torstai 30. huhtikuuta 2020

Vappuaatto


Kaikesta huolimatta, iloista vappua!

Lahjakirjan huhtikuu.


Viime tippaan jäi tämäkin postaus, eikä nyt puhuta tippaleivistä ja simasta vaan "Riston Valinnan" huhtikuun annista.

Luin sivut jo alkukuussa ja kuuntelin musiikkia. Olisi pitänyt päivittää silloin heti tuoreeltaan tuntemukset, kun tämä huhtikuu on ollut ihan kummallinen. Pääsiäinenkin meni kuin huomaamatta, uutisista on seurattu koronan hillitöntä etenemistä maasta toiseen.


Jotain kuitenkin muistan.

Kuuntelin Buxtehuden Ad genua, joka perustuu Jesajankirjan tekstiin.  Luin oman versioni vanhasta käännöksestä ( kuvassa ).

Uusi käännös: "Katso, minä ohjaan Siioniin rauhan virran.
                          Kuin uomastaan tulvivan puron
                          minä käännän sen luo kansojen rikkaudet.
                          Sen imeväisiä kannetaan sylissä
                          ja keinutellaan polvien päällä."  Jes 66:12

Kun liitin postaukseeni kuvia, soi tämä Ad genua taas taustalla. Eipä olisi voinut sopivampaa musiikkia löytää tämän kansakuntia järkyttäneen ja hämmentäneen historiallisen huhtikuun päätteeksi.


Tämä valokuva on taulun yhdestä pienestä nurkkauksesta. Riston Valinta kirjasta.

Huhtikuun taideteos on Sevillan taidemuseon kokoelmasta "Pyhän Katariinan mystinen kihlautuminen". Teos on vuodelta 1615, Francisco Herrera vanhempi.

Tästäkin teoksesta Liisa Väisänen kertoo niin kiinnostavasti, että tekisi suorastaan mieli matkustaa Espanjaan katsomaan tuota taulua. Luettuani Liisan tekstin näkisin teoksen ihan uusin silmin. Ymmärtäisin enemmän.

Liisa Väisänen  kertoo: "Pyhän Katariina Aleksadrialaisen tunnistaminen onnistuu helposti hänelle kuuluvista tunnuksista, rikkinäisestä teilipyörästä ja miekasta."

 Kuvaa en tohdi tähän valokuvata kokonaisena, kun nuo tekijänoikeudet eivät ole minulla mitenkään hallinnassa. Toivottavasti Googlettamalla kuva voisi löytyä.



Pieni tiedonjyvänenkin tulkoon tänne kirjatuksi, ehkä muistan sen seuraavalla kerralla kun musiikin ammattilainen kuuluttaa ...basso continuo.. Tuttu sanapari, mutta koskaan en ole ajatellut mitä se tarkoittaa. Minähän vaan kuuntelen, en osaa eritellä yksityiskohtia. Yleensä minulle riittää jos yhtyeessä on viuluja, harppuja ja klarinettejä, suosikkejani.

Annan Riston selittää: " Basso continuoksi kutsutaan barokkimusiikissa sävellystekniikkaa, joka muodostaa kappaleen soinnullisen ja rytmisen pohjan. Soittimia, jotka soittavat basso continuota, kutsutaan continuo-ryhmäksi." Basso continuo ei ole soitin.


Vielä pieni tuokio barokkimusiikin parissa. Vappuaaton kunniaksi vähän kevyempi ote, kunhan viulu saadaan viritettyä, ihanat viulu ja harppu.
Heinrich Ignaz Franz Biberin Mysteerisonaateista huhtikuussa äänitetty esitys.

Toukokuussa saan lukea mm. viuluvirtuoosista Salzburgin hovissa, helatorstaista ja vielä lisää H.I.F Biberin Mysteerissonaatista. Pääsemme myös narraamaan silakoita, mikäli etukäteisselailuuni voi luottaa.

****
Munkkien paistaminen jääkin huomisaamuun kun taikina on ihan jäässä. Kyllä, pakastettuagluteenitonta pullataikinaa saa ostaa kaupasta.

maanantai 13. huhtikuuta 2020

Music For Hope



 Pääsiäisenä lähetettiin Milanosta ympäri maailman Andrea Bocellin konsertti. Hän lauloi urkujen säestyksellä tyhjässä Tuomiokirkossa. Tämä historiallinen konsertti kosketti sieluani.


Viimeisen laulun,  Amazing Grace, Andrea Bocelli lauloi ulkona. Tätä laulua kuunnellessani tunsin syvästi ihmisen pienuuden ja voimattomuuden, kuinka pienenpieni virus voi kirjoituttaa historian uusiksi ja yllättää ihmiskunnan lähes täydellisen valmistautumattomana tällaiseen pandemiaan. Ihminen suuressa viisaudessaan on taas kerran yllätetty. Sadattuhannet ihmiset ovat  jo menettäneet omaisiaan ja ystäviään. Tämä on ihmiskunnan yhteinen suru. Nähtäväksi jää mitä huominen tuo tullessan.

Onneksi meillä on toivoa, yhdessä tästä selviydytään. Uskoisin, että maailma ei tämän koettelemuksen jälkeen enää ole samanlainen kuin vielä vuoden alussa oli.


Laulun aikana näytettiin kuvia hiljentyneistä suurkaupungeista.


Onko milloinkaan kautta  rauhanaikaisen historiansa riemukaaren aukio ollut näin tyhjä?
 

 USA:ssa miljoonakaupunki on hiljentynyt.


Autiokaupungilta näyttää Lontookin.


Vielä kuva Pariisista. Kaikki kuvat olen valokuvannut TV:n ruudusta YouTuben nauhoituksesta. Tämä postaus on tehty itselleni muistoksi. Konsertin musiikin voi kuunnella YouTubesta.

Toivon tämän konsertin tuoneen lohtua surullisia asioita kokeneille ihmisille.

lauantai 11. huhtikuuta 2020

Uteliaalle uutisia.



Näinä aikoina media on tulvillaan koronavirusuutisia, kiinnostuin tästä Yle:n artikkelista.

Voiko veriryhmällä olla vaikutusta koronavirustartuntaan?  Tiedättekö veriryhmänne? Omani on AB+, sen selvitti aikoinaan Suomen Punaisen Ristin veripalvelu. AB+ verta on n. seitsemällä prosentilla väestöstä. Turussa veripalvelu kutsui minut kirjeellä verta luovuttamaan. Joskus kävi niin, että jouduin lähtemään kotiin rautapurkki taskussa. Ei voitukaan ottaa kahden pikkulapsen työläisäidin aneemista verta. Myöhemmin verta luovutettiin työpaikalla kaksi kertaa vuodessa, taas kelpasi. Oli mukava auttaa. Olen myös saanut "lainani" takaisin, en edes tiedä kuinka monta pulloa sain lahjaverta isompien leikkausteni jälkeen.

Nyt lähti rönsyilemään, näin käy kuulemma vanhoille ihmisille. Palataan asiaan kuvan alla.



En ryhdy selvittelemään Yle:n juttua enempää koska sen voi kukin lukea itsekin, ehkä joku muukin uutislehti asiaa käsittelee.  Kiinnostavaa.

Artikkeli palautti mieleeni vuosien takaisen pohdiskelun serkkuni kanssa. Hän oli Floridassa asuessaan törmännyt tällaiseen veriryhmäkeskusteluun. Silloin vuosituhannen vaihteessa kehiteltiin USA:ssa sellaista teoriaa, että tulevaisuuden ruokakaupat myisivät elintarvikkeita asiakkaille veriryhmän mukaisesti. Henkilön pitäisi tietää vain veriryhmänsä ja kauppias kertoisi mitä ruokaa kannattaa hankkia.  Esim. AB+:lle  lammasta, kania, kalkkunaa ja meren antimia. Ananasta.

Uteliaisuuteni asiaa kohtaan heräsi, aloin tutkia lisää. Netistä löysin ameriikkalaisten Peter J. D´Adamo - Catherine Whitney :n  kirjoittaman kirjan, joka oli myös käännetty suomeksi.

Luin kirjan, erityisesti ne osat jotka koskivat AB+ henkilöitä.  En koskaan ottanut kirjan ohjeita käyttööni. Ehkä olisi pitänyt. Moni asia kuitenkin hämmästyttää vieläkin. Olen nimittäin ihan luontaisen vaiston varaisesti suosinut sellaisia ruoka-aineita, joita kirjakin suosittelee. Tykkään erityisesti lehtikaalista, parsakaalista, kukkakaalista, kurkusta ja bataatista y.m., näitä suositellaan veriryhmälleni. Haitalliseksi mainitaan appelsiini. No, siitä saankin usein kieleeni aftoja.

Se mikä sopii USA:ssa ei välttämättä sovi Suomessa, kaikenlaisia teorioita on kiinnostavaa tutkia. Voisihan tätäkin systeemiä näin koronakaranteenin aikana uteliaisuuttaan kokeilla. Valitsisi lautaselleen vaikkapa kahden viikon aikana vain suositeltuja ruoka-aineita. Mikä ettei.

Lähdenkin  valmistamaan lounaaksi juuresmuusia ( runsaasti bataattia ) ja lammaspaistia. Minttukin on neutraalina sallittu mauste.


Tästä nyt puuttuu se muusi, mutta se on vasta vaiheessa.

Kuvan tulppaanit kukkivat kasvuhuoneessa, ylimääräisenä lahjana tulleet sipulit kuopattiin myöhään syksyllä lasin taakse. Hyvin ovat säilyneet kuivilla lehdillä peitettyinä kylmässä lasitalossaan talven yli. Tämä kukkakokeilu kannatti.

PS. Se utelias olen siis minä.

perjantai 10. huhtikuuta 2020

Pääsiäinen.


Kahvia ja pashaa kahdelle karanteenilaiselle. 

Retki saareen.


Jäät ovat lähteneet


melkein.

 Tehin puoleisella rannalla näkyi pieniä lauttoja ihan rannassa.


Koskelot olivat jo tulleet.


Sulat on saatava ojennukseen kun kuvataan.


Kalliolla kaikkea jännittävää. Kuinkahan monta jäkälälajia tässäkin kuvassa on?


Onkohan tämä sulkasammal, olisi pitänyt nykäistä yksi sulka mukaan kotona tunnistettavaksi.


Olen usein ihmetellyt tämän  kivilaatan valtavaa kokoa. Jääkausikohan sen on rantakalliolle heittänyt, on siinä rytinässä palakin lohjennut. Miesvoimin  näitä lohkareita ei siirrellä.
 

Uusien omenapuiden leikkaaminen olikin retkemme varsinainen syy. Uimapaikalla kellui vielä jäälautta.

maanantai 6. huhtikuuta 2020

Aprikointia, aprikoida.



Täällä on hyvä ajatella, arvella, järkeillä, mietiskellä, miettiä, tuumailla, arvailla ja pohdiskella vaikka mitä. 

Joki tuo ja vie, koskaan ei tule uudelleen samanlaista päivää.


Aprillinpäivänä alkoivat Kirkkolammin jäät lipua joella kohti Päijännettä.


En saanut näitäkään kuvia samana päivänä postattua ja tarinakin jäi kertomatta.

Tarkoitukseni oli kertoa Turun Sanomien kautta aikojen paras aprillaus. Se julkaistiin joskus sodan jälkeen 1946 tai 1947, en silloin vielä itse sanomia lukenut, mutta äitini kertoi tarinan melkein jokaisen huhtikuun ensimmäisenä päivänä.

Näin sen kertomuksen muistan. Lehdessä kerrottiin, että Itäisellä Pitkälläkadulla myydään armeijan ylijäämävarastolta peräisin olevaa Karhuviinaa halvalla. Hakijalla pitäisi olla oma kannu mukana. Kansaa alkoi virrata kannuineen paikalle jo hyvissä ajoin. Harmitus oli valtava kun huomattiin, että siinä katunumerossa olikin vain jokin rakennustyömaa. Aprillia!

Siihen aikaan tavallisilla ihmisillä ei ollut omia autoja kuin harvoilla ja turkulaisethan tietävät kuinka pitkä tuo katu oikeasti on, varsinkin siinä vaiheessa kun lampsii kotiinpäin tyhjän kannun kanssa.

Tarina kertoo, että Turun Sanomat saivat maaseudulta vihaisia viestejä tilaajilta, kun saivat lehtensä vasta iltapäivällä, eivätkä ehtineet ajoissa paikalle lähteä. Rakennustyömaan työnjohtaja suuttui poliisille kun se ei tullut ajamaan pois tontilta kannun kanssa kulkevaisia. Jotkut todella mielensä pahoittaneet irtisanoivat lehtitilauksensa. Kaikkea se viina teettää.


Mitään valtavaa jään ryskettä täällä ei nähty, joki itsessään ei jäätynyt koko talvena.


Hieno deltajäälautta.


Hetkessä maisema tummeni kun musta pilvi peitti auringon. Pian ohut lumikerros peitti maan. Tämä on sitä "kevät keikkuen tulevi" säätä. Lumitähtien vaippa suli jo seuraavana päivänä.


Kevään ensimmäinen tulppaani kukkii kasvihuoneessa suojassa tuulelta.



Lintujen ruokintapaikalla on joka vuosi vieraillut sorsapari aterioimassa. Tulevat joelta räpyläpatikassa, eivät siis lennä. Mukava seurata niiden tuloa, hiippailevat muina sorsina varovasti pöheikönlaitaa taapertaen.


Harakat tulivat kateellisiksi ja yrittivät häätää sorsat pois.


Tämä pari ei vähästä hätkähdä, vielä pienet torkut ja sitten takaisin joelle, aina lentäen.

Maassa näkyvien ruskeiden möykkyjen paikalle kasvaa kesään mennessä kauniita saniaisia.


Näitä kukkia on viime viikolla koeteltu, öisin on ollut pakkasia ja päivisin kovaa tuulta ja lumikuuroja.



Tänään kuvasin lehmuksen rungolta kimalaisen. Poseeraaminen ei nyt kiinnostanut, kimaltelevat siivet pysyivät suostutteluistani huolimatta sievästi supussa.