tiistai 28. heinäkuuta 2020

Sadepäivän ratoksi.


Päijänteen valkoinen heinäsorsa elelee puolisonsa kanssa edelleenkin sataman maisemissa.


Pariskunta sattaa olla sataman kuvatuin luonnonilmiö. Aloitetaan nyt tästä heinäkuun kuvien pikakelaus.

Tarhajuoru (virginiankolmiokukka), Tradescantia virgiana

Joka kesä tätä juorua olen kuvannut, mutta ensimmäisen kerran terälehtiä onkin nyt neljä.



Tykkään tästä kasvista tosi paljon, myös lehtokotilot suorastaan rakastavat sitä. Jatkuvasti on pidettävä kotiloratsioita pihassa.


Oli vain yksi "neliöjuorun kukka", kaikki muut ovat kolmioita.


Ensimmäinen auennut jorinin kukka on myös vakio kuvauksen aihe.


Yksi lämmin jakso säässä ja sateet päälle, kaikki rehottaa villinä mökkerön tontilla.



Yllärikin löytyi, luulimme sormustinkukan jo tontilta kadonneen, mutta väärässä olimme.


Mikä kello, kaikki kukat ainakin alussa ovat kukan latvassa.


Ihanasti vekattu reuna.


Kuka "Mörrimöykky asuu täällä?"


Yritin napata kuvaa kimalaisesta. Pörräsivät vikkelästi matkoihinsa.


Sitten tuli tämä "linssilude" suostui pysyttelemään aina hetken paikoillaan.





Tuo kukka on mäkimeirami, öttiäisen nimi on vielä hakusessa.


Mutakakkua ja vadelmia.


Yrttien kuivausta mausteeksi ja viherjauheeksi.


Parhaat palat lopuksi.  Veden lämpötila 27.06.2020 25,6. Ei kun uimaan.


Sillä aikaa kun mummeli räpiköi vedessä valmentaja tarttui kameraan. 

Olen aina tykännyt sinisistä silmistä. :)


Eikä ruskeissakaan mitään vikaa ole.


Varhaisin suosikkini, jo mammani pihassa ihailin palavaarakkautta.  Hassu juttu muuten, vasta nyt tajusin, että heteet ja emikukat ovat tertussa eri kukissa. En ole ennen näin tarkkaan katsonut. Aina oppii jotain uutta.

Memory


Johanneksen päivänä 24.06.2020 veljeni nukkui pois Vapahtajaansa turvaten. Siunattiin haudan lepoon hänen 75-vuotis syntymäpäivänään 15.07.2020.

Surukyynelten mukana muistuvat mieleen lapsuudenaikamme onnelliset päivät.

perjantai 3. heinäkuuta 2020

Niittykukkia naapurin ruohokentän laidalla.


Näin maailman kauneimman valkoapilan


ja metsäapilan.


Kesä kauneimmillaan. Puutarhasta kannon juureen on karannut valkoinen harjaneilikka.


Ukonkello


Valkoinen kurjenkello.


Harakankellot ja päivänkakkarat ilmestyivät kesän kuumimpina päivinä.



Pöhinää on riittänyt. Tuolla ruskealla on toiset kasvot selkäpuolella ja joku harsosiipikin pääsi kuvaan viikset vinksallaan.


Seuraavana kentän reunan valtasivat voikukat ja bellikset.









Tästä kaikki alkoi, toukokuun kylminä öinä lemmikit palelivat. Onneksi lämmin kesäkuu on korvannut pienen viiveen myös marjojen kukinnassa.

Näitä kukkakuvia olisi paljon lisääkin, mutta antaa nyt olla. Kuva ei kuitenkaan koskaan ole niin hieno kuin aito kukka, joka tuoksuu hyvälle ja kääntää terälehtiään kohti aurinkoa.

Öttiäiset ja naapurin kukkahömelö mummeli kiittävät tästä kukkakedosta. Täällä on ollut jokaiselle karanteenipäivälle jotain uutta katseltavaa ja ihmeteltävää.