.

Hyvää pääsiäistä!

Blogin syntymäpäivä.

Tuntuu uskomattomalta että jo yhdeksän vuotta on blogini ollut olemassa. Vuodet ovat kiitäneet vauhdilla, nykyään jo tuntuu, että kyydissä ei tahdo pysyä.

Olen saanut monia ihania blogiystäviä, elämälle kiitos jokaisesta heistä.

Talvi on mennyt vähän kuin nallekarhuilla horroksessa, en ole jaksanut blogia päivittää tai saanut aikaiseksi mitään kommenttejakaan lisäiltyä. Olen ollut huono blogiystävä, mutta mukana olen yrittänyt räpistellä. Toivottavasti kevät saa taas uutta ryhtiä elämään ja aivoihin jotain elonmerkkiä.

Mihin se luovuus ja aloitekyky talvella häviävät? Hangen alle, sanoisin. Minäkin, sydäntalvella syntynyt ihminen, olen talvella ihan kohmeessa. Kaikilla mittareilla mitattuna, mikään ei tunnu miltään.

Mitään suurta draamaa elämässämme ei näiden vuosien aikana olla koettu, päivä kerrallaan, jokaisesta uudesta aamusta kiittäen.

Suurin muutos elämässämme ehkä tapahtui kun muutimme tänne jokivarteen lähelle luontoa.

Päivisin on saatu nauttia auringon suloisesta lämmöstä ja valosta ja usein myös sakeasta pyrystä ja lumitöistä. Täällä maalla tulee enemmän seurattua säiden vaihteluitakin.

Jasmiinipensaassa on ollut elämää.  Pikkuiset tirpat ovat tarvinneet paljon ravintoa selviytyäkseen kovina pakkasöinä.
 

Pyrstötiaisia kävi vierailulla pieni parvi, normaalisti näitä ei meillä ole näkynyt.

Pyrstötiainen siellä odottaa vuoroaan.

Harmaapäätikkakin poikkesi taas etsimässä murua rinnan alle. harmillista kun kuvista tulee näin huonoja lasin läpi näpsien.

Haukka tässä on myös vieraillut tipupaistia väijymässä. Tuohon tiheään jasmiinipensaaseen se taas syöksyi ja putosi maahan, jaksoi kuitenkin lennähtää  pöntön katolle sulkiaan oikomaan. Oli vähän nolon näköinen, selkänsä käänsi kuvaajalle. Eipä ihme, kun höyhenet noin epäjärjestyksessä, eihän tässä näin pitänyt käydä. Kapsahtaa nyt puskaan pulskan paistin kiilto silmissä.

Vielä minä tuon haukan ymmärrän, mutta ne rusetit kaulassa väijyvät paksut kissat ärsyttävät. Ne väijyvät lintuja vain metsästysvaistojensa mukaisesti, eivät hengenpitimikseen tirppoja tarvitse. Tekisi mieli laittaa rusettiin lisukkeeksi kellot ja helistimet.

Enhän minä kissoja vihaa, en, en. Enemmän lintuja ja pieneläimiä autoilla tapetaan.

Olen nyt virkannut kuusi torkkupeittoa ja monia pipoja. Tuntuu kivalta vaihtelulta näperrellä välillä jotain muutakin. Pian huusholli on täynnä pussukoita, kunhan ensin opin tekniikan.

Tänään paistaa aurinko ja minulla on ihan hyvä mieli. Ajattelen lämmöllä kaikkia blogini vierailijoita ja uskollisia ystäviäni. Kiitos näistä yhdeksästä yhteisestä blogivuodesta.💝

Jokainen pieni varpukin on kiedottuna timanttien peittämään vaippaan.

Kuvat eiliseltä lenkiltä.

Aamulla heräsin flimmeriin, tekstiä ei nyt tule enempää. Jännitetään onko taas lähdettävä keskussairaalaan. Nautitaan vaan pakkaspäivän kuvista joella.

Jotenkin se taas luiskahti lapasesta, tuo lankahomma.

Jämälankoja vinksin ja vonksin monessa pussukassa, joukossa toki ehjiä keriäkin ja melko täysinäisiä myös.

 "Tarttis tehrä jotain" , sanoi entinen presidentti.

 Tuossa nyt ei enää ole tolkun häivää, tuumaa lankahamsteri, siis minä.
Päätin ryhdistäytyä.

Tilasin ensimmäiseksi tämän härpäkkeen, kahdessa päivässä paketti tuli ärrälle. Nyt jämäpussukat kaikki nurin lattialle ja eikun veivaamaan.

Kivaa hommaa, ja järjestystä syntyy. Jaa, miksi vanhanaikainen kerälle syrssääminen käsipelillä ei kelvannut? No, olisihan se kelvannut, mutta kun sattui silmiin tuo mainos. Täytyyhän sitä tukea kaikenlaista teollista ja kaupallista toimintaa, että saadaan talouden pyörät maassa pyörimään. Nih.

 On tässä vielä yksi hyvä syy, joka puoltaa tuollaisen teknillisen hankinnan oikeutusta. Nyt on helpompi vertailla noiden kerien lankamääriä ja lankojen riittämistä  seuraavassa jämälankatuotannossa. Näitä keriä on helppo purkaa sisältä ja päältä. Ensimmäiseksi käsittelyyn pääsevät nuo pienet nyssykät. Kaikki pienet langan pätkätkin ovat siististi nipussa, ne päätyvät iloisesti keikkumaan pipojen tupsuina.

Teen rinnakkain molempia sukkia.

Mitkään viralliset värisuorat eivät toteudu meikämamman tuotteissa, mutta lämpöä ja iloa niiden onkin tarkoitus tuottaa.

Ai että, on hyvä mieli kun sain tuon sotkun selvitettyä. Nyt saa vähän aikaa hykerrellä ja ihastella näitä värikkäitä mandalapeittojen viimeisiä jämiä.

Ystävällisin terveisin.

    " Ystävä hyvä,

  vedä henkäys syvä,

itseäs halaa ja hymyile vähän,

     ole tyytyväinen hetkeen

                           tähän."

Padasjoen  Luonnonystävät ry:n jäsenet ovat  viimevuotiseen tapaan  ripustaneet Saksalan kujalle ystävyydestä kertovia kortteja. Tempauksella halutaan kannustaa ihmisiä lenkille lähimaastoon ja muistamaan ystäviä.

Kortteja ovat tehneet luonnonystävien lisäksi koululaiset, päiväkotilaiset ja kevanmäkeläiset.  Kortit kerätään pois puista  ensi sunnuntaina.

Nyt kannattaa päivän kuntolenkille varata vähän enemmän aikaa, kivoja kortteja on mukava lukea.

Valitettavasti kaikkia yli seitsemääkymmentä korttia en saanut kuvattua kun sormia  tuuli ja pyry jo kangisti.


Tästä tulikin mukava idea seuraavaan käsityöhön, pilkkijän lapaset.

Onko helppo arvata mikä näistä korteista on meidän ripustamamme?

Sinistä hämärää.

Moneen päivään ei aurinko ole näyttäytynyt.

Lunta on tänä talvena enemmän kuin meidän aikaisempina talvinamme täällä. Onneksi jäisiä liukkaita päiviä on ollut vähemmän.

Olympialaisetkin ovat menossa kaukana tuulisessa Koreassa. Aika on tehnyt tehtävänsä, minua ei enää kauheasti kiinnosta. Mukavahan tuossa television ääressä on  istua virkkailemassa, hyvin selostavat, katsoo sitten kun äänekkäämmin huutavat.

Toki sentään olen iloinnut tyttöjen pronssimitaleista ja surrut Kaisan epäonnea. Kultaa jos tulisi niin innostuisinkohan siinä vaiheessa ja muistelisin kuinka hienoa oli kun Veikko Hakulinen Holmenkollenilla  hiihti 50 km aikaan 3.33.33 ja Pekka Tiilikainen selosti. Hienoja hetkiä silloin radioiden äärellä ja sukkaakin kudottiin.

Uusi pipokin taas valmistui, näitä on niin kiva tehdä ja samalla saa lankakerien loppuja pois pussukoista. Lankojen väri ei nyt ihan täsmää näin lampun valossa.

Tilasin netistä tuollaisen "tupsukoneen", kiva vempain. Olisi pitänyt valita tähän pipoon tuo isompi rinkula. Lankaa näihin tupsuihin menee melkoisesti, mutta menköön.

Tupsun teko tuolla härpäkkeellä sujuu kätevästi, ihan vaan uteliaisuuttani tuon tilasin. Onhan ne tupsut valmistuneet kahden pahviläpyskän avulla aikaisemminkin ihan hyvin. Hassulta tuntuu, että nyt seitsemänkymmenen tupsuvuoden jälkeen mummelilla on oikein ostovälineet tupsuiluun.

Samassa tupsupaketissa minulle tuli toinenkin uusi tuttavuus, maltan tuskin odottaa päästäkseni  sitä testaamaan.

Mikä vaiva pienellä?

Timanttien päivä, vihdoinkin.

Pienellä tirpalla valtava kyttyrä selässä?  Lintu ei pystynyt nostamaan siipiään normaalisti selän päälle.

Lintu vaan kyhjötteli ruokintapaikalla maassa, ei lähtenyt lentoon toisten kanssa. Pystyi kuitenkin lennähtämään läheiselle oksalle.

Onneksi ruoka maistui.

Tässä parven samanlainen terve lintu.

Tämän aamun urpiaisparvessa sairasta lintua ei enää näkynyt.