maanantai 8. helmikuuta 2021

Ketuttaako? No, vähän.


 Ei ehtinyt kameran automatiikka ketun vauhtiin.

Meillä on täällä maalla etuoikeus saada seurata luontoa ihan läheltä, omasta ikkunasta. Usein ketun nähdessäni mieleeni tulee vanhoja tarinoita ja sanontoja.

Ketun viehättäviä ominaisuuksia on hyödynnetty tarinoissa kautta aikojen, mutta nykyäänkin ketun habitukseen törmää monissa yhteyksissä. 

Kaikkihan muistamme kettukarkit ja sen päällyspaperista askarrellut kassit ja pussukat. Mummit ja kummit ovat kutoneet karkkipaperin innoittamina kettupipoja, vanttuita ja kaulaliinoja. Kettutossutkin ovat kivoja. Kettuko se hännällään saa huiskittua revontuletkin taivaalle?

Kettumaisia sanontoja on hauska muistutella mieleen. "Happamia ovat, sanoi kettu pihlajanmarjoista" tai kuljetaan "ketunhäntä kainalossa". "Niin on rähjäinen kuin kapinen kettu". Onneksi nykyään rouvashenkilöt eivät enää kulje kettupuuhkat hartioilla, kettuhan tarvitsee nahkansa itse.

Aika vekkuleita ovat myös kettutarinat, osa vähän talvisiakin. Lapsuudesta muistan ketun ja karhun onkiretken avannolla. Erityisen hauskana pidin sitä tarinaa, jossa kerrotaan ketun jolkanneen talvisella tiellä väsyneenä. Huomasi sitten isännän matkaavan reellä sitä kohti, neuvokas kettu heittäytyi tielle ja tekeytyi kuolleeksi. Isäntä ilahtui helposta saaliista ja heitti kettureppanan reen perään. Repo siinä nautti ilmaisesta kyydistä ja hyppäsi takaisin metsään köröteltyään tarvitsemansa matkan.😊

 Juuston ystävänä on pakko mainita vielä se tarina ketusta, korpista ja juustosta.

Tällaisia "faabeleita" tämä korona täällä teettää.


6 kommenttia:

  1. Veijari on kettu. Muistan vähän eri malliin sadun, jossa isäntä otti kuolleeksi luulemansa ketun rekeensä. Reessä oli isännän kalasaalis, josta kettu pudottelee ajon aikana kaloja tielle ja hyppäsi viimein itsekin kyydistä keräämään kalansa.
    Viime oli upeat reposet. Vihreänä koko taivaankaari. Kettu ne varmaan sytytteli ja lämmitteli -32 asteen pakkasessa. Minä vain sängystäni revontulia ihailin.

    VastaaPoista
  2. Voi, aimarii, nyt pistit paremmaksi.

    Onneksi meillä ei ollut noin mahtavia pakkaslukemia.

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Kyllä se niin on, aimarii, että minun kettuni rekiretki jäi vähän torsoksi. Nyt aikaa on kulunut vuorokausi ja muisti palaa pätkittäin, niin sieltä menneisyyden hämärästä hiljalleen palautuu minullekin mieleen nuo silakat ( Rymättylän ). Kiitos sinulle.

      Onneksi olin juttukategoriasta valinnut jo valmiiksi "Niinkuin sen muistan" osion, loppu jää lukijan vastuulle.

      No, oli kuitenkin kivaa muistella kettujuttuja.

      Poista
  4. KIvoja vieraita sinulla aina, ja kettukuva hyvä. Täällä lähelläni kun muutin tänne oli vielä kodin vieressä olevan teollisuus, tai nykyisen kauppa-alueen reunalla rakentamatonta, ja kerran tapasin siellä ketun,mutta en ehtinyt kuvata sitä. Kun alueella aloitettiin rakennusprojektit niin ketut tietysti hävisivät. Minulla on muuten kettukarkki-pöytäliina. Mukavaa loppuviikkoa Unelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostakin luin, että Helsingissäkin on nähty kettuja. Ovat tulleet sinne citykaneja jahtaamaan.
      Kiitos kommentistasi.

      Poista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.