Missä mamma luuraa?

 Täällähän minä, harmaamalvikkien takana. Kun Anja ystäväni toi minulle taimen, niin en osannut kuvitella kuinka valtava kukka tästä tulee. Nyt oikein odotan sitä hetkeä jolloin ensimmäiset kukat avautuvat. Harmaamalvikki on vanha hieno perinnekasvi.

Jahah, kuinkahan pitkäksi lipstikka tänä kesänä kasvaa?

Eilen avautuivat clematikset kuistin ritilässä.

 

 

Pian saadaan kesäkurpitsaa maistella.

Lipstikan siemeniä keittoon.

Tämänkin kukan taakse voisi piiloutua.Iso hiervenjuuri on jo lähes kaksimetrinen. Tänä kesänä on ollut lämpöä ja vettäkin on saatu, pihapiiri rehottaa valtoimenaan.

Ihania kesäpäiviä, näitä vaan lisää toivotaan. On mukava asustaa suurin osa päivästä kuistilla.

Rakkaus on palava.

 Loistavia aurinkoja. Iso hirvenjuuri.

Astrid Lindgren ruusut kärsivät viime talven pakkasista. Muutamia kukkia kuitenkin on jaksanut kasvattaa iloksemme.

Blogiystävän kanssa Ainolassa.

Meillä oli eilen ihana päivä, kun saimme blogiystävä, Jaelin, vieraaksemme. Olimme suunnitelleet käyntiä Gumbostrandin taidegalleriassa, mutta se ei ollutkaan yleisölle avoinna vielä keskiviikkona, vasta ensi viikolla.

Muutimme suunnitelmaa ja lähdimme taatan kyyditsemänä kohti Tuusulan rantatietä.

Ainolassa emme saaneet valokuvata sisällä talossa, oli tyydyttävä pihan rakennuksiin. Halkoliiteriin oli pinottuna valtavan paksun puun pöllejä.  Ainolan puistomaisessa pihassa kasvaa suuria vanhoja puita.

Ainolan saunarakennus on kiinnostava rakennus kaikkine entisajan pyykki- ja sauna tarvikkeineen. 

Tyttö ja heinät.
Tutkittuamme vielä Ainolan puutarhan siirryimme seuraavaan kohteeseen.

Upea hirsinen taiteilijakoti Tuusulanjärven rannalla. Talon vanhojen taulujen takia täälläkään ei saanut valokuvata.

Vanhassa puistossa kukkivat lukuisat kukat. Nyt oli varjoliljojen aika.

Puutarhassa oli myös hauska kaunis kärry.

Maija Halosen kasvimaa on taas otettu viljelyyn. Tästä saisi hyvän kurkkusäilyke ohjeen.

Lisää Halosen kukkatarhan loistoa.

Seuraava kohteemme olikin sitten paljon vaatimattomampi.

 

Kävimme vielä J.H.Erkon kodin pihalla, mutta tarkempi tutustuminen jätettiin seuraavaan kertaan.

 

Tässä vielä ruusu ystävälle. Kiitos kun tulit, saimme viettää ihanan päivän yhdessä.

Enni Id ll

Kukkia.
Edellisessä postauksessani kerroin käynnistämme Enni Idin kodissa. Hassua, että blogeissa pitäisi aloittaa tarina lopusta.

Hämärässä mökissä kuvaaminen oli hankalaa, kun valistus tuli vain pienistä ikkunoista.

Ennin hillopurkit ovat näin kauniita.

Taiteilijan työvälineita.

 

Tässä seinässä näyttäisi olevan myös taiteilijan puhelinmuistio.

Ennin viehättävä hattuhylly.

Enni on rakastanut värejä, sen huomaa näistä mekoistakin.

Ennin postilaatikkoon ei enää kirjeitä tule.

Tuttuja kissahahmoja.

Kollaasi istuimista.

Enni Id on ollut oman tiensä kulkija, hän ei paljoa piitannut ihmisten mielipiteistä. Uskalsi maalata sydämenkyllyydestä juuri niitä värejä, joita kauniina piti. Olisipa somaa istahtaa tuolle Ennin penkille ja tuntea kesän jatkuvan talvellakin.

Enni Id, taiteilija I :n osa

Mökki tieltä kuvattuna.
Vihdoinkin onnistuimme pääsemään ihastelemaan ja hämmästelemään Ennin mökkiin sisälle asti.



Mökki on avoinna  kesäkuukausina viimeisenä sunnuntaina.

Enni Id on elellyt mökissään Padasjoella miehensä Eetun  ( Edvard ) kanssa. Enni oli ammatiltaan ompelija ja Eetu muurari.

Enni oli itseoppinut taiteilija, jonka mielikuvitus oli uskomaton. Enni testamenttasi omaisuutensa Padasjoen kunnalle, mökki on ollut kylmillään Ennin kuolemasta lähtien, mutta nyt onneksi on alkanut tapahtua. Kylätoimikunta on talkootöinä kunnostanut mökkiä, pihaa on raivattu ja tupa on saanut uuden katon.

Tämän kuvan otin kesällä 2009, silloin emme päässeet kurkistamaan sisälle.  Kattokin on vielä vanha  ja valtavat pöheiköt raivaamatta.

 

Tämä kuva on talon takaa otettu sunnuntaina.  Hieno katto, Ennin mökki pysyy nyt kuivana.

Tässä kerrotaan meneillään olevasta projektista.

Tervetuloa vaan sisään. Tulija hämmentyy näkemästään. kaikki mahdollinen pinta on maalattu kukkia ja köynnöksiä täyteen.  Huikeaa!

Soitin eilen eräälle henkilölle, joka on lapsuudessaan tuntenut Ennin.  Hän kertoi mm. näin: "Enni   maalasi ensin  huonekalut täyteen kukkia, kaappien ovet hän koristeli myös sisäpuolelta. Huonekalujen jälkeen Enni koristeli kaikki mahdolliset astiat. Enni innostui maalaamaan kissatauluja fanerinpaloille ja myöhemmin ihmisiä työnsä äärellä. Eetu ei innostunut Ennin tauluista, vaan oli korjaillut varastojen seiniä naulaamalla Ennin taulut kuvapuoli seinää vasten. Eetun kuoltua Enni oli matkustanut Lahteen ja teettänyt vihkisormuksista itselleen korvakorut ja samalla reissulla ostanut lisää faneria ja öljyvärit. Siitä alkoi mökin seinien koristelu. Vähitellen Ennin työt alkoivat kiinnostaa ihmisiä ja Enni piti näyttelyn Helsingissä. Enni arvosti suuresti saamaansa huomiota.  Enni oli persoonallisuus, tarina jatkuu. Jonain kesänä Enni oli kasvimaalla puuhaamassa rönttövaatteissa, kun lehden toimittaja ilmestyi pihaan. Toimittaja kyseli, että onkohan taiteilija Enni Id kotona?  Enni oli vastannut, että odottakaa siellä vähän aikaa hän käy katsomassa. Enni meni sisälle tupaan takaovesta, siistiytyi vähän ja palasi kuistille, no niin, on hän kotona."

 

Vanhat peltipurkitkin saivat Ennin toimesta uuden kuosin.

 

Jakkara ja saapasrenki.

Kaunis puukiulu.

Ämpäri ja potta.!

Koskaan aikaisemmin en ole nähnyt näin kaunista harmoonia.

Enni maalasi harmooniin kokonaisen orkesterin, kukapa sitä nyt yksin soittelisi.

 

Täällä lepäävät yhdessä Enni ja Eetu.

Minulla on vielä lisääkin kuvia Ennin mökiltä, postaan blogiin, kunhan ehdin. Kiinnostuneille tiedoksi,  Enni Idistä on paljon juttuja netissä, googlaamalla löytyy.

Padasjoelta löytyy oikea aarre, onneksi nyt on herätty pelastamaan Ennin perintöä.