talviunestani kun valoakin tuntuu jo olevan pitkälle iltaan. Korkeasaaren karhuillekin riitti normaalia lyhyemmät unet tänä vuonna.

Yöllä oli satanut lunta. Päivän se kesti, sitten suli vesisateessa pois.

Vanha vaahtera oli tullut tiensä päähän. Osa oksista oli jo kuollut ja sisus tummunut.

Istutetaan uusi puu jonnekin muualle.

MMXX

Hyvää alkanutta vuotta!

Nyt on taas helppo kirjoittaa vuosiluku roomalaisilla numeroilla, kiva luku. Eipä näitä numeroita enää juurikaan käytetä muutoin kuin järjestyslukuina, joissakin elokuvien tai televisiosarjojen lopputekstien perässä valmistusvuosi on merkitty roomalaisilla numeroilla. Minä tykkään niitä käännellä nykynumeroille. Vieläköhän koululuokat ilmaistaan vanhaan tapaan, vai ollaanko vain ekalla, tokalla tai vikalla luokalla?

Tällä viikolla minulla on LXXXI syntymäpäivä, tuo näyttää ihan vaatekokoni numerolta takaperin käännettynä.  Nuttuni niskaan on ommeltu lappu jossa on XL, hei, tuohan onkin 40. Ihan hoikkiahan tässä ollaan, hahaa. No, kirjaimiahan nuo vain, kymmenen kertaa large, sanoo hän, joka aina hassuttelee.

Miksi muuten Suomessa ei voisi sanoa "erikoisen iso", vaan kun ei, pitää olla XL.  Ennen täällä oli kyläkauppakin, mutta nyt on City Market. Laulettiin yhdessä "linjuriauto maantien ässä", joka pysähtyi matkahuollon eteen. Nykyään Onni Bussi köröttelee kaukaa taajaman ohi ja jättää matkustajat huoltikan pihaan lipan alle. ABC.

Silloin kun LXXXI- vuotias oli lapsi niin matkustavaiset asuivat majataloissa tai matkustajakodeissa, nykyään majoitutaan mukavasti B & B eli bed and breakfast:iin. Hienoa, ei olla enää mikään tuppukylä.

Meillä ei täällä ole kahvilaa, sanan varsinaisessa merkityksessä, ruokapaikkoja tosin löytyy ja  kahviakin keittävät. Kesällä sentään toimii torikahvila, anteeksi etten heti muistanut. Olemme täällä paljolti suomenkielisiä, ei siis löydy Bar-Baaria tästä kylästä.

Suloisia vikkeliä pyrstötiaisia ikkunan takana. Ei näitä saa pysymään paikoillaan.

Tämä oli taas näitä yöjuttuja.  Tuokoon alkanut vuosi mukanaan paljon iloisia ja valoisia päiväjuttuja. Innokkaana ja uteliaana aloittelen uutta vuotta, mitähän hienoa ja ihmeellistä onkaan tulossa.

XIII.I.MMXX