Päijänteen valkoinen heinäsorsa elelee puolisonsa kanssa edelleenkin sataman maisemissa.
Pariskunta sattaa olla sataman kuvatuin luonnonilmiö. Aloitetaan nyt tästä heinäkuun kuvien pikakelaus.
Tarhajuoru (virginiankolmiokukka), Tradescantia virgiana
Joka kesä tätä juorua olen kuvannut, mutta ensimmäisen kerran terälehtiä onkin nyt neljä.
Tykkään tästä kasvista tosi paljon, myös lehtokotilot suorastaan rakastavat sitä. Jatkuvasti on pidettävä kotiloratsioita pihassa.
Oli vain yksi "neliöjuorun kukka", kaikki muut ovat kolmioita.
Ensimmäinen auennut jorinin kukka on myös vakio kuvauksen aihe.
Yksi lämmin jakso säässä ja sateet päälle, kaikki rehottaa villinä mökkerön tontilla.
Yllärikin löytyi, luulimme sormustinkukan jo tontilta kadonneen, mutta väärässä olimme.
Mikä kello, kaikki kukat ainakin alussa ovat kukan latvassa.
Ihanasti vekattu reuna.
Kuka "Mörrimöykky asuu täällä?"
Yritin napata kuvaa kimalaisesta. Pörräsivät vikkelästi matkoihinsa.
Sitten tuli tämä "linssilude" suostui pysyttelemään aina hetken paikoillaan.
Tuo kukka on mäkimeirami, öttiäisen nimi on vielä hakusessa.
Mutakakkua ja vadelmia.
Yrttien kuivausta mausteeksi ja viherjauheeksi.
Parhaat palat lopuksi. Veden lämpötila 27.06.2020 25,6. Ei kun uimaan.
Sillä aikaa kun mummeli räpiköi vedessä valmentaja tarttui kameraan.
Olen aina tykännyt sinisistä silmistä. :)
Eikä ruskeissakaan mitään vikaa ole.
Varhaisin suosikkini, jo mammani pihassa ihailin palavaarakkautta. Hassu juttu muuten, vasta nyt tajusin, että heteet ja emikukat ovat tertussa eri kukissa. En ole ennen näin tarkkaan katsonut. Aina oppii jotain uutta.
