Eilen pihalla hiippaili tuo suuri musta kolli. Tästä tuli mieleeni helmikuinen kissatappelu.
Kuulin kauheita rääkäisyjä pihalta, luulin ilveksen siellä kissoja jahtaavan, jälkiä olin pihassa aikaisemmin nähnyt.
Nyt ei ilvestä näkynyt, mutta pieni mustavalkoinen kisu oli kiivennyt korkealle metsäjalavan oksalle.
Iso musta ei uskaltanut kiivetä perässä, jäi väijymään puun alle. Kävin välillä ulkona, yritin häätää kollia matkoihinsa, mutta kollipa ei edes vaivautunut päätä kääntämään, istua jäpitti vaan siinä vartiopaikallaan. Aloin jo huolestua pienen kisulin puolesta, pelkäsin sen paleltuvan pakkasessa. Pitäisikö kutsua apuvoimia, etsin jo puhelinnumeroita.
Onneksi tilanne ratkesi ilman palokuntaa. Pikkumissukka hiipi hiljaa alemmaksi, kolli torkkui silmät ummessa. Pikkuinen sai mukavan etumatkan ennen ahdistelijan heräämistä.
Täällä tuo kolli vaeltelee pihoilla ja rannalla. Harmittaa taas muuttolintujen puolesta, tuo eläin on niin pulska ja hyvin ravittu, siitä huolimatta jahtaa lintuja ruokintapaikoilla.
Kuvat ovat taas näitä tavanomaisen huonoja, ikkunan läpi otettuja.
Siinäpä taas päivän urputus. En minä kissoja vihaa, en ollenkaan. Voisivatko kissojen omistajat tehdä asialle mitään?
M
T
G
Y
Text-to-speech function is limited to 200 characters
