Los Bolichesin Fatima

Nuestra Sra de Fatima. - Los Boliches.

Kuljemme usein tämän pikkuisen kappelin ohitse. Paikka on pyhitetty hiljaisuudelle ja rukoukselle.

En ole tohtinut mennä lähelle, koska kappelin luona on usein paljon väkeä.

Rantakadun palmuja.

 

Eilen paikalla ei ollut ketään, uskaltauduin kurkistamaan sinisen rautaportin taakse sisälle kappeliin. Siellä seisoo kaunis Fatima kukkien ja valokuvien ympäröimänä, valokuvia katosta lattiaan. Olen himmentänyt kuvien reunat. Haluan kunnioittaa kuvien tuojia ja heidän rakkaittensa yksityisyyttä.

Kappeli on niin pieni, että sinne ei mennä ollenkaan sisälle.

Olen nähnyt ihmisiä kappelin edessä polvillaan tuomassa asiaansa Fatiman tietoon. Ilmeisesti nuo lukuisat valokuvat kertovat täyttyneistä toiveista ja rukousvastauksista.

Kuvissa näkyy paljon lapsia, nuoria neitoja ja nuorukaisia. Olen himmentänyt kuvan yksityisyyden suojaamiseksi.

Tervetuloa lukijaksi, Enya ja -sarda-.

Kirjainhaaste # 19 -KK-

VossiKKa



Täällä lisää  -KK- sanoja kuvin.

Lauantaikuvia.

Tänään innostuin kuvaamaan kukkia, kun olin saattanut taatan Sofia-opistolle tähtitieteen luennolle. Täällä toimii suomalainen kanslaisopisto. Kurssitarjonta on mittava, jokaiselle löytyy jotakin.

Jutusteluni kuitenkin liittyy eiliseen Masan musiikkimuisteloon.

Lähdimme eilen oikein hyppykengässä ajoissa kotoa varmistaaksemme hyvät paikat seurakuntakodilla. Olimme jo puolituntia aikaisemmin perillä ja kappas vaan sali oli jo täynnä. Talvikanttorin musiikkituokio on niin suosittu. Näimme monien ihmisten lähtevän ovelta pois, paikkoja ei ollut kaikille.

Tällä kerralla Martti Kilpeläinen oli kutsunut vieraaksi Lepistön perheen Vihdistä. Pekka ja Päivi Lepistö ovat kumpikin lahjakkaita laulajia. Saimme kuulla monta ihanaa laulua. Laulujen taustoista kertoili Kilpeläinen kiinnostavia tietoja. Hän on huippukuoronjohtajuuden lisäksi myös armoitettu kertoja, tempaa kuulijan mukaansa hetkessä.

Yritänpä kertoa yhden tutun laulun taustaa. Etsin netistä tähän oikein sanatkin, kun ne ovat niin koskettavat.

Vartiossa
(1942, Säveltäjä: Lassi Utsjoki, Sanoittaja: Elli Tuomisto)

Ma vartiossa seison, nyt yössä yksinäin,
On seuranain vain taivaan tähti kirkas.
Ja usein ajatukset on mulla samat näin,
Oi taivaan tähti sama on sun kirkas.
Ja usein ajatukset on mulla samat näin,
Oi taivaan tähti sama on mun kirkas.

Te rauhas´ olla saatte, ma teitä vartioin,
Ei tuhota voi vainolainen meitä.
Ja kentälle jos jäisin ma iäks´ uinumaan,
Niin viime hetkelläkin muistan teitä.
Ja kentälle jos jäisin ma iäks´ uinumaan,
Niin viime hetkelläkin muistan teitä.

Näin yksin yössä seison ja teitä muistelen,
Ja rukoilen ma suojaa puolestanne.
Te isät, äidit, veljet ja siskot rakkahat,
Ma olen täällä teidän turvananne.
Te isät, äidit, veljet ja siskot rakkahat,
Ma olen täällä teidän turvananne.

Olen kuullut tämän Pekka Lepistön tulkitseman laulun satoja kertoja jo kotona pienenä ja aina olen luullut, että sen on runoillut vartiomies "siellä jossakin".

Näin ei kuitenkaan ole, vaan laulu on kotirintaman tuote. Runon kirjoitti yhden tähtikirkkaan yön innoittamana nuori kuusitoistavuotias tyttö, Elli Tuomisto. Runo julkaistiin jossakin keski-suomalaisessa lehdessä ja osui Lassi Utsjoen silmiin. Lassi otti runon mukaansa kotiin ja sävelsi sen oitis lauluksi.

Laulun tarina saattaa olla monille tuttu, mutta minulle se oli yllätys ja uutta tietoa.

"Aina sitä oppii, kun on kotoa pois": Sanoi Martti Kilpeläinen.

Voisinpa vielä kertoa tarinaa laulusta; "Riennä riemuin eespäin vaan"...  Tai 97 vuotiaana pois nukkuneesta mummosta, joka tarjosi kanttorille aina anispastillia ja kutoi jouluksi sukat. Ne sukat ovat hienot, saimme ne nähdäkin, harmaat villaiset, varsissa nuottikuviot somisteena.

Mitähän talvikanttori kertookaan ensi perjantaina? Maltan tuskin odottaa.

Loppukevennyksenä vielä tänään rannalla kuvaamani varusteiden vartija.

Kiehtova Mijas

Oli mukavaa palata vuoren rinteelle 400 metrin korkeudelle Mijaksen valkoiseen kylään. Taata ei täällä vielä ollut käynyt aikaisemmin.

Kylän kapeilla kujilla tai pitäisikö sanoa kaduilla kuljeskeli monta bussilastillista turisteja Aurinkorannikon muilta lomakohteilta.

Kukat ilahduttavat silmää.

Portaita tuntuu olevan loputtomasti, onneksi pystyntaas hengittämään normaalisti flunssan jälkeen.

Kisuli siellä paistatteli päivää tiilikatolla.

Nyt olivat aasitkin paikalla. Tytöt valitsivat kärryajelun.

Aaseilla voi myös käydä ratsastamassa. Aasin otsassa on "rekisterikilpi", burro taxi ja numero. Huomasin, että aasitkin tykkäävät rapsutuksista ja taputtelusta. Ensin tämäkin vähän höristi korviaan, mutta sitten se oikein asettui nautiskelemaan huomiosta ja silmät lupsahtelivat kiinni. Aasin selkään en uskaltaisi nousta, en edes kärryyn tohtisi kiivetä tällä elopainolla.

Kuvia aaseista oli vähän vaikea ottaa, kun olivat katoksen alla suojassa.

Erässuomalainen nainen tuli sanomaan, että aasinajajat ottavat maksun jos eläimiä kuvataan. Nainen sanoi, että hän ei ainakaan maksa, ei ymmärrä mitä sanotaan. Minä lupasin maksaa jos tullaan pyytämään. Kukaan ei tullut mitään kysymään, sain ihan rauhassa seurustella aasien kanssa ja taata nappasi kuvat.

Tänne haluan tulla vielä uudelleenkin, jonain kauniina päivänä.

Kaunista värikästä käsin tehtyä keramiikkaa. Miten tuollaisen seinäruukun saisi ehjänä kotiin?

Nousimme tälle tasanteelle tutustumaan neitsyelle kallioon hakattuun kappeliin.

SANTURIO DE LA

VIRGEN DE LA PENA

Kappeli on sisältä kuin koru. En tähän yhteyteen voinut laittaa enempää kuvia.

Tästä kuvasta tuli mieleeni Akseli Gallen-Kallelan taulu,; Akka ja kissa. En kuitenkaan halua nimetä tätä kuvaa  samalla tavalla. Kävisiköhän, Nainen ja kissa?




Alhaalla näkyy autereen läpi Fuengirolan kaupunki, matkaa noin kymmenen kilometriä.

 

Näiden nuorten työtehtävä ei minulle oikein auennut, jotain mittausta he suorittivat. Tyttö pyysi taataa ottamaan heistä kuvan. Toivottavasti kuva onnistui, siellä se on tytön puhelimessa.

Kirjainhaaste # 18 MO

Tämä MOpsi-herra omistaa myymälän Bussikadulla.

Täällä lisää MO-kuvia.
 

Tuulinen markkinapäivä.

Kevät on tulossa, tämäkin puu on jo  puhjennut kukkaan. Ihania rosapalloja oksilla.

Puuskainen kova tuuli riepotteli myytäviä paitoja miten tahtoi. Kojujen katokset olivat jo lentäneet omille teilleen, sikäli kun niitä yleensä oli nostettukaan paikoilleen.

Tämän kojun luona tungeksi runsaasti väkeä, en edes päässyt lähelle katsomaan mitä siellä myytiin.

Tunnelma oli ihan erilainen kuin leppoisana aurinkoisena päivänä.

Monet vakituiset myyjät olivatkin jääneet kotiin tai lähteneet jonnekin muualle tavaroitaan kaupitsemaan.

Suloinen koiruli torkkui omassa kärryssään.Tuolla onkin lämmintä ja turvallista, markkinaväki ei tallo pikkuisia tassuja. Minulle ei oikein selvinnyt, että onko tuo kärry suunniteltu vartavasten hauvojen kuljetukseen vai olisiko se ostoskärry uusiokäytössä.

Yritän nyt lähteä googlettamaan tämän ihastuttavan puun nimeä, jos sen löydän, niin postaan myöhemmin.

 

Lisäys 24.02.2013,  Anonyymi on kommenttiosastossa nimennyt tämän kauniin puun.

Dombeya wallichii

Kiitos tiedosta. 

Olen pitänyt vähän blogitaukoa.

Olen saanut viettää hauskan viikon ystäväni kanssa, tänään saatoin hänet lentokentälle. Minun vakituinen matkakumppanini on Suomessa käymässä.

Valentinin päivän läheisyys näkyy jo kauppojen ikkunoissa. Näitä sieviä paketteja kuvasin Torremolinoksessa.

Eilen hyppäsimme autobussiin ja ajoimme ylös Mijasiin.

Kauniita pieniä kauppoja löytyi kiivettyämme lukuisia portaita ylös rinnettä.

 

Löytyi härkätaistelumuseokin, emme kuitenkaan poikenneet sisään.
 

Mijasin hevosia on myös kuvattava.

Yritin laskea kuinka monta sombreroa tuossa tornissa on. Kymmeniä niitä on ja kaikkia kokoja. Sain kuvausluvan henkilökunnalta.

Täällä on siistiä ja kaunista, haluan tulla uudelleenkin täältä avautuvia maisemia katsomaan.

Näiden historiallisten holvien alla myytiin ihastuttavia koriste-esineitä.

Tämä viikko on ollut mieleenpainuva. Kiitos ystäväni, kun tulit. Lennähdit tänne ja toit päivänpaisteen tullessasi.

Monta viikkoa olikin minulla mennyt sairastellessa, nyt oli hienoa taas käydä uimassa, kävelyllä ja istua aurinkoisella rannalla katselemassa ohi kulkevia ihmisiä. Tämä kesäinen ilma sopii niin hyvin sydämelle ja kolottaville jäsenille. Tuota nivelrikkoa ei kuitenkaan saa enää pysähtymään ja se viheliäinen vaivasenluukaan ei anna itseään unohtaa.

Blogiystäviäni en ole unohtanut, mutta tällä nettisysteemillä en onnistu kommentteja laittamaan, niin hidasta on, että  hermo menee myös tilttiin.