keskiviikko 6. huhtikuuta 2022

Hugo


 Enoni Hugo Lehtonen.
Koskaan en saanut tavata enoani, hän kuoli jo viisitoista vuotiaana. Juha-isänsä kuoltua Hugon hennoille hartioille tuli osavastuu perheen elatuksesta. Lapsia oli töllissä kotona vielä neljä, vanhimmat olivat jo lähteneet maailmalle.


Hugo oli renkinä isossa talossa ja teki töitä aikuisten miesten kanssa. Mamman kertoman mukaan poika vilustui syksyllä metsätöissä ja sairastui, kirkonkirjojen mukaan hän kuoli munuaistautiin.


Hugo oli mamman kertoman mukaan kiltti ja herkkä poika ja hän oli hyvä piirtämään. Hugon piirtämä taulu oli kamarin seinällä, se oli mammalle ainoa muisto rakkaasta lapsesta. Mamman kuoleman jälkeen viisikymmen-luvulla pitäjän vandaalit kävivät tuhoamassa ja varastamassa tyhjillään ollutta mökkiä, siinä rytinässä Hugon taulukin hävisi.


Mamma ja Hugon siskot kertoivat liikuttavaa sattumusta Hugon kuolinpäivältä. Poika oli Turussa lääninsairaalassa hoidettavana, hän oli hyvin heikkona ja hauraana noussut istumaan ja iloisesti huudahtanut, että  "pappa tuli". Pappa oli poikaansa vastassa, niin omaiset uskoivat.  Minäkin uskon.

Olen aloittanut tämän postauksen kirjoittamisen jo tammikuussa, mutta jostain syystä julkaise nappi jäi painamatta.

8 kommenttia:

  1. Kaunis ja koskettava postaus Hugo-enostasi. Nuorena hänen täytyi lähteä tästä maailmasta. Varmasti pappa tuli hakemaan hänet. Ihana on tuo valokuva.

    VastaaPoista
  2. Ankara oli Hugon kohtalo. Ei niin paljon tarvitse mennä ajassa taaksepäin, kun lapset olivat perheen työvoimaa heti kun johonkin pystyivät, kuten Hugokin olosuhteiden niin vaatiessa.
    Onko sinulla säilynyt useampi kuva hänestä tai edesmenneistä sukusi jäsenistä?
    Minä uskon myös tuohon pojan ja isän kohtaamiseen kuoleman hetken lähestyessä.
    Taannoin kerroit innostuneesi sukututkimukseen.
    Minä aloitin sellaisen nyt helmikuussa. Melko koukuttava juttu se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aimarii että mainitsit Unelman sukututkimuskiinnostuksen. Lähdin heti hakemaan niitä postauksia täältä. Olen itsekin hurahtamaisillani kyseiseen puuhaan, ja huomenna onkin karjalaisten juurien sukututkimuskurssi netin välityksellä 🙂 Mukava kohdata täälläkin aiheesta kiinnostuneita!

      Poista
    2. Aimarii, kauan tuo kertomus Hugon lähdöstä on elänyt. Minulle siitä kertoivat mammani, tätini ja äitini.

      Sukututkimus on ollut mukava harrastus näiden koronakuukausien aikana, ei ole kokonaan mökkiytynyt täällä kotona.

      Poista
    3. Jaana, et löytänyt täältä paljoakaan sukujuttuja. En vaan ole saanut aikaiseksi.

      Kyllä noiden kirkonkirjojen tutkiminen on kiinnostavaa ja opettavaista. Monet asiat olivat ennen paremmin tai paljon huonommin.

      Menestystä vaan Aimariille ja Jaanalle kiinnostavaan harrastukseen.

      Poista
  3. Miten kaunis postaus varhain kuolleesta enostasi, ja vanhat kuvat ovat aina niin kauniita. Ja onpa sääli että vandaalit hävittivät Hugon maalaaman taulun. Kaunista loppuviikkoa Unelma.,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos.

      Meillä on niin talvista täällä, onneksi valoa on jo runsaasti.

      Odottelen jo pihan paljastumista lumen alta, nyt vaan ikkunan takaa lintuja kuvailen.

      Hyvää viikonloppua myös sinulle.

      Poista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.

Olen poistanut kommenttien valvonnan.