torstai 15. heinäkuuta 2021

Leppäkerttuja


Lisää leppäkerttuja. Tästä voisi varomaton tipahtaa järveen.
Luonnon rikkautta ja kauneutta ihastelemme.
Saaressa on nyt leppäkerttukesä. Näitä on valokuvattu yksinään ja ryhmissä. Veteen pudonneita on yritetty nostella takaisin ruohonkorrelle Johannan ja lasten toimesta. Emme muista ennen nähneemme näin suurta kerttuparvea.

Uimaan, uimaan, vaatii nuutunut olemus.
 

maanantai 12. heinäkuuta 2021

Kesän ensimmäisiä.

Näillä keltaisilla vadelmilla yritetään vähän huijata rastaita, samoin vihreillä ja valkoisilla viinimarjoilla. Eipä se huijaus pitkälle kanna, huomaavat pian, että kypsiä ovat.
Aurinko kypsyttää marjat tänä vuonna etuajassa. Vettäkin saisi jo tulla.

 Tässä pitäisi melkein vieressä istua, jos haluaisi itsekin satoa korjata. 

Lämmin yö tulossa, ehkä siirrynkin parvekkeelle nukkumaan, aurinkotuoliin harson alle. Siinä on oikein mukava kuunnella hyttysten turhautunutta surinaa. Kyllä niitä risoo kun eivät pääsekään ohennettua vertani kuppaamaan. Harson suojassa onnistuu hyvin myös lukeminen ja sudokun täyttäminen. Tosin näinä päivinä on pysyttävä pois aurinkoiselta parvekkeelta.

 Kesä on ihana kuitenkin, antaa niiden inistä, jotka on inisemään luotu.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Aamu.


 Lauantaina 10.07.2021, aikainen aamu klo 5.49, mittarissa 21 astetta plussaa. Vasat ovat jo lähes emonsa kokoisia.

Varhainen suviaamu onkin hyvää kuvaamisaikaa, ainakin näin kuumina päivinä. Onnistuin viimein itsekin yllättämään peurat. Tämä kuva on kuin taulu, vähän sähläsin säätöjen kanssa. Tulee mieleen joku vanha gobeliini hetekan takana seinällä.

Taas on lämmin päivä tulossa. "Huh hellettä.."

perjantai 9. heinäkuuta 2021

Helteistä heinäkuuta.

Tämä nuppu ei ollutkaan täydellinen, voiko mikään olla?
Täällä huumaavat metsän tuoksut.
Lammikossa asuu näkki. Mesiangervo levittää makeaa tuoksua ympärilleen. Mökkeröisen pihapiirissä.
Palavarakkaus viihtyy meillä, voi hyvin ja leviää omatoimisesti.
Keskiviikkona lämmin tuuli toi leppäkerttuja lähes joka oksalle, kirvoille saattaa nyt tulla tukalat paikat. Onko tämä ollenkaan leppäkerttu? Väri näyttää enemmän ruskealta. Oli miten oli, leppäkerttu on kuitenkin kuvattava joka kesä
Upeat värit öttiäisellä. Perhosia kaipaisimme lisää, ehkä sitten loppukesällä.
Tarhajuoru on lehtokotiloiden erityisessä suosiossa. Kotiloratsia on pidettävä aina kun ohi kävellään.
Yritin laskea kuinka monta erilaista väri- ja kuvioyhdistelmää tässä kukkatertussa on. Kaunis ja ihana.
Ensimmäinen kukkaterttu Robusta-ruusussa.
Seitsemän vuotta tätä kukkaketoa on vaalittu. Ensimmäisenä keväällä tulevat skillat, seuraavana bellikset ja sipulikukkia, nykyään kevätesikkoakin. Voikukkakin yrittää, mutta meillä sen kukat joutuvat pakastimeen tai hillopurkkiin. Heinäkuussa kukkivat päivänkakkarat ja kellokukat. Näiden kukkien jälkeen tuleekin sitten niittomies paikalle. 

Täällä pikkuruisella pihaniityllä viihtyvät monenlaiset pörriäiset. Joskus surettaa kun en enää kuule sirkkojen soittoa. Onneksi muistan sen vielä ja voin lisätä ne äänet mielen kuviin.

Vielä muutama bonuskuva. Ketulla on kaksi pentua, hyvin ovat kasvaneet kun säätkin suosivat. Ehkä vielä onnistutaan nekin kuvaamaan, vikkeliä ovat ja leikkisiä.

Maailma on muuttunut kun arat metsän asukkaatkin uskaltavat tulla tänne "ihmisten ilmoille".
On niin ihanaa ottaa pienet päivälevot pehmeällä ruohomatolla. Paarmat häiritsevät.
Silmä meinaa väkisin mennä kiinni, unettaa niin.
Kyllä minä huomaan, että siellä kameran kanssa heilutaan.

Ehkä jo huomasittekin, että kettua on kuvannut Veijo. Veijolla ei ole omaa blogia, siksi otan  joskus hänen napsimiaan kuvia tänne mammanmaailmaan. Olisi vahinko jos kukaan ei näitä näkisi ja Veijohan kuuluu myös tänne mammanmaailmaan.
 

lauantai 26. kesäkuuta 2021

Hämäläinen maalaismaisema.

Nyt on kesä kukkeimmillaan, on ollut lämmintä ilmaa ja vettäkin on saatu.
Olisi ihanaa jos voisitte klikata näitä kuvia isommiksi. Olin niin ahne tälle kauneudelle, että halusin kaikki kuvaan, koko maiseman.
Pörriäisten pörinä vaan puuttuu näistä kuvista. On käytettävä mielikuvitusta, niinhän olen tehnyt heinäsirkkojen suhteen jo vuosikymmeniä. Eipä kuulu enää sirkkojen viulut mummelin korvaan.



Luonto suorastaan tuhlaa värejä tämän kaunokaisen kohdalla.


 Saunarannassa liihpitteli kaunis perhonen, se oli niin suuri ja kaunis. Huutelin Veijoa tuomaan kameraa rantaan. Vanhan pesuainepurkin kirkkaat värit kiinnostivat perhosta. Hauska kuva samasta ihanuudesta.

Minä vaan uin ja nautin kun kerrankin oli Päijänteen vesi yli 20 astetta.



 Juhannuskakku, eilinen marjapiirakka sai toimia pohjana vaniljakreemi/kermavaahdolle ja marjoille. On niin perusteellisesti tekijänsä näköinen, mutta hyvältä piirakka maistui.

perjantai 25. kesäkuuta 2021

Hyvää juhannusta.



 Tämä kuva unohtui eilen. Kaikki neljä turkoosia munaa selvisi näin hyvin eläviksi poikasiksi.

torstai 24. kesäkuuta 2021

Parempi myöhään, kun ei silloin saanut aikaiseksi.

Tämän jutun aloitin jo 27.05. en saanut valmiiksi.  Kuvia lisäsin vielä ja tuorein on tässä ylhäällä.

Kaikki marjat pihassa ovat kukkineet runsaina ja satoa on luvassa jos säät suosivat. Kirsikkapuun oksa taipuu raakileiden painosta.

Kasvimaalla olemme saaneet jotain säilymään, kun makeimmat on peitelty harsoilla. Veijo on vuollut puukeppejä ja maalannut ne jollakin tervanhajuisella tökötillä. Niiden pitäisi karkottaa peurat pihasta.
Joella on aurinkoisina päivinä pientä tungostakin.
Odotamme runsasta satoa karhunvatusta.
Mikä ihme kiiltelee männyn kukissa?
Ilmassa oli paljon siitepölyä.
Siitepölyä oli rannassakin, uimaan oli kuitenkin päästävä.
Pihlaja, kerrotaan omenoiden säilyvän puhtaina matosista jos pihlajat kukkivat runsaina. Valitettavasti meidän valkeakuulas pitää nyt lepovuotta, ei yhtään kukkia.
Lemmikkien kukkimisen aikoina muistan aina kuvan Tasha Tudorin  pihalta. Sitä kuvaa katsellessani päätin, että jos suinkin on mahdollista niin minunkin pihallani saavat lemmikit kukkia.
Oi, oi, kuuset olivat tänä keväänä upeita runsaine kukkineen.
Tällä emolla on ollut tuplaonni, tuplasti näistä on huoltakin. Näin kauniita pienokaisia kasvaa kun emo syö tulppaanin kukkia, krookuksia, scilloja, sinivuokkoja, japaninruusukvittenin versoja ja harmaamalvikin nuppuja. Listalta unohtui vielä orvokit ruukusta ja kehäkukantaimet. Varjoliljat ja isot valkoiset liljat on suojattu korkealla kanaverkolla. Jos tämä meno jatkuu, niin piha on kohta aidattava ympäriinsä.
Kaunista auringonlaskua ihastelin.
Tämä tulppaani ei kelvannut peuralle, sipulipakkauksessa oli peuran kuva, en muista mitä siinä oli tekstinä. Hyvää lajiketta muutenkin, on kukkinut jo useana keväänä.

Tähän kuvaan tiivistyy meidän kylän tilanne. Autioksi menee Keskuskatu, Nordian konttorin ovella ja rapulla kasvavat iloisesti juhannuskoivut. Viimeksi tästä lähti apteekki S-marketin kylkiäiseksi. K-marketti sai postin ja luultavasti matkahuollon, R-kioski lopetti kokonaan. Kirkkokaan ei ole enää itsenäinen, olemme Hollolan kappeliseurakunta.

Onneksi kesä ja etätyö tuovat tänne lisää väkeä.  Joellakin on vilkasta, pienillä veneillä liikutaan. Uutena on tullut nuo suppilaudat, ne liikkuvat yhden mies- tai naisvoiman avulla. Eivät saastuta luontoa eivätkä aiheuta melua.

 Hyvää ulkoilukesää vaan kaikille, täällä on tilaa liikkua.

Minulla oli tänään hyvä päivä. Jahtasin aamulla satamäärin lehtokotiloita. Syötiin savukalalaatikkoa ja mustikkakeittoa. Leivottiin yhdessä vadelmapiirakkaa ja innostuin vielä valitsemaan ja käsittelemään Picasassa kamerassa pursuilevat kuvat. Tämä postauskin myöhästyi vain n. kuukauden.

Myrskyn jälkeen...., alkaa risusavotta.

 Aikamoinen myräkkä eilen 23.06.2021. Koristeomenapuusta repesi iso haara maahan ja terassin aurikovarjosta katkesi varsi. Pihan kukat tässä rytinässä vähän kärsivät, mutta toivotaan että toipuvat taas syksyyn mennessä.
Hyvää on se, että talitintin pönttö säästyi. Nyt on poikasilla vapaa lentoreitti. Toivottavasti linnut eivät joudu vaaraan, kun suojaava puunhaara on palasina tantereella.

 Tätä sahaa ei voitu käyttää. 

Tämä ei ole sama kuin edellinen linnunpesän postaus, sielläkin selvittiin hyvin. Seuraavassa lisää kuvaa niistä.