
Löysimme kirjaston vierestä tämän kauniin puiston.

Puisto on hyvin rehevä, paljon erilaisia puita ja pensaita ja näin keväällä täynnä lintujen laulua.

Solisevat purot ja putoukset, sillat ja kävelytiet muodostavat mukavan keitaan kaupunkilaisille.

Tuo ihmeellinen "puu" ei selvinnyt meille, onko se taideteos, vai mikä kumma. Valtavan suuri se on. Emme päässeet lähempää katsomaan, se on korkean aidan takana. Pitäisi lähestyä toisesta suunnasta.

Arvelimme, että tässä puretaan härkätaisteluarenaa, mutta ei se niin ollutkaan. Arenaa peruskorjataan.
Olin luullut, että härkätaistelut ovat jo loppuneet EU-Espanjassa. Kanarian saarilla ja Kataloniassa ei enää härkätaisteluita järjestetä, muualla vielä.
Vannoutuneet härkätaistelujen ystävät pitävät niitä suurena taiteena ja matadorit ovat palvottuja sankareita. En ymmärrä, en, en.
Eläinten kannalta olisi parempi, että sellaiset nykypäivän "matadorit" kuin Fernando Alonso Ferrarillaan tyydyttäisi ihmisten jännityksen kaipuuta. Konevoimat eivät tunne kipua.
Ihminen on kummallinen otus, kautta aikojen on haluttu sirkushuveja, tarkoittaa sitä, että heikompi aina joutuu kärsimään tai kuolemaan.
Siirrynpä tästä vielä katselemaan noita kauniita kukkakuvia, jää parempi mieli ennen nukkumaan menoa.