Tammikuu-Helmikuu

Eilen pakkasimme päiväkahvitarvikkeet koriin ja kävelimme rantaan nauttimaan aurinkoisesta päivästä. Mikähän siinä onkaan taikana, kun kupponen  kofeiinijuomaa maistuu ulkona luonnon läheisyydessä paljon paremmalta.  Tuntuu kuin alkaisi taas heräillä talvihorroksesta kun aurinko paistaa.

Mitähän siitä aamuruskosta sanottiinkaan ennen muinoin?

Kuistilla katoksen suojassa kanervat ja tuijanoksat säilyvät hyvinä kevääseen asti.

22.01.2020 otettu kuva satamasta.

Tammikuussa postilaatikosta löytyi kirje ystävältä. Olen oikein iloinen ja ylpeä tästä muotokuvasta. Silmät katsovat suoraan kohti, hyvin Minni on onnistunut. Kiitos ihana ystäväni. :-) Facebookista taisit mallin löytää?

Nyt seurataan uutisista koronaviruksen etenemistä. Tautia on jo löytynyt monista maista ja kuolonuhrejakin on useita satoja. Viranomaiset ovat antaneet aika niukasti suojautumisohjeita. Riittäneekö  se hihaan yskiminen ja käsien peseminen tosipaikan tullen? Tuolla suuressa maailmassa näkyy ihmisillä kasvosuojuksia, toivottavasti niistä on tarpeeksi suojaa. Lähiviikot näyttävät kuinka tästäkin vitsauksesta ihmiset selviytyvät?

Täällä kotona kökötellessä ei suojavarusteita tarvita, kunhan vaan pysyy tolpillaan eikä kompastu mattoihin.

Kalevalanpäivän terveisiä kaikille.

"Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi
lähteäni laulamahan, saa´ani sanelemahan.
sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan." ( Kalevala )

Sukututkimus meillä nyt on koko talven ollut tärkeimpänä harrastuksena, se juttu on niin koukuttavaa.

Sekaisin ovat nuo maailmankirjat.

Helmikuussa sataa  vettä, lumesta ei ole tietoakaan. Kukat kukkivat pihalla ja tintit visertelevät kevään riemua.

Sinivuokot pitäkää nyt vaan nuput supussa, pörriäiset nukkuvat vielä.

Aikaisemmin selitettiin, että vuoden keskilämpötila on lähes vakio, noin yhden asteen tarkkuudella. Siis kylmän talven jälkeen saatiin lämmin kesä tai päinvastoin. Sateisia ja pimeitä marraskuita on vuodessa ollut vain yksi, tänä vuonna niitä on ollut jo neljä. Onneksi valo jo voittaa ja päivä pitenee.

Nämä tässä ovat lahjaksi saatuja pannulappuja eli patalappuja. Eivätpä ole enää, EU:n mukaan näitä ei saa kutsua ikiaikaisella nimellään, vaan ovat nyt "käsin tehtyjä koriste-esineitä", varsinkin jos ovat menossa joulumyyjäisiin myyntiin.  Sanonko mitä  xxxxxx, no enhän  minä, yleensä koskaan mitään.

Patalappuhan on perinteisesti ollut se elämän ensimmäinen virkkaustyö. Niin se oli minullakin, ihmettelin mihin ne silmukat katosivat kun lopputulos oli kolmion muotoinen, olisi pitänyt yrittää väkertää pyöreää.

Turhaan minäkin olen ollut huolissani maailman tilasta, kun on nuo koronat, sodat, pakolaiset, vanhusten märät vaipat, tulvat ja metsäpalot. Jos EU:n kallispalkkaisilla virkamiehillä on aikaa näperrellä tuollaisten patalappujen ja käyrien kurkkujen parissa, niin isompia murheita ei näyttäisi olevankaan. Muuten, - nyt niitä kiellettyjä käyriä kurkkuja saa taas syödä direktiivin luvalla.

Päijänteellä on viimeviikolla troolattu muikkuja avovedellä, sellaista ei kukaan muista ennen tapahtuneen helmikuussa.

Kaikkea mahdollista ja mahdotonta tapahtuu. Ehkä minunkin olisi taas aika herätä talviunestani kun valoakin tuntuu jo olevan pitkälle iltaan. Korkeasaaren karhuillekin riitti normaalia lyhyemmät unet tänä vuonna.

Yöllä oli satanut lunta. Päivän se kesti, sitten suli vesisateessa pois.

Vanha vaahtera oli tullut tiensä päähän. Osa oksista oli jo kuollut ja sisus tummunut.

Istutetaan uusi puu jonnekin muualle.