Kylmä juhannus tästä tuli, aamulla oli vain yksitoista astetta plussaa. Onneksi on koti ja lämmintä, kiitos Taivaan Isälle.
Valkoiset kukat ovat niin kauniita, mutta niitä en oikein osaa valokuvata. Tässä on maa-artisokkaa kasvamassa. Akileija on sinne valinnut kasvupaikan itselleen.
Annabella on jo hyvässä kasvussa, vettä tulee sopivasti ennen multausta. Pieni tämä minun perunamaani on, mutta saa tästä "suun makeaksi" muutaman kerran. Uusi peruna, nokare voita ja pieni pala silliä, mikä voisi olla parempaa? No, tietenkin kaksi perunaa ja niin edelleen.
Näin hieno mäkimeiramipuska on ilmestynyt perunapenkin reunalle. Pitäisi pian saada niputettua orsille kuivumaan ennen kukkien tuloa, hyvää oreganoa omasta pihasta. Kunhan tuo sade nyt vaan hellittäisi, pääsisi pihatöihin.
Tänään sain yllätysvieraita, oli tosi mukavaa. Kiitos kun kävitte.
On niin pimeää, kun taivas on paksun harmaan sadepilven peittämä, tästä taas alkaakin päivät lyhenemään. Olen sydäntalven lapsi, siksi kai rakastankin kesäkuun valoisia öitä.
Kirjoitan niin väärin tähän blogiin, että jokaisen lauseen alla on punaista "risuaitaa". Ainoastaan muutama on -sana kelpaa Googlelle. Anteeksi Google, kohtahan saan avata tuonne aihelokerikkoon osion; "Noin yhdeksän kymmentä". En jaksa enää murehtia sanajärjestystä, yhdyssanoja tai pilkunpaikkaa, näpyttelen vaan ilokseni.
M
T
G
Y
Text-to-speech function is limited to 200 characters
Tulikellukka on pihalla vähän lisääntynyt, mutta uudet kukat ovakin nyt keltaisia. Lehtokotilot viihtyvät kukan lehtien alla. Nyt sateiden aikaan niitä tuntuu olevan taas enemmän kuin viime kesänä.
Pihassa on oikein viidakon tunnelmaa, kun kukkia on niin paljon.
Tämän kukan juuri on kulkenut mukanani paikasta toiseen. Täälläkin se näyttää viihtyvän oikein hyvin.
Unikko yllätti tänä keväänä, neljätoista nuppua, viime kesänä tuli vain kaksi kukkaa.
Näitä oksia on tuotava sisällekin ihailtavaksi. Juhannuspöytäliina on vieläkin silittämättä, ehkä jo huomenna ehdin.
Tänään on sadepäivä, leivoin sämpylöitä ja kahvikakun.
Kaunis on kukka, mutta harmillisen kova leviämään.
Ötökkäosastolle on päässyt karhunvattu.
Eräänä talvena pionipenkin keskeltä kuoli iso pioni, sinne aukkopaikkaan heiteltiin keisarinkruunun silmuja. Ruskolilja tämä taitaa olla, mutta mielestäni keisarinkruunu on sopivampi nimi.
Näitä värikkäitä "palloja" nousi mullasta vain kaksi kappaletta. Se suurin ja korkein sitten löytyi eräänä aamuna katkenneena polulta, vartta oli jäljellä n. viisi senttiä. Hyvin kukkii ja kasvattaa siemeniä tuossa pienessä sokeriastiassa.
Pihan ailakit valitsevat itse paikkansa.
Rannan pajukkoon oli yhtenä aamuna ilmestynyt uusi pensas täynnä valkoisia kukkia. En ollut sitä aikaisemmin huomannut. Koiranheisi, tiesi naapuri. Linnut tai hiirulaiset ovat ehkä edesauttaneet tämän kasvin ilmestymisessä tähän näköpiiriin.
Viimeisenä, vaan ei vähäisenä tillipionin kukka. Kauniin punaisina hehkuvat kukat, mutta surullisen nopeasti ne kiiruhtavat tuottamaan siemeniä ja yhtä nopsaan minä ne siemenkodat nypin pois. Uskon lehtien ja juuriston pysyvän vahvempina ilman siemenkotia.
