Mihin se talvi katosi?

Kevätesikot ovat tulleet kauppoihin piristämään sateista ja sumuista helmikuuta. 

Lauantaina saimme ystäviä vieraaksemme. Kiitos kun jaksoitte kiertää meidän kautta kotimatkallanne. Tervetuloa taas uudelleen.

 

 Kulkuvälineetkin ovat jo vaihtuneet keliolosuhteisiin sopiviksi.  :-) Lenkkikaveri istuu odottamassa.

 Alikulkutunneli jalankulkijoille on näin värikäs. Onkohan kyseessä kannanotto päivän puheenaiheeseen.

Tällä kerralla sorsat saivat pullatuliaisia.

Perjantaina tuli viesti Instrusta, silmälasit ovat valmiina odottamassa.  Tuskin maltan odottaa huomista.  Olen niin monia kuukausia odottanut ja sählännyt tuon suurennuslasin kanssa.

Meillä kukkii pihalla lumikellot, käyn huomenna ottamassa kuvia uusien silmälasien kanssa.

Vastaava tapaus.

 Sumuisena helmikuun sunnuntaina teki mieli kaivella esille kesäisiä oman pihan kuvia.

Jostain kumman syystä juolahti mieleeni eräs pikkuinen juttu työssäoloajoilta. Se tapahtui siihen aikaan kun työnantajilla vielä oli varoja palkata luennoitsijoita esitelmöimään työssä viihtymisestä, hengen nostattamisesta ja  ym. hienoista sen ajan trendeistä.

Luennon pitäjä kertoi tarinaa henkilöstä, joka oli ansaitusti saanut uuden nimen Vastaava tapaus. Tätä nimeä ei tietenkään käytetty asianomaisen läsnä ollessa. Vastaava tapaus oli jatkuvasti viittaamassa ja pyytämässä sanavuoroa luennon aikana. Puheenpitäjältä meni konseptit sekaisin, kun hänet jatkuvasti keskeytettiin vastaavalla tapauksella. Tuo Vastaava tapaus en tietenkään ollut minä, eikä kukaan meidän talossa. Tuskin olisin uskaltanut vastata, jos olisi jotain kysytty. Homma eteni niin vaikeaksi, että työtoverit toivoivat Vastaavalle tapaukselle työestettä seuraavalle hengen nostatusluennolle.

Miksi tämä juttu juuri nyt tuli mieleeni? Minäpä kerron. Nykyään en enää istu missään hienoissa luentosaleissa kuuntelemassa korulauseita, mutta mitäs tuumitte tästä?

*Puhuja kertoo sappikivistään.
  -Juu, minullakin oli, ihan kamalaa.
*Kivulias tuo luupiikki..
  -Juu, minullakin oli ja molemmissa kantapäissä.
*Tennistä en enää pysty pelaamaan.
  -Juu, minullakin on  krooninen tuo tenniskyynärpääkipu, en tosin ole  tennistä pelannut ikuna, en.
*Lonkan nivelpussi on tulehtunut.
  -Juu, se on yhtä tuskaa, kortisoonia pistivät terveyskeskuksessa.
*Paise kurkussa.
  -Juu, minulta leikkasivat nielurisat ja siitä kaikki ongelmat alkoivatkin. Nyt onkin jo heitetty sairaalan roskikseen kaikki mahdolliset elimet, joita ei välttämättä elämässä tarvita.
*Nilkka murtunut.
  -Juu, minullakin neljä kertaa.
****
Nyt naurattaa, vaan eipä naurattanut siinä vaiheessa kun näitä on podettu ja tästä puuttuvat kaikki pahimmat. Kun on elänyt näin vanhaksi, niin nimeksi sopii Vastaava potilas. Näin se menee, vastaavaa tapausta ei tarvitse kaukaa hakea, muisteluretki omaan elämään riittää.

Kaikesta huolimatta, elämä kantaa ja suurennuslasilla näkee.

"Älä jätä ihmistä yksin"

Ystävänpäivänä Kampin ostokeskuksessa HELSINKIMISSIO järjesti kampanjan: "Älä jätä ihmistä yksin". Tapahtumalla haluttiin muistuttaa kaupunkilaisia monien vanhusten yksinäisyydestä.
Kamppiin oli rakennettu vapaehtoisten voimin pieniä "koteja", joissa yksinäinen vanhus istui unohdettuna. Kierrätyskeskus oli lainannut kalusteet.
Moni kiireinen ohikulkija pysähtyi, ehkä joku teki päätöksen käydä tapaamassa tuttua yksinäistä.

 

 Mökkipitäjän kirkko.

 Joki ei taida jäätyä kovillakaan pakkasilla.

Sieltä tullaan vauhdilla tutustumaan.

Eipä huomattu ottaa pullapussia mukaan.

 Mukava kävelylenkki joen maisemassa.

 

Tähän sitten ladyt parkkeerasivat menopelinsä ja kiiruhtivat nauttimaan kahvikupposet iloisesti rupatellen.

Nostalgiaa, omistaisipa vielä itsekin kunnon potkukelkan.

*

Silmien tilanne hyvä, uudet lukulasit tilattu, tulevat tämän kuun lopulla. Maltan tuskin odottaa.

Mainoskatko

Olen tehnyt hankintoja Positiivareiden puodista. Tilaus kävi kätevästi netin kautta. Nyt sujuu paitojen viikkaus kuin tipulin tanssi.  Paita vaan viikkarin päälle ja kolme taittoa, siisti homma. Hain kaapin kätköistä epämääräisen kokoisia paitakasoja. Kaikki ovat nyt nätisti ojennuksessa. Tuli paljon tilaakin hyllyihin.

Tehdessäni tilauksen ennen  ystävänpäivää, sain kaupantekijäisiksi myös pikkuviikkarin samaan hintaan. 

Tilasin myös nätin päivyrin ja ystävän vihkosia.  Päivyriin on mukava kirjata tärkeitä tapahtumia tai ihan muuten vaan hauskoja juttuja.

En oikein uskonut tuohon viikkarin mainokseen, mutta nyt olen iloinen, että tuo hankinta tuli tehtyä. Suosittelen Viikkaria, se on oikea hyvänmielen viikari.

Lisäys eiliseen tekstiin.   Viikattuani ison pinon paitoja huomasin, että olin asetellut paidat viikkariin väärin.  Olisi pitänyt asetella kaula-aukko viikkariin päin, selkäpuoli ylös. Siis päinvastoin kuin  kuvassa. Eihän tuo kaapissa mitään haittaa, mutta nyt ei näe kaula-aukon mallia ilman kulman nostoa. Olin niin innoissani tuosta kätevästä systeemistä, että järjenkäyttö unohtui.

Tästä se alkaa helmikuu.  Positiivarien puoti löytyy täältä.

Sitten asiasta kolmanteen.  Siirrytäänpä keittiön puolelle.

Pentti Oskari Kankaan perjantaireseptejä on nyt kerätty kansien väliin. Oskarin hauskoja juttuja on mukava lueskella vaikka ei kokkaus kiinnostasikaan.  Ruokaohjeet ovat helppoja ja terveellisiä, mitään krumeluureja Oskari ei harrasta. Lähes kaikki kirjan reseptit olen kokeillut ja mies on testannut makuja, itse en voi viljaa sisältäviä ruokia syödä. Minulle on jäänyt sitten kuvaaminen.

Pentti Oskarin kirjaa voi tilata täältä  Huomasin juuri linkkiä hakiessani, että tammikuun aikana tehdyt keittokirjatilaukset toimitetaan 0-postimaksulla. Kannattaa myös tutustua Herrankukkaron perjantaireseptiin täällä.

Talvinen retkipäivä.

Eilen pääsimme nuorten mukana retkelle saareen.  Ihana aurinkoinen päivä, paljon valoa ja puhdasta uutta lunta.  Oli niin mukavaa, että koko päivän luulin olevan sunnuntain.

Maanantaina pääsen omalle silmälääkärille, katsotaan miltä silmät nyt leikkausten jälkeen näyttävät. Samalla määritellään resepti uusille lukulaseille.  Maltan tuskin odottaa uusia kakkuloita. Monta kuukautta on mennyt Tiimarilasien ja suurennuslasien kanssa häärätessä. Ulkona pystyn kulkemaan ilman laseja. Oli se vaan mahtava tunne, kun 02.01. ajelimme Porvoon moottoritietä kotiin Tilkasta, niin pystyin lukemaan tien vihreitä opastintauluja lasittomana.

Tätä blogini hiljaiseloa nyt on kestänyt jo kuukausitolkulla. Järkytys olikin iso huomatessani, että Picasan ja bloggerin yhteistyö ei enää sujukaan entiseen malliin. En ymmärrä miten tuo kuvien siirto jatkossa onnistuu. Tämän kollaasin ja edelliset kuvat sain jotenkin tänne keploteltua, mutta ei sujuvasti mennyt. 

Tänään sain uusitun ajokortin. Oli tuo kortin uusiminenkin varsinainen prosessi. Ensin en voinut mennä lääkärintodistusta hankkimaan ennen silmäleikkauksia, meinasi mennä kortti vanhaksi. Varasin ajan yksityiseltä lääkäriasemalta. Lääkäri sitten oli hurauttanut ruksin väärään ruutuun. Toinen ruksi lupasi uuden kortin, mutta toinen sen tärkeän tiedon kumosi. Poliisilaitoksen virkailija ei hakemustani ottanut vastaan, vaan uudelleen oli lähdettävä   lääkäriasemalle asiaa selvittämään.Niin se pieni ruksi väärässä paikassa voi aiheuttaa paljon harmia. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Uusi kortti on nyt kukkarossa ja kuvakin on ihan oma.  Olisivat siellä tietenkin voineet valita jonkun nätimmänkin naaman ajokorttiini.  Hih...   En ole vielä tavannut ketään, joka olisi omaan passikuvaansa tyytyväinen.  Tosin en ole enää kehdannut moittia omaa kuvaani senjälkeen kun poikani sanoi, että niissä kuvissa on yleensä se vika että ne ovat mallinsa näköisiä.

Sydäntalvi

                                   Tämä päivä 75 vuotta sitten oli tärkeä vanhemmilleni.
 

 Heideken, Turku.

                    Oman isän ompelema ruokalappu.Täällä kerroin tästä aarteesta lisää.