Pihalla kaikki perennat ovat vielä vaiheessa, valmistautuminen talveen on pahasti kesken.
***
Minullakin on talveen ja yksinäiseen elämääni valmistautuminen kesken. Tässä kohdassa kirjoitin pitkän vuodatuksen puolisoni ja minun viimeisestä yhteisestä vuodesta. Siitä tuli niin surullinen henkilökohtainen, että deletoin sen pois, enhän voi enää kysyä hänen mielipidettään asiasta.
Hain kaupalta callunoita, hyvin kulkivat ferrarini kyydissä. Kesäkukat ruukuista olen jo kärrännyt lehtikompostiin. En säästellyt talven yli säilytettäviä, ainoastaan jorinin mukulat ja muutaman vanhan pelakuun pelastin sisälle turvaan pakkaselta.
Uusi jätelaki, joka astuu voimaan vuoden alussa vaatii biojätteiden kompostointia. Meillä niin on tehtykin jo vuosikaudet, mutta tuollaista lämpökompostoria ei aikaisemmin ollut.
Antonovkapuu tuotti tänä syksynä runsaan sadon. Ensi vuonna tuskin satoa tulee. Tilasin Toimelasta puutarhurin leikkaamaan suurimman osan oksista pois, kun ne jo pahasti ulottuivat naapurinkin tontille.
Tässä omenapuu ennen leikkausta. En löytänyt parempaa kuvaa tältä kesältä.
21.10.2023 oli niin kaunis aurinkoinen päivä, kävelin katsomaan lehtikuusien syysväritystä.
Olen tänä syksynä paljon paremmassa fyysisessä kunnossa kuin pitkään aikaan. Kiitos ferrarini. Jos haluan lähteä uimaan, kauppaan, kirkkoon tai lenkille, niin tossua toisen eteen vaan. Askelmittariin tulee hienoja lukuja ihan huomaamatta. Raittiissa ilmassa kävellessä ajatuskin kulkee virkeämmin. Nähtäväksi jää miten ajopelini selviää talven lumilla, kovimmilla pakkasilla toki on jäätävä kotiin. Turha surra etukäteen.
Annus horribilis ei minulla ole vieläkään päättynyt. Ikävä ja kaipaus seuraavat elämäni loppuun asti.
G
M
T
Y
Text-to-speech function is limited to 200 characters
Tammikuun lopulla kylvin ensimmäiset samettikukan siemenet ruukkuihin. Siemenet itivät hyvin, sain valtavasti erilaisia taimia. En arvannutkaan, että samettikukkaa on niin useita muunnelmia tai lajikkeita.
Istutin taimia kasvilavojen päihin ja vähän joka puolelle, luulin niiden karkottavan tuoksullaan lehtokotilot kauemmaksi. Ei tehonnut, lehtokotilot eivät syö samettikukkia, mutta naapurikasvit kelpaavat kyllä. Jätin lavaan muutaman pavun kasvattamaan siemeniä, nyt niiden lehdet ovat ihan pitsiä. Papujen palkoihin eivät ole koskeneet.
Tämä valmu eli unikko oli ilmestynyt porkkanapenkkiin, kaunis vaaleanpunainen.
Kello herätti minut tänään aamulla varhain jalkeille. Olisi reipasta kävelyä ferraria työnnellen kohti uimahallia, reppu koriin ja menoksi. Voi, että, oli pimeää kuuden aikaan, kotimatkalla oli jo valoa enemmän. Vesijuoksu on niin mukavaa, ei minun juoksussani vauhti huimaa, mutta vedessä on mukava lillutella ihan muuten vaan. Järvessä tai altaassa ei tunne olevansa köyhä eikä kipeä. Vesi kantaa.
Torstaina sain saaresta sisarukset auttamaan omenien keruuseen, syysomena antonovka antoi valtavasti hillottavaa tänä vuonna. Omput olivat niin ylhäällä etten niitä yksin olisi alas saanut ja niistä riitti toisillekin jakaa.
Lopuksi lähdin sisälle keittelemään kahvit vieraille. Katoin pöydän totutusti kuudelle. Siinä sitten kahvia kuppeihin kaadellessa minulle varovaisesti huomautettiin, että siinä on yksi kuppi liikaa. Voihan nolo, no eihän se mitään. Sattuuhan sitä. Tuli vaan mieleeni vanha Malin veljesten laulama laulu, jossa emäntä käskee piikaa "kattamaan myös Paavolle".
Koskahan minäkin sen sisäistän, että "meitä" on vain yksi?
G
M
T
Y
Text-to-speech function is limited to 200 characters
