Mammanmaailmablogi täyttää tänään 10 vuotta.

Olin suunnitellut laittavani oikein juhlapostauksen tälle päivälle, mutta nyt ei onnistu millään.

Etsin vuoden 2009 albumista kuvan entisen kotimme  ruusuorapihlajasta, se oli sinä kesänä niin ihanan kaunis. Minulla oli uusi kamera ja oma blogi. Johanna tyttäreni auttoi minua blogin avaamisessa ja pian sain ystävällisiä ja auttavaisia blogikavereita, heiltä sain paljon hyviä ohjeita ja kannustusta. Teillä kaikilla rakkailla ystävillä on vieläkin paikka sydämessäni. Kiitos tästä kymmenestä vuodesta.

Jos huomenna on parempi päivä saatan vielä jatkaa tätä muisteluani pikkuisen.

Täällä kotona.

 Nyt on istuttu köhimässä ja yskimässä jo toista viikkoa. Ei selvitty tänäkään talvena ilman lunssapöpöä. Onneksi nyt näyttää vähän helpottavan, pystyy  hengittämään nenän kautta. Tänään kävimme  pihalle ilmestyneitä pälvipaikkoja tarkistelemassa. Jouluruusussa ja sinivuokoissa on jo isoja nuppuja, pari aurinkoista päivää ja kukat puhkeavat.

Linnut alkavat  palailla kotimaisemiin. Parvi mustarastaita, joutsenia, punarinta ja telkkäpariskunta ilahduttivat  jokivarren tarkkailijaa tänään.
 

Eilen taapersi jokirannasta tällainen pariskunta lintulaudan alle  maahan pudonneita siemeniä syömään. Lepäilivätkin siinä välillä ja taas jatkoivat ateriointia. Siinä heitä lasin läpi tarkkailin.

Aurinko oli lumesta sulattanut pihalle  lätäkön. Eipä siinä kauan aikailtu kun jo pikkuvarpuset ottivat tilanteesta huvin irti.   Yksi siinä jo näytti uitetulta varpuselta, mutta toinen vähän arasteli, varovaisesti kokeili, märkää on ja kylmää.

Ryhmässä kylpeminen on hauskaa.

 Ovat niin maaston värisiä, pikkuiset.

" Jahas, mulle riitti, kiitti. Jatkakaa. "

Kaunis sarvipää.

Tässä koneella kun istun, niin pihalla aina tapahtuu. Kamera on pidettävä jatkuvasti valmiina.

Talitintti  huolestuneena tarkkailee, että jääköhän meille mitään.

Mikään kameran kanssa hääräily ei häirinnyt sarvipään ruokailua. Se on jo huomannut olevansa turvassa meidän pihalla.

Vähän tässä huolestuttaa kevään ensimmäiset kukat, jotain suojaa on rakennettava, muutoin menevät parempiin suihin. Maukkaimmat pensaat onkin jo syksyllä verkotettu.

Haukka on nykyään ihan vakiovieras lintujen ruokintapaikalla. Vielä minä tuon haukan jotenkin ymmärrän, mutta ne lihavat kissat, jotka hiipivät pensaiden suojissa lintyja väijymään saavat kipkan lähdön meidän pihalta. Ne rusettikaulaiset vintiöt eivät nälkäänsä saalista, noudattavat vaan luontaisia metsästysvaistojaan. Siinä ei sitten valikoida harvinaisia uhanalaisia lajeja yleisemmistä, kaikki pienet siivekkäät kelpaavat.

Naistenpäivänä v. 2019.

TV:ssä Yle esitteli Turun yliopiston tutkijan Veli Pekka Toropaisen kirjaa Turun naisista 1600-luvulla.

Turussa syntyneenä tietenkin kiinnostuin aiheesta ja oikein innostuin kun huomasin ensimmäisenä  tutunoloisen nimen Karin Hakola.  Eiköhän vaan nimi ole minunkin sukupuussani? ( turkulainen kieliasu ) Pitäisi kai  asetella kysymys muotoon, onkohan nimi....

Koneelta tarkistin ja siinähän tuo vastaus on.
" Karin Jakobsdotter Hakola is your 11th great grandmother."  
 Yhdestoista isoäiti isän äidin kautta. Tämä ei ole suora äitilinja, isiä on välissä. Aloitan  Unelmasta >; Kalle >; Amanda >; Ida >; Maria >; Anna >; Greta/ Reetta >; Anders/Antti >; Thomas >; Elisabet >; Elin >; Erik/Erkki >; Walborg >; Karin Hakola s. 1540, seuraavakin äiti on Karin s. 1507.

Kun seuraa taaksepäin tätä esiäitien ja -isien nimilistaa, niin sieltä löytyy monia kiinnostavia asioita. Katarina on haudattu Turun Tuomiokirkkoon ja Kristina on Turun linnanvoudin vaimo.

Isäni oli joskus 1950-luvulla Turun linnassa kesäloman tuuraajana. Kysyin silloin että eikö häntä pelota nukkua yksin linnassa. Isä vaan tuumasi, että eihän siellä tarvitse pelätä kun on talossa niin paksut seinät. Linnan sotavaurioitakin silloin vielä korjattiin. Olisipa isäni silloin tietänyt, että esiäitinsä siellä on asunut 1300-luvun lopulla.

Jäykistyn kohta tähän koneen äärelle, kun en malta lopettaa ajoissa näitä asiakirjojen penkomisia. Onneksi nyt löytyi tuota virallista tutkimustakin selkokielelle painettuna. Omatoimisesti en noin vanhoja tietoja onnistuisi löytämään, kaikkea ei sentään vielä netistäkään löydy.

Suunnittelen matkaa Turkuun, olisi paljon asioita tarkistettava maakunta-arkistossa ja olisi suorastaan pakko päästä katsomaan  8.3.2019 Turun linnassa avautuva näyttely ”Muutama sananen naisista.” .

Maltan tuskin odottaa, koska saan tuon Toropaisen kirjan luettavakseni.

Näitä suloisia tirppoja saa ihastella ikkunan takaa.

PS. En vieläkään ole saanut selville kuka oli MH, joka kommentoi postaustani kesäkuussa 2018.