keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Korpusta asiaa.

Nyt kutittaa sormenpäitä siihen malliin, että taidankin viettää pakinakeskiviikkoa tämän loppupäivän.

Tarina alkaa siitä, kun mammani palmikoi kolme pulleaa pullalonkaa ja paistoi ne tuvan uunissa. Pullat leikattiin heti tuoreeltaan viipaleiksi ja kuivattiin korpuiksi. Ehkä jo tässä vaiheessa on paikallaan mainita, että tapahtumat sijoittuvat sota-aikaan.

Korpun matka alkaa, kun Myllykylän "Rouva Reuter" kurvasi maantieltä kujaa pitkin palttoon helmat heiluen meille päin. Samantien mamma jo työnsi klapia hellanrinkien alle ja mittasi vettä korvikepannuun.

"Älähän nyt turhaan korviketta", esteli Reuter, "poikkesin vaan katsomaan miten täällä jaksellaan". "Istuu nyt vaan, on tässä tuoreita korppujakin tarjolla"; houkutteli mamma.

No, Reuter siinä sitten istahti kiikkustooliin ja aloitti varovaisesti jutustelun. "Kuuluu syntyneen kaksosvasikat A taloon, sonnivasikoita molemmat".

Koko pitäjä tunsi Rouva Reutersin ja olivat hänelle tuon hienon ranskalaisen nimenkin antaneet. Eivät he hänelle mitään tiedonjulkistamispalkintoa ole aikoneet esittää, päinvastoin, paheksuivat rouvan intoa kulkea ympäri kyliä. Totuus oli kuitenkin se, että korvikepannua lennätettiin hellalle pienimmässäkin mökissä, kun nähtiin rouvan kääntyvän pihapolulle.

Siinä sitten meilläkin juotiin korviketta tällaisista kupeista.

Tai ei sentään kupeista, vaan ryystettiin tassilta sokeripalan läpi, jos sattui talossa sokeria olemaan. Tassi onkin nykyistä kahviasettia syvempää mallia. Minäkin sain korviketta tilkan kupin pohjalle ja siihen mamma sitten toppasi korppua ja ripsauksen sokeria. Ai, että oli hyvää.

Huomasimme, että Reuter sujautti oman korppunsa esiliinantaskuun. Miksi ihmeessä?

"Kuuluu emäntä M käyneen eilen teillä ompeluksia tilaamassa"; aloitti Reuter. "Kävi, kävi"; sanoi mamma ja vaihtoi kiireesti puheenaihetta.

"Kertoiko tuo miten isäntä M nyt jakselee, kun kylillä kerrotaan, että isäntä oli kievarista kannettu ulos kahden miehen voimin. Olivat rojauttaneet äijän rekeen ja lyöneet tammaa lautasilla ja niin oli tamma aisakellon kilkahdellessa vienyt ruojan kotipihaan asti". "Ei ollut puhetta"; tokaisi mamma. Tiesinhän minä, että yhdessä he emäntä M:n kanssa olivat asialle naureskelleet. Tiesin myös sen, että hiljaa oli oltava, muutoin tuli lähtökäsky kamarin puolelle. Eihän mamma voinut asiakkaiden asioita käsitellä Reuterin kanssa, olisi pian oltu ilman ompelutöitä.

Rouva Reuter siinä sitten teki lähtöä ja hipaisi vielä essuntaskua, varmistaakseen, että korppu oli tallella. Ilme oli vähän pettynyt, kun mammalta ei herunut mitään "vaihtureita" uutisten maailmasta.

Pari viikkoa oli kulunut ja mamma oli viemässä ompeluksiaan T:n taloon. Keittivät siellä korvikettakin ja tassin reunalle oli asetettu valmiiksi korppu. Mamma heti tunsi oman korppunsa ja ihmetteli, että minkähänlaisen pitäjäkierroksen korppu olikaan tehnyt.

Kun Reuter seuraavan kerran ryysti korviketta meillä, niin eipä voinutkaan korppua mukaansa ottaa. Mamma oli holauttanut kretaa ja korviketta kuppiin niin runsaasti, että korppu likosi tassilla korvikkeessa. Pakko se oli syödä heti.

Tarina perustuu tositapahtumiin ja asian on muistiin merkinnyt silminnäkijä.

12 kommenttia:

  1. Olihan hauska muisto ja hyvin kerrottu, kuppikuva on piste iin päällä. Tuommoisen rouva Reuterin muistan meidänkin kylää kiertäneen.. korppuja ei sentään laittanut kiertoon :)

    VastaaPoista
  2. Todella hauska tarina! Ja minusta niin kaunis kuppi! :)

    VastaaPoista
  3. Oli hauska muisto. Ennen oli kylillä omat tietotoimistonsa ja niiden sanaiset arkut aukesivat korvikkeen tai kahvin voimalla sepposen selälleen.

    VastaaPoista
  4. Minäkin muistan lapsuuteni kylältä tuollaisen tietotoimiston. Eipä silloin ollut puhelinta, meillä ainakaan, niin onneksi jotain kuuli kylän tapahtumista.

    Tarkkaan olet tapahtumat huomioinut ja visusti mieleen laittanut. Hupaisa juttu ja taitavasti ja elävästi kerrot. Pääsin piipahtamaan lapsuuteen, vaikka minun aikanani ei enää korviketta juotukaan :-)

    VastaaPoista
  5. Sirokko, jokaisella kylällä oli varmaankin omat tietotoimistonsa, yleensä ne keskittyivät sinne sentraalin suuntaan.

    Eila, kiva, jos tykkäsit :)

    arleena, näin se oli kahvi tai korvike kyllä vapautti kielenkannat.

    Uuna, ei meidän mammallakaan puhelinta ollut, ei edes radiota. Pitäjän naisten hoviompelijana hän kuitenkin oli kylän asioista hyvin perillä.

    "Pienillä padoillakin on korvat", vanha viisaus. Nyt vanhana, kun olen mamma itsekin, palailen usein sinne mammani mökille muistelemaan. Mökkiä ei ole ollut enää vuosikausiin, mutta minulle se on AINA. Muistelemista riittää, mökillä kuulin niin monta tarinaa.

    VastaaPoista
  6. Hieno lapsuudenmuisto sulla!
    Ja hienot kahvikupit ja se syvä lautanen, kun kerran kahvi siloin pitikin juoda siittä lautaselta.
    Oletko sä juonut kahvisi lautaselta vielä?

    VastaaPoista
  7. Niitä oli joka kylässä näitä reutereita. Kylät olivat eläviä. Nykyään ne nuupottavat kuolemaisillaan, muutaman harvan vahuksen voimin. Hieno tarina, elävästi kirjoitettu.

    VastaaPoista
  8. Hauska tarina,ja niin elävästi kerrottu!

    VastaaPoista
  9. Harakka, en ole tassilta juonut silloinkaqan. Eipä olisi kyseinen astia vielä pysynyt pienessä kädessä. Siinä tassin pitelemisessäkin oli omat niksinsä. Kaikki viisi sormea mahdollisimman hajalleen ja siihen aukenevaan alustaan aseteltiin tassi. Joskus vanhoissa elokuvissa vielä näkee tassinkäytön taidetta.
    Niin, minähän söin kupista lusikalla korppumosoa :)

    Zilga, kylien nykyisestä elämästä en tiedä paljoakaan, kun kaikki sukulaiset ovat muuttaneet kaupunkeihin. Onneksi tarinat vielä elävät.

    Yaelian, näillä vanhoilla jutuilla itseänikin hauskuutan, kun nykyelämästä usein on aito ilo kaukana. Nyt pidänkin muutaman päivän blogitaukoa.

    VastaaPoista
  10. Onhan reissu korpulla ollut, harmi ettei pystynyt kertomaan kenen essujen taskujen kautta onkaan kulkenut. Muistan kun meilläkin tehtiin korppuja, viipale laitettiin vielä puoliksi ja se yläpuoli oli parasta :)

    VastaaPoista
  11. Sulle on haasteen poikasta blogissani!

    VastaaPoista
  12. Unelma, muistin sinua pienellä haasteella, käyhän kurkkaamassa blogissani

    VastaaPoista