maanantai 7. kesäkuuta 2010

Onnellisen mamman lukemisto

Taas on mammailu tälläerää hoidettu ja kotiin on palattu.

Kävimme lauantaina pikapikaa kotona kastelemassa pihakukkia ja täällä odotti Itellan tuomana verraton yllätys. Ihana blogiystävä, Leena Lumi, oli paketin lähettäjä. Tämä juttu liittyy siihen "varjoliljan ihmeelliset vaiheet" tarinaan, tosin minulla oli prosessissa vain pieni osuus.

Nyt tekisi mieli pitää ylistyspuhe tälle kirjalle ja taidanpa sen tehdäkin. Pidän tästä kirjasta jo nyt valtavasti, vaikka olen vasta murto-osan ehtinyt lukea, selaillut olen kirjaa jokaisena vapaahetkenäni.

Tuosta kuvasta jo selviääkin kirjan tekijä. Mitään kirja-arvostelua en halua tehdä, mutta kerron muutamalla rivillä, miltä minusta tuntuu.

Avattuani paketin, ajattelin heti, että miten ihmeessä Leena tämän minulle? Otin kirjan kätteni ja silittelin kansilehteä ja tutkin sen kuvia. Sisällysluettelosivulle Leena oli kirjoittanut: "Unelmaa ovat varjoliljojen mystiset polut....." T. Leena. Sydämeni hypähti ilosta.

Leena on nyt kertonut tyhjentävästi tästä kirjasta blogissaan. (lisäsin linkin myöhemmin, kun Leena ehti jutun kirjoittaa.)

Selasin sivuja uudelleen ja uudellen, luin pätkiä sieltä ja täältä. Monta kertaa mietin, että olisinpa tuonkin tietänyt silloin, kun meillä vielä oli isot luontopihat mökillä ja kotona. Nyt kaikki on täällä kutistettu minikokoon, mutta edelleenkin luontoa kunniottaen pihaamme rakennamme. Toivotamme tervetulleiksi perhoset, linnut ja ötökät. Myyrät tulivat talvella kutsumattomina vieraina, nyt niitä yritetään häätää kauemmaksi asiantuntijoiden ohjeiden avulla.

Tämän kirjan lyhyesti ja ytimekkäästi kirjoitetut tekstit ja kauniit kuvat, sekä monen asiantuntijan puheenvuorot antavat minulle pitkäksi aikaa tutkittavaa. Luontopihakirja on mukava tietopaketti, vaikka omaa pihaa ei omistaisikaan. Kirjan moniin kasveihin ja hyönteisiin törmää lenkkipolkujen varsilla, jos muistaa kulkea silmät avoinna.

Mekin taatan kanssa näimme nyt enemmän, tässä pieni näyte löydöistämme.

Kuljimme metsässä kuntorataa, jonne oli tuotu täytemaata notkopaikkoihin. Taata kuvasi tämän kukan, se on raunioyrtin valkoinen muunnos. Koskaan aikaisemmin en ollut tätä kukkaa valkoisena havainnut.

Tämä sininen raunioyrtti kasvaa pihallamme, saimme perjantaikerholaisen pihasta reilun mättään. Mieluisassa kirjassani on mukava teksti tästäkin kasvista.


Tämä illakko kasvoi Helsingin alueella jalankulkutien vieressä suuren takiaispuskan naapurina. Tähänkin oli tuotu täytemaata. Koska nämä tienvieret niitetään säännöllisesti, niin me pelastimme pihallemme pienen osan illakkopuskasta, saamme siten kirjan ohjeiden mukaan levitettyä unohdettua perinnekasvia, keräämme siemenet. Siinä tien varrella kukalla ei ole tulevaisuutta, ensimmäinen uhkaaja on se kammottava takiaispehko. Otimme kuitenkin vain pienen palan, ajattelimme jonkun muunkin ehkä haluavan toimia kukan pelastajana.

Nyt on illakko turvassa tuottamassa siemeniä, joiden levityksestä aion tarkoin huolehtia.

Illakkoa on myös punaisena, se muuten saattaa ollakin tavallisin väri.

Menneessä maailmassa näitä molempia perennoja kasvoi lähes jokaisen töllin nurkalla, nyt hienot tuontikukat valtaavat pihat. Pihapiiritkin ovat nykyään toisen näköisiä. Puutarha-arkkitehdit mittaavat millin tarkuudella tieteellisin menetelmin hienot kuviot tietokoneilla. Pihaan kelpuutetaan yhtä tai kahta lajiketta seisomaan suorissa ryhmissä. Hienojahan ne ovat sellaiset suunnitelmat ja sopivat hyvin puistoihin ja suuriin tiloihin, joissa kulkee paljon ihmisiä.
Kotipihat saisivat kuitenkin mielestäni olla asukkaidensa näköisiä.

Tänä iltana ehdinkin vielä tutkia, miten rakennetaan perhosbaari. Taatallekin löytyy kirjastani monenlaiset pönttöjenteko-ohjeet, niitä voisi taas värkätä lasten mökillä lapsenlapsien kanssa, niinkuin silloin ennen .
Posted by Picasa

14 kommenttia:

  1. Kuulostipa mukavalta tuo kirja. Harvinaisempien luonnonkukkien tunnistamiseen varsin hyvä opas.
    Tuota illakkoa oli lapsuudenkodissani pitkä seinänvieruspenkillinen. Tuoksuu hieman ja valkoinen vivahtaa hennosti vaaleanpunaiselta. Meillä sanottiin kukkaa ylioppilas-kukaksi.

    VastaaPoista
  2. arleena,
    tuo illakko on minulle melko vieras. Tutumpi on se suopakukka. Tuota illakkoa kehotetaan istuttamaan terassin viereen, iltaisin tuoksuu hienosti. :)

    VastaaPoista
  3. Hannele,
    tunsin saaneeni aarteen. :)

    VastaaPoista
  4. Mukavalta kirjalta vaikuttaa, minäkin tykkään enemmän luonnonmukaisista puutarhoista. Tuota illakkoa en tunnekaan, ainakaan suomalaiselta nimeltään, pitääpä tutkailla tarkemmin.

    VastaaPoista
  5. Luin ensin Johannan kuulumiset. Hienoa että kaikki meni hyvin ja hänen näyttelyosuutensa näytti tosi upealta.
    Sait kuin mutkan kautta lisää kiitosta mammatyöstä. Hieno kirja varmaan. Ainakin tarjoilemasi maistiaiset kiinnostavia. Kasveja on kyllä kiva tuntea, ei kaikkia tarvitse aina itse omistaa.

    VastaaPoista
  6. Vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta kirjalta. Ja nyt minäkin mietin, mikä on perhosbaari, kuulostaa kivalta!

    Nuo raunioyrtit ovat kauniita!

    VastaaPoista
  7. Ihania tuollaiset kirjayllätykset!

    Mammailu on varmaan mukavaa!

    VastaaPoista
  8. Sirokko,
    olen niin iloinen tästä kirjasta. Täytyy oikein ajatuksella lukea, asia kerrallaan, kun tuo muistikin joskus pätkii.

    Zilga,
    ehkä tuo kukkaexpertti on hieman liian hieno arvonimi minulle, mutta jatkuvasti voi oppia uutta, vielä vanhanakin.

    Uuna,
    onneksi Johannan matka onnistui ja pääsivät taas turvallisesti kotiin.
    Tästä kirjasta on minulle iloa moneksi vuodeksi. Kotipihojen eläimistöosuuteen en vielä ole ehtinyt tutustuakaan.

    Elegia,
    perhosbaarit ripustetaan puiden oksille. Valmistetaan ohjeen mukainen juoma, joka kaadetaan esim. pulloon tai lasipurkiin. Juoma imeytetään pesusieneen, joka on tungettu myös purkkiin sisälle. Osa drinkillä kostutetusta sienestä jätetään esille ja jäädään odottelemaan perhosten vierailuja. Perhosdrinkin resepti löytyy kirjasta.

    VastaaPoista
  9. SusuPetal,
    kirjayllärit ovat ihan, YES.

    Mammailu on kiintoisaa, aina sattuu ja tapahtuu. Mammailua en haluaisi vaihtaa mihinkään muuhun elämässä.

    VastaaPoista
  10. Minustakin vaikuttaa varsin ihanalta tuo kirja. Sellaisia kasveja, mitä Suomesta löytyy ja oppii samalla kuin varkain uusiakin. Meillä myös pihalla se periaate, että siellä yritys on kasvattaa tiettyjä kasveja, mutta jos tilalle sattuukin luonnonomaisesti kasvamaan jotain aivan muuta, niin saapi siinä sitten kasvaa. Sopivasti sekalaista, eikä liian vakavasti otettavasti. Luonto kuitenkin lopulta aina päättää. :D

    VastaaPoista
  11. Raunioyrtti? Ei siis rauniokilkka ainakaan kuvan perusteella. Tiedäthän kivikkokilkan, jota myös rauniokilkaksi kutsutaan. Kukat ovt kuin vanamon...Sitä minulle on sisääntulon seinän vierus täynnä, mutta vasta nyt aloittaa, jatkaa sitten pakkasiin.

    Et turhaa kirjaa kehunut! Näet vielä, kun listaan vuoden kirjoja. Palaan yksittäisiin kasveihin kanssasi meilissä sitten, kun olen saanut nämä romaanit alta pois ja pääsen todella keskittymään Luontopihaan.

    Ajattele: Siilit ovat palanneet pihallemme monen vuoden jälkeen! Ne ovat todellisia hyötyeläimiä, sillä syövät mm. etanoita.

    VastaaPoista
  12. Minz,
    oikein täällä huokaisin, kun ajattelenkin sinun suurta pihaasi. Teillä on siellä lääniä vaikka kuinka suurelle luontopihalle.

    Leena Lumi,
    rauniokilkasta voisin tehdä oman postauksen.

    Kirja oli todellakin mieluisa yllätys, myös sisältönsä puolesta.

    Onnea vaan siiliyhdyskunnallesi.

    VastaaPoista