Mustikkalettumysteeri

Tänään oli leuto ja mukava talvipäivä, uskaltauduin lähtemään kylille. Otin vielä kaksi kuvaakin muistoksi tästä hienosta tammikuusta.

Kävin palvelutalolla tapaamassa mummoystävääni. Moneen viikkoon en ole voinut käydä ystäväni luona, kun en halunnut viedä vanhuksille flunssapöpöjä tuliaisiksi.

Tulin niin iloiseksi, kun huomasin olevani tervetullut. Luimme ensimmäiseksi päivän tunnussanan tälle päivälle ja viikoksi eteenpäin. Tämä on se vierailuni rutiiniosuus. Meillä olikin tällä kerralla paljon kertomista toisillemme, olihan edellinen käyntini jo ennen joulua. Kerroin mukavista joulupäivistämme Turussa ja ystäväni kertoi muistojaan Karjalasta, evakkomatkasta ja sijoituspaikasta eteläisessä Suomessa. Olen kuullut nämä kertomukset jo monta kertaa, mutta ei se mitään. Tärkeintä on, että ystävämummoni saa purkaa tuntojaan ja muistojaan.

Tämä seuraava kuva on palvelutalon pihapiiristä. Kaunis maisema näkyy ikkunasta.

Hiljalleen sitten tassuttelin kotiin apteekin kautta.

Minua oikein järkytti oma kuntoni, normaaliin kymmenenminuutin matkaan meni puoli tuntia. Tosin vaihdoin muutaman sanan naapurin isännän kanssa, joka oli katollaan lunta luomassa.
On niin masentavaa, kun henki ei kulje, vaikka pakkasta oli vain -4 astetta. Rankka tauti tuo influenssa, liekö ollut itseään sikaa, kunto ainakin on mennyttä.

Avasin koneen ja aloin tutkia päivän uutisia. Näkökenttääni levähti sitten ihana kuva mustikkalettutornista. Masennukseni häipyikin sen tien, kun olin päättänyt paistaa meille kummallekin lettutornit. Ruoka minun masennukseni on ennenkin karkoittanut, voi sentään, puntari huokaa. En yhtään ihmettele ameriikkalaisten ylipainoa, jos he aamiaiseksi näitä "pancakes" usein syövät.

Nyt on letut syöty ja olo on kuin puutiaisella. Päätin laittaa teillekin linkin tähän makoisan lettukasan reseptiin, mutta kas kummaa.... Ei ollut enää kuvaa tai reseptiä MTV3:lla, vaikka Googlekin niin väitti.


Täältä löytyi sitten samanlaisin ainesosin varustettu ohje, tosin tämä on tupla-annos. Selvisiköhän reseptinkatoamismysteeri tässä?

Villaa ja vitamiinia,

on viimeaikoina tarvittu. Saatuani toistakymmentä sukkaparia väännettyä Seitsemän veljestä langasta, niin teki mieli hieman keventää tuotevalikoimaa välillä.


Vitamiinien voimalla on taas tautikin voitettu.



Kävin hankkimassa lankoja vauvantarvikkeille. Tästä kun laittaa lankaa syttyrälle, niin moni vauva saa pikkuruiset tossut.



Olen niin malttamaton luonne, etten malta odottaa vauvan sukkien valmistumista, vaan kuva piti jo laittaa keskeneräisestä työstä. Eilalta sain kivan neuleohjeen noiden sukkien varteen. Kiitos vaan Eilalle, luulisin tuosta vielä sukkaparin syntyvän.



Isommat sukat lähtivät jo pakkasta torjumaan.



Uusi lankaerä on jo odottamassa. Eipä taida enää tämän talven pakkasiin ehtiä.

Pieni polku metsän halki vie.

Vuoden ensimmäinen metsäretki huikaisevan kauniina talvipäivänä.

Mustavalkoinen

Täällä on lisää mustavalkoista.

Keskellä oikealla on vanhasta kortista otettu kuva.

Enkeleitä on,

ainakin meillä. Kylmän talvipäivän ratoksi innostuin kuvaamaan kodissamme asuvia enkeleitä. Monenlaisia näkemyksiä enkeleistä meiltäkin löytyi, hausk0ja ja huolella tehtyjä. Kuvaa klikkaamalla saa tarkempaa selvyyttä kohteista.

Enkeleitä en erityisesti keräile, mutta niitä on vaan kertynyt vuosien myötä. Kuvatut enkelit ovat kaikki ystävien lahjoja.

Teetä kahdelle

Kazza järjesti syksyllä arpajaiset, niistä kerroin täällä

Lupasin myöhemmin kertoa miltä tee maistui. Tänään se suuri makutesti tehtiin. Teestä tuli melko vaaleaa, mikä on selvää, koska pohjana on vihreä tee. Rasia on hyvin tiivis, joten aromit olivat tallella. Pidimme kumpikin teen mausta. Nyt herää vaan kysymys, saako sitä ostaa Suomesta?

Tammikuussa on kotiin saatava tulppaaneja, ne ennakoivat kauneudellaan kevättä ja kesää. Valkoinen on lempivärini. Joskus jos oikein riehaannun ostan monta kimppua.

Näistä teeastioista tekisi mieleni pikkuisen kertoa. Taata oli joku vuosi sitten työmatkalla Burkhausenissa Saksassa. Ostin itselleni lipun samaan koneeseen ja lähdin mukaan. Taata oli päivät työssä ja minä kiertelin tutustumassa kaupunkiin. Eräässä antiikkiliikkeessä vierailin joka päivä, siellä oli niin paljon katsottavaa ja ihailtavaa. Matkamuistoksi reppuun löytyi tämä teeserviisi kahdelle. Siihen kuuluu kupit, teekannu, kermakannu ja pikkuruinen kannu, jonka tarkoitusta en heti hoksannut. Omistajarouva minulle sitten selvitti, että se pikkuinen on sitruunamehua varten tai hunajaakin siihen voi pari lusikallista saada mahtumaan. Tuskin tämä serviisi mitään arvokasta antiikkia on, koska minunkin kukkaroni sen hankkimisen kesti. Kiva matkamuisto kuitenkin.

Kaupunki oli ihan Itävallan rajalla. Kävin joka päivä lenkillä Itävallan puolella. Silloin oli kevät ja käki kukkui. Ylitin sillan hotellin lähellä ja olinkin jo toisessa maassa. Kuljin sitten kaunista rantakatua seuraavalle sillalle ja tulin takaisin Saksan puolelle. Joki oli rajana, kukaan ei kertaakaan kysellyt mitään papereita. Pidin kuitenkin passia mukanani, varmuuden vuoksi.


Katoin oikein olohuoneen sohvapöydälle, kun oli olevinaan hieman juhlantynkääkin.

Usein käy niin, että yksi asia johtaa toiseen. Tämänkin jutun piti koskea teen maistelua, mutta teekupit johtivatkin sitten ajatukset kuppien hankintamatkalle.

Tässä kuvia Saksan ja Itävallan rajajoelta, Burkhausenista.


Kävelyllä Itävallan puolella.



Tämä kuva on joenrantaa Saksan puolella.



Teekuppien leima.

Arvaus meni nappiin.

Maija järjesti ennen joulua blogissaan arvauskilpailun täällä.
Olen niin monta kertaa käynyt ihailemassa Maijan kokoelmaa, että jonkinlainen tuntuma siihen oli olemassa. Ensin harkitsin laittavani 150, mutta sitten tuumin, että tasalukua voi arvailla moni muukin. Päädyin sitten 152: n.

Eilen sain Maijalta ihanan paketin. Siellä oli puinen Aaltovati, kattilavahti, kaunis enkeli ja suloinen enkelikortti.

Täytyy vielä tunnustaa tyhmyyteni, ei ollut oikein selvää kuvaa kattilavahdista. Mikä se on? Kuukkeli sitten selvitti asian. Miten ihmeessä olen tullut toimeen ennen Googlea?

Tämä enkeli on niin kaunis, että laitan siitä vielä erikseen oman kuvan. Kiitos vielä Maijalle palkinnosta. Nyt minullakin on viisi Aaltoa, kaksi puista ja kolme lasista. :)