Nyt pääsinkin jo mieliaiheeseeni, eli ruokaan. Mansikkasmoothiella on mukava aloittaa päivä.
Tuoreet marjat ovat Austinissa edullisia ja niitä on tarjolla ympäri vuoden. ( Huokaus.)
Teksasin ruoka on saanut paljon vaikutteita Meksikon ruokakulttuurista. Minulle jäi sellainen käsitys, että lihaa syödään runsaasti ja mausteita ei säästellä. Ruokakauppojen hyllyt suorastaan notkuivat tuoreista kasviksista, vihanneksista ja hedelmistä. Näillä osastoilla meinasin tulla hulluksi, otin paljon kuviakin, osan niistä jo laitoin uuteen ruokablogiini.
Koska ollaan Ameriikassa, niin hampurilaisia ei voi vältellä. Sikäläisen hampurilaisen koostumusta en tiedä tarkemmin, koska en niitä maistanut. Coca colaa näkyi useimpien ihmisten lasissa poreilevan. Minulle maistui jäävesi.
Oasis
Tämä ruokapaikka oli niin kaunis lukuisine viehättävine patsaineen, että niitä halusin kuvata muistoksi.
Minua viehätti erityisesti tämä lukeva poika. Tuli mieleeni
eräs toinen poika, jonka kuvasin kesällä korkealla koivunoksalla lukemassa.
Tulinen keitto ja salaattia.
Oasis ja Iguana Grill ovat korkealla törmällä järven rannalla. Ravintoloiden terasseilta on huikeat näkymät alas järvelle. Nyt vedenpinnan laskettua keskelle järveä on syntynyt saari.
Iguana Grill tarjosi Chalupa Compuestaa. Minulla meni mielessäni tacot ja tortillat sekaisin, mutta dippikastike poltti julmasti huulia ja kieltä. Jäävettä kului ja teki mieli juosta suu auki vastatuuleen, kuten merenkulkija enoni oli tehnyt Turkissa. :-)
Vielä silmäys järvelle.
Parina iltana kuumeni grilli kuistilla, velimies toimi grillimestarina. Tässä vartaat valmiina grillattaviksi.
Grillivarras valmiina herkuteltavaksi bataattiranskiksien kanssa. Lisänä oli vokattuja kasviksia, mutta niitä en muistanut kuvata.
Lounassalaatti, aurajuustoa, pekonia, broileria, tomaattia, pähkinää ja salaatinlehtiä. Oi, nam!
Pasta bolognese on Austinissa tämän näköinen, kuvassa taitaa olla Anniinan annos.
Rudy´s
Voi, tämä oli ihana paikka, koska tahansa voisin syödä Rudys´in ruokaa. Tätä ei voi verrata mihinkään.
Ruoka tilattiin tästä tiskiltä ja ostokset pakattiin tuohon mustaan koriin ja vietiin pöytään.
Kuvassa keskellä oleva nuorimies keräsi meidän koriamme. Minulle, joka olin ensikertalainen, hän antoi maisteltavaksi kolmea erilaista lihaa ja niistä sai sitten valita mieluisensa. Kaikki olivat niin hyviä, että oli vaikea valita. Anniinalta kysyttiin meidän kotimaatamme. Kuultuaan, että olemme Suomesta, kaikki pojat kuorossa huikkaisivat "Heiii, heiii" niin, että sali raikui. Tunsimme olevamme tervetulleita.
Vieläkin tulee vesi kielelle, kun katselen tätä meidän ruokaamme.
Lautasia ei ollut, vaan ruokaa annosteltiin kiiltäväpintaiselle paperille. Kaalisalaattia, papuja, uusia perunoita ja suussa sulavaa lihaa. Koskaan aikaisemmin en ole saanut niin hyvää ja mureaa naudanlihaa. Vahinko vaan, että maissipöperöä en uskaltanut syödä, kun siinä oli vehnäjauhosuurus, kertoivat sen olevan herkullista.
Ruokailun jälkeen paperista tehtiin nyytti purkkeineen ja kertakäyttölusikoineen ja kiikutettiin roskiin. Mitään tiskejä ei tullut. Kätevää ja kotoista.
Grillattua lihaa, näyttää palaneelta, mutta herkkua se oli.
Grillisalin takaseinällä oli hauskoja kirjoituksia. Ehkä ne näkyvät kuvia klikkaamalla.
Ruokaa jäi vielä kotiin vietäväksikin.
Tykkäsin niin tästä Rudyn paikasta, että jotenkin tuntui kuin olisin ollut täällä aikaisemminkin. No, taatusti en ole ollut, koska tämä loma oli ensimmäinen matkani USA:han.
Viimeisenä Austin-iltanani kävimme syömässä italialaisen miehen omistamassa ravintolassa, kuvasatoa siitä ei ole, mutta mukaan sain yhden idean, jonka aion tänään toteuttaa. Jos ruoka onnistuu, niin esittelen sen myöhemmin uudessa ruokablogissani.
