Liljakukko on komeasta ulkonäöstään huolimatta harmillinen ilmestys liljapenkissä. Kun tällaisen punatakin näkee liljan lehdellä on oltava ovela ja nopea. Kukko pudottautuu salamana maahan ja sieltä sitä on vaikea enää löytää. Meillä lähdetään liljakukkoja jahtaamaan vesikipon kanssa. Kippo asetetaan kukon alapuolelle ja sitten vähän kopautetaan lehteä. Hupsista vaan ja punanuttu sukeltaa veteen. koskaan ei ole käynyt niin, että kukko olisikin käyttänyt siipiään ja lehahdellut maisemaan.
Täällä toinen harmitus. Tänään olen käynyt jo kolme kertaa ratsaamassa lehtokotiloita. Sateiset päivät laittavat kotilot liikkeelle. Onkohan mitään sellaista kukkaa tai marjaa olemassa, joka ei maistuisi lehtokotilolle? Luulin karhunvattujen ja vadelmien olevan sellaisia, mutta eipä vaan ole, vatut maistuvat kotiloillekin.
Iloitsen nyt tästä näkymästä ja unohdan lehtiluteet, kotilot, ketut ja peurat.
Nuo liljakukot on kyllä nopeita piilottautumaan jos yrittää kiinni ottaa, vaikka ovatkin niin kirkkaita niin onnistuvat silti katoamaan Kiusallisia kiusantekijöitä on nuo etanatkin ja my kun sadetta saatu tulee esille nopeasti sateen jälkeen.
VastaaPoistakaikesta kiusasta huolimatta ihanaa kesää!
Mummelille myös toivon ihanaa kesää.
PoistaNäkymä on todella upea, mutta harmilliset nuo kukkien ahmijat, ja toivottavasti pääsette niistä eroon. Mukavaa kesäkuuta Unelma.
VastaaPoistaLuonto on juuri nyt niin kauniin vehreä, kun vettäkin on saatu kylvöksille. Yritetään pärjätä noiden tuholaisten kanssa. Kiitos kommentistasi.
Poista😬
VastaaPoistaJust noin.
PoistaLiljakukot ovat ovelia. Tuhoavat salaa varsinkin liljakukkaisia. Meidän tarvitsee olla ovelampia kuin tuhoojaötökät.
VastaaPoistaYritetään parhaamme.
Poista