Vuosi vaihtuu

Vielä vähän aikaa voi nauttia näistä ihanista joulun kukista.

Vanha saharakennus on siivottu ja tyhjennetty, joulun ajaksi saha on koristettu joulun valoilla.

Ymmärtääkseni tämä rakennus on suojelukohde, ei saa purkaa. Toivomuksena olisi, että kunta ja yhteisöt järjestäisivät täällä kesäisin jotain toimintaa.

Vielä nyt viikonloppuna ja loppiaisena voi käydä ihailemassa sahan valoja. Kaunista.

Lämpimästi kiitän kaikkia ystäviä joulukorteista ja tervehdyksistä, olette ihania.

                Iloa ja onnea vuodelle 2022, koronasta huolimatta.

Joulu 2021.

 Joulukortti ja -merkkirahat lähetin tänäkin vuonna Kirkon Ulkomaanapuun. Pienen kasvimaan hoitaminen on varmaan ilo itse kullekin. Sain sieltä kortin sähköpostiin, otin kuvan tähän.

Timanttinen talvipäivä.

Kuka piirteli rusetteja taivaalle?

Mukavahan tällaista taitolentoa oli seurata.

Pian on kulunut jo kaksi vuotta siitä kun Suomessa ensimmäisen kerran uutisoitiin tuntemattomasta Covin19 viruksesta. Ensin se tuntui hyvin kaukaiselta, kunnes lapissa löytyi yksi kiinalainen potilas. Ei arvattu silloin mitä täälläkin kohta tapahtuu. Maailma on muuttunut, ihmiset ovat maskien takana koronapassit taskussa ja toivovat pandemian pian loppuvan. Rokotuksia jonotetaan tai boikotoidaan, pelätään mahdollisia seurauksia, kun mitään ennakkokokemuksia rokoteaineista ei vielä ole. Käsittämättömiä juttuja salaliittoteorioista ja foliohattuhörhöistä liikkuu mediassa. Onkohan se pelko, joka ruokkii tuollaisia ilmiöitä tai sitten ihmiset  eivät enää luota omiin johtajiinsa.

Me vanhat täällä kotona istumme tumput suorina ja ihmettelemme, voimme vain toivoa selviytymistä ja totella terveydenhuollon ohjeita.

Jotenkin näihin uutisiinkin turtuu, enää ei tunnu missään viikonlopun tartuntojen lukumäärä, lähes kuusi tuhatta huh, huh. Väärin, kyllä se tuntuu järkyttävältä. Myötätunnolla ajattelen menehtyneiden omaisia ja ystäviä.

Erityisesti tänään ajattelen Il Divo kvartetin laulajia, he menettivät eilen koronalle yhden jäsenensä. Carlos Marin  menehtyi 19.12.2021. Täällä yksi hänen ihailijansa on koonnut Carlosin laulua ja valokuvia  talteen.

Onneksi Il Divon konsertteja ja lauluja on mahdollista kunnella netin ja levyjen kautta.

Meni nyt vähän ihon alle nuo koronamietteet. On turvauduttava tähän takuuvarmaan hyvämielen esitykseen, eli Chopanin Minuuttivalssiin. Tämä ihanuus oli minulla vanhassa puhelimessakin soittoäänenä. Usein annoin puhelimen soida pitempään, että sain kuunnella tuota hyvän olon musiikkia.

Finnair ei piirtele rusetteja.

Aurinko laskee iltapäivällä joulukuun yhdeksäntenä, talviset kuvat olen ottanut matkalla saareen.
 

Talven tuntua.

Ruusuorapihlajan marjat säilyttävät hyvin värinsä talvella.

Tänä syksynä on ollut paljon aurinkoisia päiviä, marraskuu ei ollutkaan tavanomaisen synkkä ja loskainen.

Sakea pyry sai maiseman muuttumaan talviseksi.

Pian paistoi taas aurinko ja timantit loistivat kuin maaliskuun hangilla.

Ruusunmarjat odottavat tilhiparvea.

Sorsat tulevat joelta etsimään murua lintulaudan alta maasta. Räpylöitä palelee, on laskeuduttava heti alas niitä suojaamaan.

Kovilla pakkasilla olen usein ihmetellyt miten pienet tintit yleensä ollenkaan pysyvät hengissä talven yli. Mistä saa tarvittavan lämmön muutaman gramman painoinen tirppa tai nuori peura pitkine siroine koipineen kun talvella ruokakin on pakastettua. Luonto on ihmeellinen.

Rouva Heinäsorsan kantti ei kestänyt kuvaamista, oli noustava siiville.

 Nimipäivänä 02.12.2021.

Tämän postauksen kuvat voisivat hyvin olla tältä päivältä, aamulla paistoi aurinko ja nyt jo sateleekin hiljalleen lunta. Kuulumisia on vaikea kirjoitella, kun ei ole mitään kerrottavaa. Kremppatilannekin on pysynyt lähes vakiona, ei siitäkään ole mitään päivittelemistä. Onneksi. 

Onni on tuo puoliso, jonka kanssa kohta ryhdymme valmistamaan kala-ateriaa kahdelle, joululauluja kuunnellen.