Talvinen retkipäivä.

Eilen pääsimme nuorten mukana retkelle saareen.  Ihana aurinkoinen päivä, paljon valoa ja puhdasta uutta lunta.  Oli niin mukavaa, että koko päivän luulin olevan sunnuntain.

Maanantaina pääsen omalle silmälääkärille, katsotaan miltä silmät nyt leikkausten jälkeen näyttävät. Samalla määritellään resepti uusille lukulaseille.  Maltan tuskin odottaa uusia kakkuloita. Monta kuukautta on mennyt Tiimarilasien ja suurennuslasien kanssa häärätessä. Ulkona pystyn kulkemaan ilman laseja. Oli se vaan mahtava tunne, kun 02.01. ajelimme Porvoon moottoritietä kotiin Tilkasta, niin pystyin lukemaan tien vihreitä opastintauluja lasittomana.

Tätä blogini hiljaiseloa nyt on kestänyt jo kuukausitolkulla. Järkytys olikin iso huomatessani, että Picasan ja bloggerin yhteistyö ei enää sujukaan entiseen malliin. En ymmärrä miten tuo kuvien siirto jatkossa onnistuu. Tämän kollaasin ja edelliset kuvat sain jotenkin tänne keploteltua, mutta ei sujuvasti mennyt. 

Tänään sain uusitun ajokortin. Oli tuo kortin uusiminenkin varsinainen prosessi. Ensin en voinut mennä lääkärintodistusta hankkimaan ennen silmäleikkauksia, meinasi mennä kortti vanhaksi. Varasin ajan yksityiseltä lääkäriasemalta. Lääkäri sitten oli hurauttanut ruksin väärään ruutuun. Toinen ruksi lupasi uuden kortin, mutta toinen sen tärkeän tiedon kumosi. Poliisilaitoksen virkailija ei hakemustani ottanut vastaan, vaan uudelleen oli lähdettävä   lääkäriasemalle asiaa selvittämään.Niin se pieni ruksi väärässä paikassa voi aiheuttaa paljon harmia. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Uusi kortti on nyt kukkarossa ja kuvakin on ihan oma.  Olisivat siellä tietenkin voineet valita jonkun nätimmänkin naaman ajokorttiini.  Hih...   En ole vielä tavannut ketään, joka olisi omaan passikuvaansa tyytyväinen.  Tosin en ole enää kehdannut moittia omaa kuvaani senjälkeen kun poikani sanoi, että niissä kuvissa on yleensä se vika että ne ovat mallinsa näköisiä.

Sydäntalvi

                                   Tämä päivä 75 vuotta sitten oli tärkeä vanhemmilleni.
 

 Heideken, Turku.

                    Oman isän ompelema ruokalappu.Täällä kerroin tästä aarteesta lisää.

Vuoden viimeiset.

 Pihan jouluruusut ehtivät kukkaan jouluksi.

Tänään kävimme aamulla Tilkassa silmälääkärillä. Valmisteltiin torstaista leikkausta. Vielä näitä kuvia ja tekstiä tässä valmistelin suurennuslasin avulla.  Nyt näyttää siltä, että uuden vuoden saan aloittaa uusin silmin.

 

Kävimme mökkipitäjässä, saimme ystäviltä kauniin kukkakimpun.

 

Mökin pihassa aloitteli kukintaa bellikset. Kukka oli ihan valmis, mutta sateen takia hieman supussa.

Vettä roikasi taivaan täydeltä. Juutuimme pehminneeseen pihatiehen. Jouduimme soittamaan avuksi järeämpiä voimia.

Tämä taitaa ennakoida kesäistä soran ajoa.

 

Pikkuinen oravakin on  vaihtanut turkkinsa talvikuosiin.  Missä vaan viipyykään talvi.

 

Olisikohan tuo kurre sittenkin albiino? No korvatupsut ovat sentään ruskeat.
Kuvaaja ei oikein pysynyt kurren vauhdissa.

Hätäisimmät juhlijat ovat jo paukutelleet pommejaan pitkin iltapäivää. Terveiset kaikille pikkuisille koirille, koettakaa kestää.

Hyvää Uutta Vuotta!

Rauhaisaa Joulua!

Hyvää Joulua kaikille blogiystäville.

Me taatan kanssa noudatamme pyhien aikana espanjalaisen sananlaskun viisautta, jonka blogiystäväni lähetti Fuengirolasta.

"On kaunista olla tekemättä mitään ja sitten levätä."

Odotettu kirje saapui jouluksi.

On kuin olisin saanut joululahjan, kun silmäklinikan kirje saapui. Uudenvuoden aattona  aamulla on silmälääkärin tarkastus ja 02.01.14 on leikkausaika varattuna.

 

 

Yritin vähän kuvata joulukukkia kotona. Eivät kuvat oikein onnistu eriparisilla silmillä.

Nyt vaan odotellaan rauhassa joulua ja yritetään selvitä ilman flunssaa vuodenvaihde.

Puhelimella kuvasin Itäkeskuksen joulukuusta, vähän näyttää käsi vapisseen.

Ei minusta enää ole shoppailemaan väentungoksessa. Ahdistaa jo ajatuskin.

Oli kuitenkin oikeaa asiaakin Itikseen. Tarvitsin sämpylätarvikkeita.  Olin iloisesti yllättynyt kun hovihankkijani Ruohonjuuri ja Säästä ja Punnitse ovat taas palanneet Itäkeskukseen. Nyt pääsen taas "säästämään" taatan piuhanhakuureissulle kyytiin mukaan.

Olemme pitkin syksyä saaneet pihalta lehtikaalia patoihin ja keittoihin. Eipä saada enää, kaalit ovat nyt menneet parempiin suihin.  Olisikohan pupujussi hypännyt matalan aidan yli yrttimaalle?
Naapurin kissan olemme nähneet siitä loikkivan, mutta pupu  :-).  No, onhan niillä vahvat jalat loikkimiseen.

Kaksi yötä jouluaattoon. Voi kuinka sitä pikkuisena odotettiin aattoa malttamattomasti. Nyt ei enää tunnu missään, on huomattu, että päivät rientävät kiitolaukkaa eteenpäin. Ei tahdo mukana pysyä, aina ei äkkiseltään muista edes mikä päivä onkaan menossa.  Kuvittelen kuitenkin mielessäni, että kaikki muuttuu kunhan saan uudet silmät ja saan heittää suurennuslasin kaulaltani.

Taata virittelee pihalle lyhtyihin kynttilöitä.

11.12.13

Ehtivätköhän jouluruusut avata nuppunsa jouluksi?  Nyt ei  lumi ole esteenä ainakaan vielä tänään.

On niin hauska tuo päiväyskin, on suorastaan velvollisuus päivittää blogia tällaisena päivänä. Oikein odotin, että jotain erityistä tapahtuisi. Vaan mitäpä sitä meikämummolle.....

Saimme sentään illaksi mukavan vieraan Kokkolasta, siinä olikin juhlaa yhdelle päivälle.

Odottelen edelleenkin kirjettä silmäklinikalta. Näin hartaasti en ole postin tuloa odottanutkaan moniin vuosiin.

Ehkä se kirje tulee jo huomenna, tai sitten ylihuomenna.

Veljeni lähti vaimonsa kanssa  Texasiin talvea pakoon. Saimme seitsemän kukkivaa saintpauliaa tänne hoitoon. Helmikuun lopulla sitten näemme kuinka monta paulinkukkaa Plantagen saa meille kaupaksi.  :-)

Odottelua edelleenkin.

Oli se vaan hienoa, että tuo kaamea myrsky osui eiliselle Oskarin päivälle. Ei kuulosta oikein luontevalta Unelma - myrsky. :-)

Nyt olen saanut niin paljon viestejä ystäviltä, kortteja, emaileja, tekstareita ja lauluakin sain kuunnella Citymarketin kalatiskillä puhelimesta. Monet ovat kyselleet kuulumisiani. Nyt on suorastaan pakko puristaa tänne blogiinkin muutama rivi. Kovin on hankalaa kirjoittaminen kun silmät ovat ihan eri paria. Leikattu silmä näkee hyvin kauaksi, mutta lukeminen ilman linssiä ei onnistu. Ulkona siis voin kävellä vain jos vasen silmä  on peitetty tai oikeasnpuolen linssi laseista on kokonaan poistettu.  Kiva katsoa ihmisten ilmeitä kun he huomaavat mummelin kulkevan yhden linssin kanssa, yleensä kukaan ei huomaa mitään.

Olen taas jonossa, nyt vasemman silmän leikkaukseen. Tämä toinen leikkaus on paljon helpompi, poistetaan vain kaihi.  Odotan innolla kirjettä silmäklinikalta.

Lukeminen sujuu nyt ison suurennuslasin avulla, toisen silmän edessä on lisänä linssi. Suurennuslasit kulkevat nyt mukana kaupassakin, vähän vaatimattomampaa kokoa tietenkin, laukkuun sopiva.

Puoli vuotta meni ensimmäiseen leikkaukseen pääsemiseen, toivottavasti uusi kutsu tulee vähän nopeammin.

Blogini toimii edelleenkin hidastetulla nopeudella, säästöliekillä.  Ruokablogiin olen jotain laitellut, kun syötävä on ja muisti joskus pätkii. On hyvä saada talteen kokeiluitani, ettei tarvitse samoja asioita uudelleen pähkäillä. Leipominen ilman vehnäjauhoja tuntuu ihan kivalta.

Hyvää Adventtiaikaa kaikille!

Onni on suurennuslasi.