Kissankelloja kaipasin, mutta niitä ei nyt pihasta löytynyt. Piha on muuttunut ehkä liian reheväksi, kun en jaksa tuota ruohonleikkuria jatkuvasti työnnellä.
Huomaan nyt, että kuvani ovat vuosien myötä muuttuneet, en enää jaksa kyykistellä ruohonjuuritasolle lähikuvia napsimaan. " Auto" tulee valikosta helposti, niihin nyt on vaan tyydyttävä.
Marjojen kypsymistä odottelen. Onni on, kun aamulla voi smoothieen hakea pensaista tuoreita marjoja. Rastaat tosin ovat innokkaina pyrkimässä osingoille.
Ensimmäinen kukka avautui.
Tänään sain yllätysvieraita, oli tosi mukavaa. Kiitos kun kävitte.
On niin pimeää, kun taivas on paksun harmaan sadepilven peittämä, tästä taas alkaakin päivät lyhenemään. Olen sydäntalven lapsi, siksi kai rakastankin kesäkuun valoisia öitä.
Kirjoitan niin väärin tähän blogiin, että jokaisen lauseen alla on punaista "risuaitaa". Ainoastaan muutama on -sana kelpaa Googlelle. Anteeksi Google, kohtahan saan avata tuonne aihelokerikkoon osion; "Noin yhdeksän kymmentä". En jaksa enää murehtia sanajärjestystä, yhdyssanoja tai pilkunpaikkaa, näpyttelen vaan ilokseni.
Melkoinen viidakko tämä minun pihani.
Niinhän isokirjakin sanoo: "Ensimmäiset tulevat viimeisinä ja viimeiset ensimmäisinä".
Onneksi tilanne ratkesi ilman palokuntaa. Pikkumissukka hiipi hiljaa alemmaksi, kolli torkkui silmät ummessa. Pikkuinen sai mukavan etumatkan ennen ahdistelijan heräämistä.
Täällä tuo kolli vaeltelee pihoilla ja rannalla. Harmittaa taas muuttolintujen puolesta, tuo eläin on niin pulska ja hyvin ravittu, siitä huolimatta jahtaa lintuja ruokintapaikoilla.
Siinäpä taas päivän urputus. En minä kissoja vihaa, en ollenkaan. Voisivatko kissojen omistajat tehdä asialle mitään?
Veijo tykkäsi värkätä jotain käsillään. Tässä entisöidään vanhaa kukkapylvästä. Työ jäi kesken.
Kerronpa nyt miksi tällainen vanhojen kuvien esittely.
