tiistai 21. toukokuuta 2019

Kesäasukkaat


 Toukokuun alussa pihapiiriin ilmestyi kolme reipasta kirjosieppoa, poikia kaikki. Laulelivat yhdessä ja riitelivät, pönttöpaikkoja tuntui taas olevan liian vähän. Lopulta jasmiinipensaan reviirin valtasi tämä sinnikäs sieppopoika.

Tylysti se ajoi pois kaikki puskaa lähestyvät talviset pihalinnut, varpuset ja tintit. Loppui luvaton hengailu tällä pöntöllä.

Päiviä ja viikkojakin kului, mutta puolisoa ei näkynyt. Mekin jo huolestuimme, vaikka suuresti nautimmekin keväisistä kosiokutsuista. Että voikin niin pienestä linnusta lähteä sellaisia sointuja. Välillä tirppa viserteli jasmiinipensaassa ja usein lennähteli sirkuttelemaan korkealle tammen latvuksille ja säkeistöjä riitti, olisipa saatu nauhalle talteen.

Hyvä itseluottamus veitikalla oli omaan sharmiinsa ja laulunääneensä. Uskoi lopulta konsertoinnin tuovan tulosta ja hyvinhän tässä sitten kävikin. Me jo välillä luulimme, että aluellamme ei tänä keväänä liiku ollenkaan tyttösieppoja.


 Eilen pöntölle saapui utelias sieppotyttö ja me jännitimme lasin takana.


 Alkoi torpan esittely ja pienen kainostelun jälkeen homma oli selvä.


Päätettiin vetää "yhtäköyttä".


Rouvasieppo vetää viimeistä narutupsua pesään.


Autettiin vähän pesänrakentajaa kun huolestuin tuosta muovinarun pätkästä, jonka herrasieppo oli jo aiemmin löytänyt. Vietiin jasmiininoksille villa- ja pellavalangan pätkiä. Molemmat lankalaadut kelpasivat ja  rouva roudasi ne pönttöön. 



Koko päivän rouva ahkeroi pöntön sisustamisen kanssa.



Pöntön isäntä kävi välillä tarkistamassa tilanteen. Selvästi väheni laulu ja lirkuttelu kun rouva oli saatu valloitettua pesää rakentamaan.


Näin suloinen hän on, pikkuinen rouva.

Toivotan onnea ja pöhinää tälle pöntölle.


6 kommenttia:

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.