tiistai 27. lokakuuta 2020

Metsälehmuksen syksy.

Ensimmäisenä lehtensä tiputti metsälehmus. Oli ihan tyyni päivä, ei tuulen virettäkään. Kuuntelimme hiljaista rapinaa ja huomasimme lehmuksen lehtien hiljalleen leijailevan maahan, iltaan mennessä puu oli lehdetön. Siihen ne jäivät nurmikkoa lannoittamaan, ainoastaan portaat lakaistiin.

 Syyskuun ensimmäisenä päivänä terassille lennähti tuulen mukana tällainen pötkylä. Googlettamalla selvisi, että tästä toukasta kehittyy lehmuskiitäjä, Mimas tiliae. 


Kannoimme toukan kukkapenkkiin kasvien alle suojaan. Suotuisaa talvehtimista vaan sinisarvelle. Hyvä kiitäjä tästä vielä tulee.

*

Asiasta kolmanteen. Pian on taas se aika vuodesta kun joulukortteja kirjoitetaan. Nyt pieni vinkki meille vanhoille kaunokirjoituksen taitajille. Unohtakaa kauno, niitä koukeroita  nuoriso ja maahanmuuttajat eivät osaa lukea, nuoret tekstaavat. Palatkaamme koulutuksemme alkulähteille, piirretään isoja keppikirjaimia. 

Tämän ajatuksen sain meille syyskuussa sattuneesta tapauksesta. Miehelle tuli 16.09.2020  postilaatikkoomme kokouskutsu Sipooseen 15.09.2020. Mitä helkkaria? Sehän oli eilen. Kirje oli postileiman mukaan lähetetty Sipoosta jo 01.09.2020. Voiko postiin enää luottaa? Kusti olisi postitorven aikanaan polkenut kirjeen Padasjoelle fillarillakin parissa päivässä.

Sipoon kirjeen osoite oli kirjoitettu koneella ja se oli täysin oikea, tässä kohdassa ei voi huonoa käsialaa syyttää.

Tarkistin vielä postin nykyisen nimen, se on Posti Group Oyj. Onneksi ei enää Itella.

4 kommenttia:

  1. Syyspihasi on kaunis lakaistuine portaineen ja lehmuksen lehdet maan peittona. Toukalla on ollut tuuria, kun sinä olet löytänyt sen ja auttanut suojaan. Pian se olisi ollut ehkä jonkun linnun ravintoa. Usein minäkin noita toukkia ohjailen ainakin ajoteiltä syrjään, kun eivät ymmärrä omaa parastaan.
    Tosin, sitä ei tajua postilaitoskaan! Täällä sama peli, POsti tulee, milloin tulee. Vyypyilee reissussa, enkä minä ainakaan enää rohkene tiukalla aikataululla juuri mitään luottaa postin kuljetukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä pihalla niin selkeästi näkee vuodenaikojen vaihtelun.

      Pienellä paikkakunnalla vielä voi postiin luottaa, mutta isommista ei aina tiedä.

      Poista
  2. Kauniilta näyttää pihanne pudonneine lehtineen.
    Pulska toukka, ja hieno sininen sarvi sillä. Toukalla olikin tosi paljon onnea että sinä sen löysit ja laitoit turvaan.
    Minä en uskalla lähettää mitään minnekkään kun postit nykyään ,sekä Suomessa kuin täälläkin, eivät toimi yhtä hyvin kuin ennen. Hyvää lokakuun loppua sinulle Unelma:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, pitäisi kohta lähettää 80-vuotiskortti. Ehkä siihen on hyvä varata kahden viikon toimitusaika? Toisalta, eihän sekään mukavaa ole jos kortti sitten tuleekin liian aikaisin. Parasta olisi viedä kortti itse, mutta eihän sekään näin korona-aikana onnistu. On vaan luotettava postiin.

      Poista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.