keskiviikko 29. syyskuuta 2021

Aarteen etsintää.

Katselimme joskus täällä kotona ikkunasta, kun mies kulki pellolla joen toisella puolella  edes ja takaisin "miinaharavan" kanssa. Kiinnostus heräsi.

Pojalta saatiin lainaksi metallinpaljastin. Veijo sai maanomistajalta luvan rantanurmikon haravoimiseen.

Kokenut muinaisesineiden etsijä kävi antamassa ohjeita.

Ensimmäisellä kerralla löytyi vain nauloja ja pullonkorkkeja. Toisella kerralla Veijo löysi hopeakolikon.


Ruotsi 1/24 riksdaler 1779 Hopea Gustav III silver coin.

Vanhan kolikon löydöstä tehtiin ilmoitus Museovirastolle. Lähetettiin kuva ja kerrottiin löytöpaikka. Museovirasto ilmoitti, että löytö on muinaismuisto ja  tiedot on  kirjattu. Löytäjä saa pitää kolikon, sen arvo on pieni. 

Olisi mukavaa, jos tuollainen 1700-luvun raha pystyisi kertomaan tarinansa. Kenen taskusta raha on jokirantaan tippunut?

Ensimmäisen kaivauskeikan jälkeisenä aamuna meillä oli hauskaa katsottavaa. 

Ketunpoikaset kaivoivat ylös Veijon peittämät kuopat. Pitivät tätä mukavana leikkinä tai luulivat sieltä löytyvän jotain jännää heillekin.

Oli käytävä uudestaan kuopat peittelemässä. Varsinaiset veijarit nuo ketut, ovat hauskuuttaneet meitä koko kesän.

Sitten saareen. Nyt tai ei koskaan, ajattelin mummin vihkisormuksen löytyvän. Se on ollut mansikkamaalla tai järven pohjassa jo yli 50 vuotta.

Piippaus tuli, mutta mitään ei löytynyt.



Mummin sormusta ei löydetty järvestä eikä mansikkamaalta. Ehkä sen on järvessä hauki nielaissut tai mansikkamaalta harakka vienyt asumustaan koristamaan. Toivotaan, että joku löytää kadonneen  kahdensadanvuoden päästä, niinkuin Veijo hopeaisen kolikon tänä kesänä.

5 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisia aarteita löytyi tuolla laitteella, mutta harmi ettei sitä mummin sormusta löytynyt. Täällä olen joskus nähnyt jonkun tuollaisella laitteella etsimässä aarteita rantahiekasta. Ketunpennut niin suloisia🦊Kaunista loppuviikkoa Unelma❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo ketut ovat jo niin tuttuja, että melkein unohtaa niiden olevan villieläimiä. Villit ja vapaat luonnossa.

      Viikonlopuksi on ennustettu lämpenevää säätä, se sopii meille.

      Poista
  2. Luin eilen netistä, että Tampereen kaupunki on perustettu v. 1779.

    "Kustaa III perusti Tampereen 1. lokakuuta 1779". Kolikko on samalta vuodelta.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista puuhaa. Koskaan ei tiedä, mitä arvokastakin voi saada maan kätköistä esiin. Olen minäkin kokeillut, mutta vain säilyketölkkejä, pullonkorkkeja, rautanauloja on löytynyt.
    Lapsenlapseni löysi kerran Ivalon perukoilta kranaatinheittimen ammuksien laatikon. Silloin minua alkoi hirvittää, jospa seuraavaksi löytyy pommi??
    Minä en ole päässyt noin läheltä kettujen touhuja seuraamaan. Pihassa kyllä käy josksu kettu, mutta arkana katoaa nopeaan.
    Sen sijaan katselin viikko sitten, kun maakotka kävi aterialla kalanperkeitä syömässä meidän korppien ruokapaikalle. Onhan upea lintu ja komeaa nähtävää oli sen siivilleen nousu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet sinä siellä saanut ihailla mahtavaa näkyä.

      Hyvää viikonloppua!

      Poista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.