lauantai 27. helmikuuta 2021

Minulle oli postia,


 laatikossa eilen. Voi, mikä mahtava tunne, saada kirje ystävältä. Uskomatonta, joku ajattelee sinua. Taittaa paperin kauniiseen kuoreen ja liimaa postimerkin. Iloitsenhan minä sähköpostista ja puheluistakin ilman muuta, mutta kirje. Vau.  Lämpimästi kiitän ystävääni sanoista. 

Ps. Persiljat voivat hyvin, olisin voinut laittaa siemeniä rohkeammin ruukuihin.

*****

Risusavottaa jokivarressa.

 

Talvella täällä joella ei juurikaan tapahdu mitään kun veneet ja kanootit ovat talviteloilla. Nyt kuitenkin vastarannalle ilmestyi tuollainen hirmu vekotin.

Se on tehnyt selvää jälkeä puista ja puskista. 

Saattaapi siinä joutsenpariskunta kotiin palattuaan hämmästyä kun tuttu jokiranta on autiona ja paljaana. Mistä nyt turvaa löytävät sirkkuset, kerttuset, kuovit ja kurjet?


Siinä nyt on risukasat, kerput ja vitsakset siisteissä riveissä.

Pellon poikki kulkivat peurat.


Tässä kohdassa jo toivoin, että jokunen isompi koivu olisi säästynyt.

Olipa hetken ihanaa kun yksi kaunis koivu jäi kasvamaan.



 Lyhyeksi jäi sekin ilo, metsuri palasi ja palasiksi laittoi kauniin koivun.

Toki minäkin ymmärrän, että hoitotoimenpiteet ovat jokivarressa tarpeellisia, mutta tuollainen totaalinen jyräys hämmastyttää. Olen kuvitellut, että tuo pöpelikkö suojaa jokea ja Päijännettä pellolta valuvilta lannoiteaineilta. Kiinnostaa nähdä mitä tuolla rannalla seuraavaksi tapahtuu. No, pajut kasvavat nopeasti entistä ehommiksi.

Minulle tuo joki on ollut ilon ja onnen tuoja kaikkine luonnon ihmeineen. Eipä täällä varsinkaan viimeisen vuoden aikana ole mitään tapahtunutkaan. Jutun aiheetkin ovat supistuneet suunnilleen sellaisiksi, että eilen kettu juoksi kirkolle päin ja tänään Saksalan suuntaan. Voihan itku.

Muuten, tänään se jolkkasi taas kirkolle päin.😊

Jatkuu huomenna.

6 kommenttia:

  1. Ihanaa saada oikea kirje, se on melkein harvinaista nykyään.
    Voi kurjuus,miksi pitää tuhota kaikki kaunis. Täällä kadun toisella puolella puut on leikattu niin että vain kanto jäljellä, suututtaa nähdä sellainen.
    OIkein hyvää helmikuun loppua ja maaliskuun alkua Unelma, kuvasi ovat taas niin kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntui niin mukavalta saada käteensä oikea kirje.

      Harmillista tosiaankin tuo kotikatusi puiden menetys. Asioista päättäjien aivoituksia on joskus vaikea ymmärtää.

      Harmaana pilvisenä päivänä kuvatut näkymät ovat niin mustavalkoisia.

      Mukavaa maaliskuuta sinulle myös.

      Poista
  2. Ihana, tuollanen oikea kirje olisi saadakkin. Eipä niitä enää pahemmin tule kuitenkaan.
    Ja kurjuus, kun siellä on kaadettu kaikki pensaat ja puut, ne suojasivatkin varmaan paljon lintujen ja muidenkin luonnossa liikkuvien eläinten ja lintujen elämää.
    Linnutkin tekivät varmaan pesiään niihin pensaisiin ja maahankin pensaiden suojaan.
    Toivotaan, että pian kasvaa takaisin.
    Kettujakin siellä näet, siittä on aika kauan, kun olen ketun nähnyt.
    Hyvää kohta tulevaa maaliskuuta sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, yleensä tuolla laatikossa on odottamassa laskuja tai ilmoituksia hintojen korottamisista. Oikea kirje on aarre.

      Pian nähdään ja kuullaan loppuiko sirkutus jokirannassa kokonaan.

      Tämä meidän kettumme on oikea ilo silmälle, terve ja reipas. Upea tuuhea häntäkin vielä.

      Mukavaa maaliskuuta teillekin ja kiitos kommentistasi.

      Poista
  3. Kirjeen lähettäjäkin saa hyvän mielen, kun saamasi posti ilahduttaa sinua.
    -Aurinkoiseen päivään ei tarvita hyvää säätä- hyvä ystävä riittää- satu pusa ja totta se on.
    Olisivat todella voineet säästää tuon nätin koivun. Se ei liiemmin vesakkoa kasvata, mutta jos jokivarren puskat ovat pajuja, niin muutaman vuoden päästä rehottaa uudelleen.

    VastaaPoista
  4. Niin se on, hyvä ystävä kirkastaa pilvisenkin päivän.

    Mukavaa maaliskuuta ja luistavia hiihtokelejä sinne teille.

    VastaaPoista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.