keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Kesäretkellä Päijänteellä.

Poikani soitti, että nyt on vesi lämmintä Päijänteessä, 23-24 astetta, lähtekää retkelle.

Maanantaina varhain aamulla pakkasimme autoon Leon, mattokäärön ja mustikkaämpärin. Neiti Sievänen ja kumppani huollettiin kotiin kahden päivän tarpeiden varalle ja polkaistiin itsemme tien päälle.

Perille päästyämme riensimme heti uimaan, vesi oli todella ihanan lämmintä. Vesijuoksuvyön turvaamana olisin voinut polskutella vaikka Linnasaareen asti. Leo juoksenteli kalliolla edestakaisin, mutta ei halunnut tulla veteen.

Iltapäivällä saimme naapuritalosta vieraankin, istuimme pihassa kahvia ja teetä nautiskellen, kirkolta olimme tullessamme osteneet sen paikallisen leipomon tuoreen pullapitkon, ihanalta maistui tee pienen tuulenvireen vilvoitellessa suloisesti uinninraikasta olemustamme. Pari tuntia siinä taisi rupatellessa vierähtää, kuulumisia vaihtaen ja vanhoja muistellen.

Vieraamme lähdettyä kahlasimme taas järveen, olihan siellä uimaportaatkin, mutta minä mieluummin totuttelin veteen askeleen kerrallaan, vesi oli nyt 22 astetta. Se on paljon Päijänteen ison selän rantamilla.

Vasta illalla muistin kameran.

Laitettiin mattokäärö likoamaan ja kömmittiin nukkumaan.



Aamulla heräsimme varhain. Taata lähti katsastamaan mustikkatilannetta vuoreen ja minä aloitin matonpesun metrien päässä rannasta. Taata kantoi järvestä vettä valmiiksi ja rakensi vanhasta pöydästä pesutason. Helppoa siinä oli sopivalla korkeudella mattoa harjailla, kun aurinkokin suloisesti lämmitti.

Muistelin menneitä matonpesuja. Rannassa on oikein virallinen matonpesukalliokin, mutta sitä ei ole enää vuosikymmeniin käytetty matonpesussa, ainoastaan nimi on jäänyt.

Silloin viisikymmen ja kuusikymmenluvun alussa matot pestiin järvessä matalla kalliolla, suoraan järvessä. Johannakin pikkuisena puuhanaisena hankasi innoissaan vanhan matonpätkän hajalle. Mäntysuopa tuoksui ja puhdasta tuli. Nyt eivät selkä ja polvet enää kestäisi kalliolla kykkimistä.

Luulimme silloin, että mäntysuopa luonnontuotteena olisi turvallista vesistöillle. Luimme sitten jonkun artikkelin, että myrkkyä se on kaloille. Siirsimme oitis matonpesuprojektimme kuivalle maalle ja tunsimme olevamme luonnonsuojelijoita parhaasta päästä.

Me mattopyykkärit aloitimme Päijänteen suojelun, tuntuu aika kornilta kun samaan aikaan suuren selän toisella rannalla tehdas syyti myrkkyjä surutta veteen ja kolmannella rannalla seuraava tuotantolaitos täydensi vaikutusta. Onneksi nykyään tehtaatkin ovat päästöjään joutuneet puhdistamaan. Nykyään Päijänteen vesi kelpaa helsinkiläisillekin juotavaksi.

Taas eksyin sinne viisikymmenluvulle ja taata unohtui ämpärinsä kanssa vuorelle. Kuumaa siellä oli, vaikka aamulla aikaisin herättiinkin. Mustikoita oli vähän ja ne olivat pieniä ja kuivia, osa varsista oli palanut ruskeaksi. Vähän on siellä vettä satanut.

Jostakin kosteammilta paikoilta oli kuitenkin marjoja löytynyt melkein ämpäri täyteen. Makeita ovat marjat, saa niistä monta smoothieta tehtyä syksyllä. Ehkä tässä piirakankin pyöräytän, kunhan taas tältä reissulta kunnolla kotiudumme.


Posted by Picasa

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa oikein idylliseltä retkeltä! Onneksi Päijänteen tilanne on tänään parempi;voin ihan kuvitella että oli vähän turhauttavaa ajatella järven parasta kun isojen puolelta taas ei sellaista tehty.
    Oih,kokonainen ämpäri mustikoita,kade kade! Ennen lähtöäni Suomesta olin serkkuni mökillä,etsin mustikoita joita löytyi vain kourallinen,eikä muutenkaan näkynyt siellä mustikoita olevan tulossa mitenkään runsaasti,

    VastaaPoista
  2. Onnittelut taatalle mustikkaämpärillisestä. Ne ovat nyt niin hakusalla että paljon pitää riipiä varvustoa ämpärilliseen, ovat niin pikkuruisiakin tänä kesänä. Mutta se suomalainen sisu auttaa noita puolisoita mustikkametsässäkin saamaan tulosta. Matonpesua minäkin jatkoin vielä tänään. Kiva levitellä mäntysuovan puhtaat matot lattioille.

    VastaaPoista
  3. Yaelian,
    tänä kesänä mustikat pitävät lepovuotta, kun viime kesänä marjoja tuli valtavasti.

    anja,
    mukavia miehiä meillä, kun metsässä kulkemisesta pitävät. :)
    Täällä nyt kuistilla tuoksuu hajuherneiden hunaja ja matoista lähtee ihana puhdas mäntysuovan haju. Tuossa noita mattoja olen käännellyt pitkin päivää tuulta päin.
    Tultiin juuri rannasta, vesi oli vielä lämmintä.

    VastaaPoista
  4. Mukavan vilpoisa retki Päijänteen aaltoihin.
    Helteellä on mukava olla mattopesulla, voi pulahtaa välillä vilpoiseen veteen.
    Ihanat kuvat auringonlaskuista.

    VastaaPoista
  5. Mukava se on kesällä käydä retkillä ja kun on noin kauniit maisematkin vielä.
    Mustikoita on harvassa meilläkin päin.

    VastaaPoista
  6. arleena,
    matonpesu kauniina kesäpäivänä rannalla on mukavaa, vaikka enää ei järvessä mattoja pestäkään.

    Zilga,
    Suomessa on niin paljon kauniita kesämaisemia, niitä kelpaa ihastella.
    Ehkä taas ensi kesänä mustikoita tulee enemmän?

    VastaaPoista