Sinistä hämärää.

Moneen päivään ei aurinko ole näyttäytynyt.

Lunta on tänä talvena enemmän kuin meidän aikaisempina talvinamme täällä. Onneksi jäisiä liukkaita päiviä on ollut vähemmän.

Olympialaisetkin ovat menossa kaukana tuulisessa Koreassa. Aika on tehnyt tehtävänsä, minua ei enää kauheasti kiinnosta. Mukavahan tuossa television ääressä on  istua virkkailemassa, hyvin selostavat, katsoo sitten kun äänekkäämmin huutavat.

Toki sentään olen iloinnut tyttöjen pronssimitaleista ja surrut Kaisan epäonnea. Kultaa jos tulisi niin innostuisinkohan siinä vaiheessa ja muistelisin kuinka hienoa oli kun Veikko Hakulinen Holmenkollenilla  hiihti 50 km aikaan 3.33.33 ja Pekka Tiilikainen selosti. Hienoja hetkiä silloin radioiden äärellä ja sukkaakin kudottiin.

Uusi pipokin taas valmistui, näitä on niin kiva tehdä ja samalla saa lankakerien loppuja pois pussukoista. Lankojen väri ei nyt ihan täsmää näin lampun valossa.

Tilasin netistä tuollaisen "tupsukoneen", kiva vempain. Olisi pitänyt valita tähän pipoon tuo isompi rinkula. Lankaa näihin tupsuihin menee melkoisesti, mutta menköön.

Tupsun teko tuolla härpäkkeellä sujuu kätevästi, ihan vaan uteliaisuuttani tuon tilasin. Onhan ne tupsut valmistuneet kahden pahviläpyskän avulla aikaisemminkin ihan hyvin. Hassulta tuntuu, että nyt seitsemänkymmenen tupsuvuoden jälkeen mummelilla on oikein ostovälineet tupsuiluun.

Samassa tupsupaketissa minulle tuli toinenkin uusi tuttavuus, maltan tuskin odottaa päästäkseni  sitä testaamaan.

Mikä vaiva pienellä?

Timanttien päivä, vihdoinkin.

Pienellä tirpalla valtava kyttyrä selässä?  Lintu ei pystynyt nostamaan siipiään normaalisti selän päälle.

Lintu vaan kyhjötteli ruokintapaikalla maassa, ei lähtenyt lentoon toisten kanssa. Pystyi kuitenkin lennähtämään läheiselle oksalle.

Onneksi ruoka maistui.

Tässä parven samanlainen terve lintu.

Tämän aamun urpiaisparvessa sairasta lintua ei enää näkynyt.

Lehtikuusikujasta kantokujaksi.

Maanantaina aamuhämärissä alkoi moottorisaha laulaa loppulaulua satavuotiaille lehtikuusille.

Tästä toimenpiteestä kuntalaiset ovat keskustelleet yleisönosastoissa, Facebookissa ja kahvipöydissä jo pitkään.  Toiset vaativat Kankaantien historiallisten puiden säästämistä ja toiset pitivät vanhoja puita niin vaarallisina, että nurin vaan. Tämä tien alue on kunnan omistuksessa ja kunta on vastuussa jos jotain sattuisi.

Minulla ei ole äänioikeutta tuossa asiassa, kun en kyseisen tienvarren asukas ole, enkä tiedä tapauksen tiimoilla käydyistä keskusteluistakaan kuulopuheita enempää. Vaikea asia kunnan päättäjillä.

Onneksi meille jää vielä jotain kaunista näytettävää kylässä vieraileville turisteille.  Näistä kuvan neljästä puusta jatkuu ( tästä kuvaajan selän taakse ) lehtikuusikuja Saksalan kartanoon  ja myös Kuusikuja sataman suuntaan, tämä alue kuuluu Saksalan kartanolle. Satamasta alkava suosittu Nuijamiesten vaellusreittikin kulkee kappaleen matkaa tällä kujalla, kaunista historiallista aluetta.

Vankan näköisiä pöllejä

.

Ensimmäisen puun vuosirenkaita laskettiin, satavuotiaaksi todettiin komea puu. Keväällä moni paluumuuttaja pikkuinen ihmettelee kotipuun katoamista. Jostain mielen syvyyksistä pulpahti esille yhden kirjan nimi, "Ja pesäpuu itki".

Kunnanjohtaja on kertonut, että uudet isokokoiset lehtikuusen taimet istutetaan kaatuneita korvaamaan. Ehkä sitten Suomen 200-vuotisjuhlien kunniaksi on niiden vuoro väistyä.

Ihan innostuin näpyttelemään.

 

Tällaisena ankeana, harmaana, synkkänä ja pimeänä talvipäivänä kukat ilahduttavat, piristävät ja valaisevat koko huoneen kauneudellaan. Kliiviani ensimmäiset kukat avautuivat, laitoin kukan hetkeksi valohoitoa saamaan keittiön lampun läheisyyteen.

Googletin virallisia tietoja  kukasta, lainasin tuohon alle.

"Kliivia on narsissikasvien heimoon kuuluva kasvi, joka tuotiin Eurooppaan Etelä-Afrikasta 1800-luvulla. Kasvi on saanut nimensä lady Charlotte Cliven mukaan, joka kasvatti sitä ensimmäisenä Englannissa. Wikipedia

 Clivia miniata"

 

 Lauantaina ja sunnuntaina oli taas BirdLifen:n talvilintujen bongaustapahtuma. Täällä meidän pihassa on urpiaisten parvessa viihtynyt yksi vaaleampi versio. Onkohan tuo samaa lajia vai olisiko joukkoon eksynyt tundraurpiainen?

 

 Yllättävän vähän näkyi tirppoja nyt kun olisivat päässeet oikein tilastoihin kirjatuksi. Kipakkana pakkaspäivänä siemen- ja pähkinäpöntöllä on paljon enemmän vierailijoita. Lumen alta paljastui vielä syöntikelpoista einestä. Tiklit ovat kauniita kirkkaissa väreissä, ikkunan lasi valitettavasti haalistaa näkymää.



Urpiaisia tänä talvena on näkynyt runsaasti, tosin nyt bongauspäivänä suurta parvea ei meidän pihalla näkynyt. Olisiko ruokintapaikalla hyppivällä oravalla ollut osuutta asiaan tai sitten jollakin naapurilla oli parempia eväitä tarjolla.



Lukupiirin helmikuun kirjaksi on valittu Martti Backmanin teos, jossa faktan ja fiktion muodossa kerrotaan itsenäisen Suomen kauheimmista tapahtumista.

Vähän nolona joudun tunnustamaan, että niistä Viipurin tapahtumista en ole ollut ollenkaan tietoinen. Olof  Laguksen tapauksesta olen jotain kuullut, mutta nyt Martti Backman tuo tapauksen niin inhimilliselle tasolle, että lukija tai kuulija ei jää sydän kylmänä kauhistelemaan, tapaus koskettaa syvästi. Sodan mielettömyys on aina yhtä käsittämätöntä. Miksi tavallinen ihminen voikin muuttua vallanhimoiseksi raakalaiseksi?

En lukenut itse kirjaa vaan kuuntelin sen Celianetin kautta. Palasin kirjan sivuille tarkistamaan muutamia kohtia jälkeen päin.

Selkeä-äänistä lukijaa on mukava kuunnella, samalla jää silmät ja kädet vapaiksi. Jotain helppoa käsityötäkin voi tehdä, sellaista jonka ohjetta ei tarvitse seurata paperista tai ruudulta.

Netistä valitsin kokeiluun tällaisen kuplaneule ohjeen, helppo ja kiva tehdä. Jämälankoja riittää.

Syntymäpäivänäni olin kovassa flunssassa, taatan hankkima kukka ilahdutti. Se onkin säilynyt täydellisenä jo pari viikkoa.

 Pihalla on ollut vaarallisen liukasta, päivällä hiekat ovat painuneet jäähän ja yön pakkanen jäädyttänyt polun luistinradaksi. Olen ollut yksin kotona perjantaista asti. Lähtiessään taata on kylvänyt hiekkaa tielle, mihin ne katosivat?  Hyvin olen täällä pärjännyt, puhelin on hihaan ommellussa taskussa aina mukana, avain kaulassa ja piikit kenkien pohjissa. Lisävarusteena postilaatikolle mennessä toisessa kädessä hiekkaämpäri ja toisessa piikkikärkinen kävelysauva.

*
Eilen illalla seurasin TV:stä vaalitulosten  laskentaa. Oli se mukava kun kaikki ehdokkaat olivat iloisia voittajia, Väyrynenkin hoki yhtä mantraa joka kuvassa, onneksi yhdestä pätkästä oli ääni pois.

Kansalaiset ja veronmaksajat tässä nyt voittivat kun uusia vaaleja ei tarvita. Säästyvät myös kalliit eläkerahat ja toimistokulut väistyvälle presidentille. Uusi päämies ei varmasti olisi tyytynyt samaan palkkaankaan Niinistön kanssa, mitään palkan alennuksia olisi suvainnut (maybe).

Demokratia on toiminut ja kansa on puhunut. Näinä aikoina ei ole helppoa olla presidenttinä, Niinistö on Jenninsä kanssa onnistunut hyvin tehtävässään. Onnea ja Jumalan siunausta Niinistölle ja perheelle. 

Haavisto ja Vanhanen olisivat varmaan myös olleet hyviä, naisehdokkaat kaikki melko nuoria vielä. Tuntematta ehdokkaita persoonakohtaisesti en voi enempää kehua kuin moittiakaan.

Tämä loppulitania on varmaankin pisin politiikkavuodatus blogissani kautta aikojen, mitenkäs tässä nyt näin kävikään. Enhän minä politiikkaa, en.

Nyt on taas niin perusteellisen paljon lintuja ruokintapaikalla, jasmiinipensas täynnä pikkuvarpusia.

Jokohan saisin blogissakin uuden vuoden alkamaan?

Tätä se nyt on ollut alku vuosi. Monta päivää vietetty  sisällä flunssan kourissa. Ikkunan takana näkyvää vilskettä seurattu aamusta iltaan.

Marraskuun lopulla tilasimme Houstonista Teksasista Family Tree firmalta tarvikkeet DNA-testiin. Joulukuun alussa sain Teksasista postia, kuoressa oli kaksi näyteputkiloa, testitikut, asiakasnumeron ja palautuskuoren. Seuraavana aamuna ennen hampaiden pesua ja ruokailua pyöräytin näytteet posken sisäpinnasta ja laitoin tikun putkiloon. Tosi helppo homma eikä hintakaan ollut paha, alle satasella koko potti. Otimme serkkutestin koska siinä oli vielä hintatarjouskin voimassa.

Nyt 18.01.2018 sähköpostiini tuli ilmoitus tuloksien saapumisesta.  Jännitys oli huipussaan kun näpyttelin koneelle numeroni ja salasanan. Siellä ne nyt ovat jonossa kaikki serkut pikkuserkuista viidensiin serkkuihin yli kaksi tuhatta nimeä, suurin osa nimistä oli maailman eri laidoilta. Ensimmäisiä serkkuja listalla ei ollut, heistä kukaan ei ole DNA-testiä tuossa firmassa teettänyt.  Suomalaisia sukututkijoita tuolla Houstonissa on testattu toistakymmentätuhatta.

Tuntui ihan erityiseltä kirjata Family TRee:n sukupuuhun omia esiäitejä ja -isiä 1660-luvulta omaan nimeeni asti. Selvisi sellainenkin juttu, että vanhempani olivat keskenään viidensiä serkkuja, jota he itsekkään eivät eläessään tulleet koskaan tietämään.

Kiinnostavaa tämä sukupuun teko on. Olen jo saanut postiakin pikkuserkkuni pojalta, hän myös opasti käytännön asioissa, pääsin mukavasti alkuun.

Surullista on myös se, kun sukututkimusta harrastanut serkkuni ei enää ole keskuudessamme, hän olisi varmasti innostunut näistä DNA-testeistä.

Jos DNA-sukututkimus kiinnostaa niin täältä Finland DNA saa apua suomalaisilta harrastajilta.

Urpiaisia on tänä talvena näkynyt runsaasti.

Onneksi ovat nämä kotibambit.  Aina yhtä viehättävää katseltavaa.

Kokeilin netistä löytämääni Apache Tears virkkausta, kun noita jämälankoja mandaloiden jälkeen on korissa monia pikkuisia kerän loppuja. Pipo ja lapaset, ehkä vielä joskus löytyy näille käyttäjäki.
 

Äänestämässä on jo käyty. Saamme taas sellaisen presidentin jonka olemme ansainneet. Kuvauslupa on kysytty.

ps. 26.01.2018 lisätty linkki Finland DNA.

Jouluaatto

                                                             Rauhallista Joulua!

Joulukuun kuvia.

Tämä se on meillä parasta. Ikkunasta voi seurata luonnon elämää.

Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet meillä kotona sujuivat entiseen malliin. Aamulla lippu salkoon, nyt olisi saanut liputuksen aloittaa jo aattona, mutta meillä ei ole  valaistua lipputankoa, siksi vasta aamulla.

Veimme kynttilän sankarihaudalle. Täällä ei ollut nuoria jokaisen paaden luona vartiossa, ainoastaan muistomerkin luona oli kunniavartio ja kaikki sankarivainajat olivat saaneet haudalleen havuseppeleet.

Linnan juhlia seurasin kuten aina ennenkin televisiosta, miestä ei kauheasti kiinnostanut kättelyä katsella. Hän ei innostu rouvien ja herrojen juhlapuvuista ja kampauksista. Isäntäpari oli tyylikäs ja Minttu Räikkönen oli kaunis ja suosittu.

Päivä oli tyyni ja rauhallinen. Itsenäisyyspäivä on aina herättänyt monenlaisia tunteita. Soitin aikaisemmin veteraani-isälleni kiitokset hänen osuudestaan itsenäisyyden turvaamisesta, nyt hän on jo pois luotamme.

Meillä on kaunis kotimaa ja hieno lippu.

No, mitäpä näistä nyt enää jälkikäteen kun  juhlan aikaan blogini oli lomalla.

Jasmiinipensas on niin tiheä, että siellä on turvallista ottaa pienet nokoset.

Tänä vuonna onkin näkynyt paljon punatulkkuja. Satumaisen kaunis lintu.

Ikkunan takaa kolmen lasin läpi ei oikein tarkkoja kuvia saa, mutta ainahan kannattaa yrittää.

Tänään on vuoden lyhyin päivä, maisema näyttää sumuiselta ja ankealta. Lunta on melko vähän ja sivuteillä on sohjoa.

Päätien varrella paloi ulkotuli ja mainoksessa kerrottiin joulupuodista. Ajoimme jo ohi, mutta sain miehenkin innostumaan tilapuodista ja palaamaan takaisin. Pieni matka sivutietä ja sieltä löytyikin Kuusamon marjatilan viehättävä puoti, kannatti koukata isolta tieltä. Ostoksiakin teimme ja sain luvan valokuvata komeaa pukkia, näin hienoa en ole ennen nähnytkään. Taitavaa käsityötä Huittisista.

Tämä kaunis kranssi koristaa ovea Keinuhongan tilalla Auttoisilla.

Näitä kuvia olisi paljon lisää, mutta säästän teidät nyt vuoden lopulla kuvatulvaltani ja kaikilta krempoiltani. Tänään on ollut hyvä päivä, huomisesta en tiedä ja eilinen oli jo. 

Tuosta allaolevasta kolaasista selviää osittainen syy blogilomaan. Olen tykästynyt istumaan kotona virkkaamassa. Samalla on mukava kuunnella kirjojen luentaa, viimeksi kuuntelin Leena Parkkisen tekstiä ja pohdiskelin että onkohan Leena luokkatoverini veljen tytär. Tämän kirjan tarina liittyy  Turkuun ja Turun saaristoon, siksi niin ajattelin turkulainen kun olen sydämessäni vieläkin.

Tonttulakki matkasi Kokkolaan ja muut käsityöt myyjäisiin.

Kohta hiljennymme joulun viettoon. Monissa kodeissa joulua vietetään  tänäkin vuonna sydämet täynnä surua, rakkaat ovat nukkuneet pois. Eilen sain kuulla ystäviltä suru-uutisia, nyt ajatukseni viipyilevät heidän kodeissaan. Toivoisin, että osaisin kirjoittaa oikeat sanat, kun ystävää ei voi edes halata.

Mukavaa joulun odotusta kaikille.