Leppäkerttuja

Lisää leppäkerttuja. Tästä voisi varomaton tipahtaa järveen.

Luonnon rikkautta ja kauneutta ihastelemme.

Saaressa on nyt leppäkerttukesä. Näitä on valokuvattu yksinään ja ryhmissä. Veteen pudonneita on yritetty nostella takaisin ruohonkorrelle Johannan ja lasten toimesta. Emme muista ennen nähneemme näin suurta kerttuparvea.

Uimaan, uimaan, vaatii nuutunut olemus.
 

Kesän ensimmäisiä.

Näillä keltaisilla vadelmilla yritetään vähän huijata rastaita, samoin vihreillä ja valkoisilla viinimarjoilla. Eipä se huijaus pitkälle kanna, huomaavat pian, että kypsiä ovat.

Aurinko kypsyttää marjat tänä vuonna etuajassa. Vettäkin saisi jo tulla.

 Tässä pitäisi melkein vieressä istua, jos haluaisi itsekin satoa korjata. 

Lämmin yö tulossa, ehkä siirrynkin parvekkeelle nukkumaan, aurinkotuoliin harson alle. Siinä on oikein mukava kuunnella hyttysten turhautunutta surinaa. Kyllä niitä risoo kun eivät pääsekään ohennettua vertani kuppaamaan. Harson suojassa onnistuu hyvin myös lukeminen ja sudokun täyttäminen. Tosin näinä päivinä on pysyttävä pois aurinkoiselta parvekkeelta.

 Kesä on ihana kuitenkin, antaa niiden inistä, jotka on inisemään luotu.

Aamu.

 Lauantaina 10.07.2021, aikainen aamu klo 5.49, mittarissa 21 astetta plussaa. Vasat ovat jo lähes emonsa kokoisia.

Varhainen suviaamu onkin hyvää kuvaamisaikaa, ainakin näin kuumina päivinä. Onnistuin viimein itsekin yllättämään peurat. Tämä kuva on kuin taulu, vähän sähläsin säätöjen kanssa. Tulee mieleen joku vanha gobeliini hetekan takana seinällä.

Taas on lämmin päivä tulossa. "Huh hellettä.."

Helteistä heinäkuuta.

Tämä nuppu ei ollutkaan täydellinen, voiko mikään olla?

Täällä huumaavat metsän tuoksut.

Lammikossa asuu näkki. Mesiangervo levittää makeaa tuoksua ympärilleen. Mökkeröisen pihapiirissä.

Palavarakkaus viihtyy meillä, voi hyvin ja leviää omatoimisesti.

Keskiviikkona lämmin tuuli toi leppäkerttuja lähes joka oksalle, kirvoille saattaa nyt tulla tukalat paikat. Onko tämä ollenkaan leppäkerttu? Väri näyttää enemmän ruskealta. Oli miten oli, leppäkerttu on kuitenkin kuvattava joka kesä

Upeat värit öttiäisellä. Perhosia kaipaisimme lisää, ehkä sitten loppukesällä.

Tarhajuoru on lehtokotiloiden erityisessä suosiossa. Kotiloratsia on pidettävä aina kun ohi kävellään.

Yritin laskea kuinka monta erilaista väri- ja kuvioyhdistelmää tässä kukkatertussa on. Kaunis ja ihana.

Ensimmäinen kukkaterttu Robusta-ruusussa.

Seitsemän vuotta tätä kukkaketoa on vaalittu. Ensimmäisenä keväällä tulevat skillat, seuraavana bellikset ja sipulikukkia, nykyään kevätesikkoakin. Voikukkakin yrittää, mutta meillä sen kukat joutuvat pakastimeen tai hillopurkkiin. Heinäkuussa kukkivat päivänkakkarat ja kellokukat. Näiden kukkien jälkeen tuleekin sitten niittomies paikalle. 

Täällä pikkuruisella pihaniityllä viihtyvät monenlaiset pörriäiset. Joskus surettaa kun en enää kuule sirkkojen soittoa. Onneksi muistan sen vielä ja voin lisätä ne äänet mielen kuviin.

Vielä muutama bonuskuva. Ketulla on kaksi pentua, hyvin ovat kasvaneet kun säätkin suosivat. Ehkä vielä onnistutaan nekin kuvaamaan, vikkeliä ovat ja leikkisiä.

Maailma on muuttunut kun arat metsän asukkaatkin uskaltavat tulla tänne "ihmisten ilmoille".

On niin ihanaa ottaa pienet päivälevot pehmeällä ruohomatolla. Paarmat häiritsevät.

Silmä meinaa väkisin mennä kiinni, unettaa niin.

Kyllä minä huomaan, että siellä kameran kanssa heilutaan.

Ehkä jo huomasittekin, että kettua on kuvannut Veijo. Veijolla ei ole omaa blogia, siksi otan  joskus hänen napsimiaan kuvia tänne mammanmaailmaan. Olisi vahinko jos kukaan ei näitä näkisi ja Veijohan kuuluu myös tänne mammanmaailmaan.