maanantai 6. syyskuuta 2021

Puunhalaaja Turun linnan puistossa.

Puunhalaajalla oikein "silmät hikoilivat" kun pitkästä aikaa pääsi käymään lapsuuden aikaisessa tutussa paikassa. Turun linnan puistossa kävimme pikkuveljeni kanssa vuonna 1951 lähes joka päivä, toki muinakin vuosina, mutta tuo oli tärkeä ja ikimuistoinen. Yksi päivä oli erityisen merkittävä, pikkuinen poika oppi täällä kävelemään. Olin niin ylpeä veljestäni ja olen edelleenkin. Veli asuu Teksasissa, hänellä on aina paikka minun sydämessäni.

Koronaa uhmaten hän uskalsi tänä kesänä tulla vaimonsa kanssa kotimaassa käymään. Tapasimme Turussa, meillä oli kaikilla maskit ja rokotukset. Selvisimme terveinä, nyt he ovat jo kotona USA:ssa.

Minulla oli erityitä asiaa linnan turistimyymälään, kerron siitä myöhemmin lisää.

Tämä kuva on esilinnan pihalta.

Tänne varsinaiselle linnapihalle meillä ei lapsina ollut pääsyä. Päälinna oli monia vuosia suljettuna pommitusvaurioiden korjausten aikana.
Onneksi vanha linna on onnistuttu pelastamaan. Tulta ja sotia uhmanneet kiviseinät ovat kokeneet paljon yli 700-vuotisen historiansa aikana.
Matkakumppani huolehtii ostoskassista, jännittävää luettavaa, historian havinaa.

 Linnan puistokin valmistautuu jo tulevaan talveen, ruusupensaissa kypsyy marjoja linnuille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.